Pöydällä on käsin maalattuja figuureja. Vieressä on 3D-tulosteita, joista on syntymässä rumpu. Seinät ovat täynnä kuvataidetta. Tauluja on myös lattialla seinää vasten.
Taiteilija Kai Hannisen olohuoneen keskipiste on työpöytä, jota peittää näyttöjen ja näppäimistön lisäksi kolme kosketinsoitinta.
– 80-luvun lopussahan alkoi se Suomen ensimmäinen graffitibuumi ja sitten siinä loppuvaiheessa aloin itsekin olemaan mukana. Olen toki yhä edelleenkin, Hanninen sanoo.
Teköäly?
Hanninen alkoi työskennellä tekoälyn kanssa vuonna 2020. Abstrakteissa videoissa ja maalauksissa tekoäly mahdollisti uudenlaista ilmaisua.
Sittemmin Hannisen tekoälyä hyödyntävät teokset ovat kehittyneet esittävämpään ja realistisempaan suuntaan. Tällä hetkellä Hannisen yrityksellä on työn alla muun muassa musiikkivideo saksalaiselle Ins Licht -bändille.
– Mulla pitää olla tietokone, näppis ja ajatus. Ilman sitä ajatusta ei ole mitään. Mun pitää tietää mitä mä haluan siltä kuvalta, Hanninen sanoo.
Tekoälyn kanssa työskennellessään Hanninen kirjoittaa aluksi, mitä haluaa kuvassa nähdä. Tällä hetkellä tekoälyt ymmärtävät parhaiten englantia. Hanninen käyttää tekoälyjä laajasti. Puheessa vilahtavat tekoälyfirmat kuten Stable Diffusion, Mid Journey ja Open AI.
Hanninen kirjoittaa tekstin, painaa enteriä ja odottaa. Tämän jälkeen alkaa valikointi.
– Mä rupean kuratoimaan, että mikä kuva? Toi kuva, toi kuva, toi kuva? Mikä niistä on hyvä? Onko ne kaikki huonoja? Haluanko mä tota kuvaa jalostaa jonnekin? Haluanko mä lisätä siihen jotakin?
Haluttuun lopputulokseen pääseminen voi ottaa tunteja. Silti se on Hannisen mukaan nopeampaa, kuin perinteisillä välineillä.
– Kun tällaisen resurssin on löytänyt, pitäisihän siinä olla vähän hölmö, ettei sitä käyttäisi. Sä saat sellaisia tuloksia aikaan, mitä sä et tällaisena yhden miehen firmana saisi mitenkään muuten. Se on lyhentänyt työskentelyaikaa tuhansia prosentteja, Hanninen sanoo.
Hanninen on muuttanut tekoälyn avulla työskentelytapaansa tavalla, jota hän kuvailee radikaaliksi. Hän käyttää tekoälyä esimerkiksi suurten seinämaalausten ideointi ja luonnosteluvaiheessa.
– Mä en ole menossa enää takaisin siihen mitä mä tein ennen. Vielä vuosi sitten, kun tuli joku tilaustyö, saattoi mennä viikkokausia, että sai jonkun järkevän kuvan. Nyt mä olen että ok. Naks. Tehdään päivässä ne luonnokset. Sitten käydään maalaamassa se, Hanninen sanoo.
Uusi pensseli
Hanninen on käyttänyt kymmeniä vuosia erilaisten musiikki-instrumenttien, maalausvälineiden ja tekniikoiden oppimiseen. Eikö kaikki tuo työ tunnu nyt turhalta?
– Sanotaan näin, että se kaikki aika, mitä mä olen käyttänyt eri maalaustyyppien opiskeluun, opetteluun, tekemiseen, se on vain se mitä mä olen. Ihan yhtälailla ei mua harmita, että mä olen opetellut soittamaan pianoa tai kitaraa, koska nyt mä osaan sen. Nyt mä osaan käyttää myös tekoälyä. Soitin on soitin.
Hannisen mukaan kuvataiteessa on tällä hetkellä käynnissä samanlainen perustavanlaatuinen muutos, kuin minkä kuvanmuokkausohjelma Photoshop toi ilmestyessään 1980-luvun lopulla. Tekoäly tuo pensselit ja maalit sellaisille ihmisille, jotka eivät niitä aikaisemmin ole syystä tai toisesta käyttäneet.
– Annetaan kuvallisen ilmaisun mahdollisuus ihmisille, joilla sitä aikaisemmin ei ole ollut. Sehän muuttaa loppupeleissä kaiken. Puhutaan uudesta taidesuuntauksesta. Vallankumouksesta jopa, Hanninen sanoo.
Kuka sitten on taiteilija?
Hanninen julkaisee teoksiaa usein sosiaalisessa mediassa. Kun kesällä 2022 Hannisen omakuva seikkaili Facebookissa erilaisina tekoälyn tuottamina fantasiahahmoina, Hannisen ystävä Lasse kommentoi: ”Joku futis-kuva ois kiva!”. Hannisen vastaus oli kuvasarja taiteilijasta pelin tiimellyksessä.
Tekoäly onkin aiheuttanut joukon kysymyksiä joihin vasta etsitään vastauksia. Onko taiteilija ja teoksen oikeuksien omistaja se joka keksi idean, tekoälyä käyttänyt henkilö, teköälyn ohjelmoinut ihminen vai tekoäly itse?
– En mä olis ajatellut, että nyt tehdäänkin minusta jalkapallomies. Mutta Lassen ideasta tehtiin tällainen. Tavallaan nyt voidaan sanoa että tässä on tämmöinen Lassen, minun sekä tekoälyn kollektiivinen työ.
Tällä hetkellä Instagram on Hannisen jalkapalloseikkailuja vastaavia hassutteluja pullollaan. Haastattelun ja tämän jutun julkaisun välissä Lensan kaltaiset sovellukset ovat tuoneet vastaavaa tekniikkaa myös tekoälyyn perehtymättömien ihmisten saataville. Kehitys alalla on vikkelää. Hannisen sanoin ”jul-me-tun nopeeta”.
Tekoälyt pystyvät omaksumaan myös taiteilijoiden tyylejä ja tapaa tehdä. Myös tätä on pidetty tekijänoikeuksien loukkaamisena. Keskustelu alalla käy vilkkaana.
Maailma muuttuu
Kun Kai Hannisen kissa, Saatana, menehtyi muutama vuosi sitten, ilmestyi Lahden keskustassa seisovan autiotalon seinään katutaideteos Saatanan muistolle. Lahden seudun sähkökaapeista useaa värittää Hannisen maalaus.
Hannisen kädenjälkeä näkee kadunkulmissa Suomessa ja ympäri Eurooppaa. Hannisen maalaamia tilaustöitä voi nähdä paikoissa kuten baarissa, pakohuoneessa sekä seurakunnan- ja moottoripyöräkerhon tiloissa. Töitä on myös Seinäjoen ja Vaasan Graffitilandia -näyttelyissä.
Entä minne tämä kehitys taiteilija Kai Hannista vie?
– Mihin mä olen taiteen kanssa menossa? Sinne minne taide mua vie. Tuossa tuli tuo yksi kirja missä mä olen mukana. Mä menen, minne proggikset mua vie. Nyt mä duunailen jotain saksalaista musiikkivideota, millaista mä en olisi ilman tekoälyä koskaan tullut tekemään.
– Suosittelen, että siihen tekoälyyn vain hyppää kelkkaan. Edistystä vastaan kun taistelee, siinä jää yleensä itse toiseksi, Hanninen pohtii.