Hyppää sisältöön

Väitös: Vauvaiän yöheräily voi vaikuttaa lapsen kehitykseen kahden ensimmäisen vuoden aikana

Väitöstutkimuksessa vertailtiin lapsia, jotka heräsivät kahdeksan kuukauden ikäisinä yli kolme kertaa yössä ja lapsia, jotka heräsivät enimmillään kerran yössä. Yöheräily on usein pitkittyvä ilmiö.

Vastasyntynyt poikavauva nukkuu peittojen sisällä sairaalassa.
Vauvojen yöheräämiset ovat tuttuja kaikille vanhemmille. Kuvituskuva. Kuva: Nella Nuora / Yle
Pasi Punkari

Vauvaiän yöheräily voi vaikuttaa pienen lapsen kehitykseen kahden ensimmäisen vuoden aikana. Tämä käy ilmi Tampereen yliopiston tutkijan Tiina Mäkelän väitöskirjatutkimuksesta.

Tutkimus osoitti, että tietyt lapsen kehityksen osa-alueet ovat vahvemmin yhteydessä signaloituun yöheräilyyn. Signaloidusta yöheräilystä puhutaan silloin, kun lapsi esimerkiksi itkee niin paljon, että vanhemmat havahtuvat. Lapsi myös tarvitsee vanhemman apua uudelleen nukahtamiseen.

Mäkelä havaitsi tutkimuksessaan, että niillä lapsilla, jotka heräilivät useasti yön aikana, oli kahden vuoden iässä vanhempien raportoimana vähemmän taitoja käyttäytymisen säätelyyn sekä alhaisempi sosiaalinen pystyvyys kuin lapsilla, jotka eivät heräilleet.

Lisäksi heräilevät lapset suoriutuivat heikommin tehtävistä, joissa tutkittiin toiminnanohjausta ja tarkkaavuutta emotionaalisiin eli tunnetta ilmaiseviin kasvoihin.

Väitöstutkimuksessa vertailtiin lapsia, jotka vanhempien raportoimana heräsivät kahdeksan kuukauden ikäisinä yli kolme kertaa yössä ja lapsia, jotka heräsivät enimmillään kerran yössä.

Erot lasten välillä pieniä

Tutkimuksessa havaittiin, että heräily on usein pitkittyvä ilmiö. Molemmissa tutkituissa vauvaryhmissä heräily väheni iän myötä.

Vauvat, jotka heräilivät öisin kahdeksan kuukauden iässä, heräsivät useammin yössä myös puolitoistavuotiaana ja vielä kaksivuotiaana.

– On silti tärkeää muistaa, että erot lasten välillä olivat pieniä, Tiina Mäkelä toteaa tiedotteessa.

Mäkelä suosittelee, että yöheräilyn määrää olisi hyvä arvioida systemaattisesti neuvolakäyntien aikana. Mikäli lapsella on vielä kahdeksan kuukauden iän jälkeenkin useita signaloituja yöheräämisiä, tulisi lapsen unta ja kehitystä seurata.

Lisäksi vanhempia tulisi ohjata lapsen unen ja itsesäätelyn taitojen tukemiseen.

Psykologian maisteri Tiina Mäkelä on neuropsykologian erikoispsykologi, joka työskentelee Tampereen yliopistossa Child-sleep -tutkimushankkeessa. Tutkimuksessa seurataan samojen lasten kehitystä myös kouluiässä.

Hänen psykologian alaan kuuluva väitöskirja Signaled night awakening in infancy: Associations with psychomotor development, executive functioning, social information processing, and socio-emotional behavior tarkastetaan Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa lauantaina 7. tammikuuta.

Suosittelemme sinulle