Tampereen pohjoispuolella oleva Näsijärvi on iso kokonaisuus. Sen jäätyminen tapahtuu eriaikaisesti: samaan aikaan kun lahdet voivat olla jo jäässä, selkävedellä lainehtii.
Tämän asian kanssa kanssa kamppailee myös ratamestari Pekka Tyllilä Hit Hiking Travelista. Hän tekee Näsijärven jäälle retkiluistelurataa, kun vain sääolosuhteet antavat siihen mahdollisuuden.
– Tänä vuonna jäätyminen on ollut oikullista. Vaikka olen syntynyt saareen 70 vuotta sitten, niin olen taas oppinut uutta, Tyllilä sanoo.
Viime talvi oli ennätyspitkä ratojen kunnossapidon kannalta. Työt Näsijärven jäällä alkoivat jo 9. joulukuuta. Tästä talvesta voi tulla toiseksi pisin, jos jää vain jäätyy mahdollisimman pian pienkuormaajan kestäväksi.
Pahin tilanne on pumppaava talvi, jolloin välillä tulee lunta ja taas on suojasäätä.
Tiistaina Tyllilä oli auraamassa mönkijällä reilun kolmen kilometrin mittaista ja kymmenen metriä leveää rataa Aitolahden suulla. Jäätä oli sillä paikalla noin 15 senttimetriä.
Jäihin putoamista hän ei pelkää, sillä niinkin on käynyt.
– Tässä työssä täytyy vaan olla varovainen. Jos kymmenien vuosien kokemusta ja varovaisuudesta huolimatta jotakin käy, niin sille ei voi mitään. Ei voi koskaan sanoa varmaksi, että minä osaan tämän.
Jäätilanne vaihtelee suuresti
Suomen ympäristökeskuksen (Syke) havaintojen mukaan jäänpaksuus vaihteli joulukuun loppupuolella Lapin havaintopaikkojen yli 30 senttimetrin teräsjäästä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun 15–30 senttimetriin.
Kokkola–Nurmes -linjan eteläpuolella jäätilanne on edelleen vaihteleva. Esimerkiksi Pirkanmaalla Näsijärvellä ja Längelmävedellä sekä Pohjois-Karjalassa Pielisellä jäänpaksuusmittausta ei ole vielä voitu tehdä.
Niillä havaintoasemilla, joilla jäätä on voitu turvallisesti mitata, sen kokonaispaksuus vaihteli 15–25 senttimetrin välillä. Monilla havaintopaikoilla valtaosa jään kokonaispaksuudesta oli kantavuudeltaan heikkoa kohvajäätä.
Vesistöjen jäätymisen jälkeen satanut lumi on hidastanut laajalti jääpeitteen vahvistumista ja toisaalta lisännyt kohvajään muodostumista.
Jäätä paksuus voi alkutalvelle tyypilliseen tapaan vaihdella lyhyelläkin matkalla petollisesti. Jäällä liikkujien on myös muistettava, että kirkasta teräsjäätä tulee olla vähintään 5–10 senttimetriä omalla kulkureitillä.
Syke päivittää arvion jäätilanteesta vesi.fi -sivustolle kolme kertaa kuukaudessa. Arvio perustuu 46 havaintopaikan jäänpaksuusmittauksiin eri puolilla Suomea.
Pelastuslaitos: Jäälle menijällä pitää olla jään paksuudesta varma tieto
Pirkanmaan pelastuslaitoksella ei ole tänä talvena ollut pelastustehtäviä heikkojen jäiden vuoksi. Eniten tehtäviä on aina jäiden saapumisen aikaan alkutalvesta sekä keväisin jäiden lähdön aikaan.
Pelastuslaitokselta muistutetaan, että jos jäälle aikoo mennä niin jään paksuudesta pitää olla varma tieto. Nyt kun päällä on lunta, jäät eivät pääse vahvistumaan vaikka pakkasia onkin luvassa.
– Pitää tuntea paikat missä liikkuu, jos sinne ehdoin tahdoin haluaa mennä, sanoo Pirkanmaan pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Aku Pietilä.
”Pitää tietää milloin hyökätä, milloin olla sissi ja milloin perääntyä”
Pekka Tyllilä sanoo, että joku oppii vaaranpaikat nopeammin, joku hitaammin ja joku ei koskaan. Työssä jäällä auttaa, jos on luontainen havaintojen tekijä: on tottunut pienestä asti havainnoimaan ympärillä olevaa luontoa ja siinä tapahtuvia muutoksia.
– Auttaa, kun aivot ovat herkistyneet havainnointiin. On utelias, että mikäs toi on? En ole koskaan nähnyt tommoista, täytyy katsoa mistä on kysymys. Se on sitä, mikä kartuttaa kokemusta, hän sanoo.
Tyllilä uskoo, että ihminen pärjää luonnolle vain aivojensa avulla. Voima ei riitä koskaan.
– Armeijatermein voisi sanoa, että pitää tietää milloin pitää hyökätä, milloin pitää olla sissi ja milloin pitää perääntyä. Niin kauan kuin siihen on hyvät mahdollisuudet, Tyllilä sanoo.
Voit keskustella aiheesta 5. tammikuuta kello 23:een saakka.