Tour de Ski jatkuu perjantaina perinteisen sprinteillä. Suora lähetys TV2:ssa, Areenassa ja Yle-sovelluksessa klo 13.20.
Kun Krista Pärmäkoski ylsi ensi kertaa maailmancupissa palkintopallille uudenvuodenpäivänä vuonna 2011, yllättyneet olivat harvassa. Vaikka kyse oli vastikään 20 vuotta täyttäneestä urheilijanalusta, tämän potentiaali oli kaikkien hiihtoa seuraavien tiedossa.
12 viime vuotta eivät ole jättäneet menestysnälkäistä lajiväkeä kylmäksi. Pärmäkoski on henkilökohtaisissa maailmancupin kilpailuissa ylivoimaisesti eniten palkintokorokesijoituksia kahminut suomalainen vuosina 2011–2023 – tarkalleen ottaen hänen 31 podiumiaan muodostavat 32,2 prosenttia kaikista suomalaisten top 3 -sijoituksista.
Pärmäkoskella on kulkenut myös arvokisoissa: 12 mitalista viisi on tullut henkilökohtaisista kilpailuista, loput viesteistä.
Pärmäkosken aikuisten sarjassa viettämän aktiiviuran aikana viiteen henkilökohtaiseen mitaliin on yltänyt vain Iivo Niskanen, jonka varjoon Ikaalisten Urheilijoiden tähti on jäänyt väkisinkin Niskasen kahden olympiavoiton ja maailmanmestaruuden seurauksena.
Vuoden 2014 Sotshin olympialaisten jälkeen Niskanen on kantanut suurimmat menestyspaineet kaikissa arvokisoissa, koska mittatikkuna on ollut voittaminen.
Pääasiassa Marit Björgenin ja Therese Johaugin vuoksi Pärmäkoskelle on ollut vuodesta toiseen käytännössä tarjolla maksimissaan hopeamitali, jonka hän on saanut kaulaansa kahdesti henkilökohtaisilla arvokisamatkoilla.
Norjalaiskaksikon poistuttua kilpaladuilta pöytä on katettu normaalimatkoilla uusille voittajille.
Keihäänkärki
Maailmancupkausi ylitti keskiviikkona normaalimatkojen osalta puolivälin: yhdeksän kilpailua takana, kahdeksan jäljellä.
Keskiviikkona Oberstdorfissa todistettiin suomalaisittain merkityksellisintä kilpailua mitä tulee helmikuun lopulla alkavien Planican MM-kisojen ennakkoasetelmiin.
Pärmäkosken toisessa peräkkäisessä kakkossijassa kahden päivän sisään huomioitavaa oli paitsi tapa, eritoten aloitteellisuus kärkijoukon repimisessä hajalle, mutta myös se, että tulos tuli vapaalla hiihtotavalla.
Jos Tour de Skin loppunousu jätetään omaan arvoonsa tavallisesta hiihtokilpailusta täysin poikkeavana otatuksena, Pärmäkoski paistatteli edellisen kerran luistelukilpailussa palkintokorokkeella joulukuussa 2018.
Kun vapaa on kulkenut, tulosta on myös tullut. Kauden 2018–2019 päätapahtumasta, Seefeldin MM-kisoista, Pärmäkoski olisi palannut kotiin arvometallin kera, mutta Ruotsin Frida Karlsson päätti shokeerata kilpasiskojaan nousemalla juniorisarjoista suoraan aikuisten mitaleille.
Sittemmin Karlsson on tullut tunnetuksi hiihtäjänä, joka parhaimpaan pystyessään oli varteenotettavin uhka Johaugin valta-asemalle.
Vaikkei Karlsson ole kulkenut pelkästään voitosta voittoon, ruotsalainen on nykytilanteessa kykyjensä puolesta ykkössuosikki jokaisessa normaalimatkan kisassa.
Kun nykyvire ja kokemus kunnonajoituksesta lisätään samaan yhtälöön, Pärmäkoski on tällä hetkellä Karlssonin päähaastaja.
Vaikka Kerttu Niskanen on voittanut tällä kaudella maailmancupin osakilpailun ja ollut kerran toinen, vahvat esitykset ovat painottuneet toistaiseksi vain perinteiselle.
Planican MM-kisoihin on aikaa vielä seitsemän viikkoa, mutta nykytiedon valossa Pärmäkoski on potentiaalinen mitalisti kaikilla kolmella normaalimatkalla, Niskanen vain kisat päättävällä perinteisen 30 kilometrillä.
Kun Iivo Niskasen kunto on edelleen arvoitus, Pärmäkoski on alussa mainitusta ansioluettelosta huolimatta 32-vuotiaana uudessa tilanteessa: hän on ensi kertaa urallaan koko Suomen joukkueen keihäänkärki. Sitä voi CV huomioiden pitää yllätyksenä.
Kolmosten kirous
Pohjoismaisten hiihtolajien arvokisojen kilpailusykliä muutettiin 1980-luvulla. Sen jälkeen MM-kisoja on järjestetty parittomina vuosina.
1990-luvulla Suomen hiihtomaajoukkue keräsi heikoimman arvokisasaaliinsa, Marja-Liisa Kirvesniemen hopean ja Marjut Roligin pronssin, vuonna 1993 järjestetyistä Falunin MM-kisoista.
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen vaisuin saldo tuli vuoden 2003 Val di Fiemmen MM-kisoista, joissa parhaat suomalaishiihtäjät, Pirjo Muranen ja Riikka Sirviö, päätyivät lopputuloksissa kuudensiksi.
Sama paikkakunta järjesti suomalaisittain 2010-luvun heikoimmat arvokisat vuonna 2013, jolloin ainoa mitali oli naisten parisprintin pronssi. Tuolloin yksikään suomalainen ei mahtunut henkilökohtaisilla matkoilla kuuden parhaan joukkoon.
Edellä mainituissa MM-kilpailuissa suomalaismiehet ovat olleet kaukana mitalitaistosta henkilökohtaisilla matkoilla: vuonna 1993 Harri Kirvesniemi oli parhaana kymmenes, 2003 Teemu Kattilakoski oli kahdeksas aivan kuten Toni Ketelä vuonna 2013.
Mikäli Iivo Niskanen ei pääse huippukunnossa Planicaan, suomalaismiehillä on tuskin paljon muisteltavaa vuoden 2023 MM-kisojen henkilökohtaisilta matkoilta.