Lappeenrantalaisen Kulttuuritila Nuijamiehen salia koristavat messinkiset seinävalaisimet.
Kulttuuritila toimii entisessä Nuijamiehen elokuvateatterissa, jonka Finnkino osti ja lakkautti vuonna 2017. Valaisimet päätyivät tuolloin Finnkinon varastoon, josta ne tuotiin takaisin Lappeenrantaan vuoden 2022 lopulla.
Yle kertoi valaisinten paluusta 2. tammikuuta julkaistussa artikkelissa. Jutussa valaisimia sanottiin Paavo Tynellin suunnittelemiksi.
Perimätieto suunnittelijasta kyseenalaistettiin valaisinharrastajien piirissä, esimerkiksi Facebookin suljetussa Paavo Tynell design -ryhmässä (siirryt toiseen palveluun). Sekä Yle että Kulttuuritila Nuijamies alkoivat saada asiasta yhteydenottoja.
Mutta ovatko lamput Tynellin vai jonkun muun suunnittelemat?
Johtolangat viittaavat jälkimmäiseen.
Designmuseon kokoelmiin kuuluvista Tynellin seinävalaisinpiirustuksista ei löydy piirustusta, joka vastaisi Nuijamiehen seinävalaisimia. Näin kertoo Ylelle museon intendentti Susanna Thiel.
Hänen mukaansa myöskään vuosikertomuksista ei löydy merkintöjä, jotka täsmäisivät Lappeenrantaan tai elokuvateatterin perustaneisiin Luotoloihin.
Arkkitehti suunnitteli valaisimia
Nuijamiehen rakennus valmistui vuonna 1954, ja sen suunnitteli arkkitehti Per Björkvall (1920–2007).
Arkkitehti Björkvall kertoo ruotsinkielisessä muistelmateoksessaan, että suunnitteli Nuijamiehen messinkiset valaisimet itse. Sanatarkkaan maininta kuuluu näin: Armaturen, vilken jag ritat själv, var i mässing.
Arkkitehti ei kuitenkaan täsmennä, tarkoittaako hän tällä nimenomaan seinävalaisimien suunnittelua.
Kirjassa siteerataan myös Elokuvalehden artikkelia Nuijamiehen valmistumisvuodelta. Björkvallin kerrotaan suunnitelleen elokuvateatterin kattovalaisimet, ja niiden valmistajaksi mainitaan Heiskamo ja Niiranen.
Intendentti Susanna Thiel arvioi, että arkkitehdin sananvalinnat valaisimien suunnittelusta viittaisivat nimenomaan suunnittelutyöhön, eivät valaisimien tilaamiseen tai katalogista valitsemiseen.
Hän ei kuitenkaan pidä mahdottomana, etteikö samassa rakennuksessa voisi olla sekä arkkitehdin itsensä suunnittelemia että muualta tilattuja tai hankittuja valaisimia.
Saman aikakauden elokuvateattereissa arkkitehtien suunnittelemat valaisimet ovat Thielin mukaan olleet verrattain tavallisia. Valaisinmaailma oli 1950-luvulla ylipäätään erilainen kuin nykyisin.
Valaisimia valmistivat esimerkiksi Taito, Idman, Itsu ja Orno, mutta myös useat pienemmät toimijat.
– 1950-luvun valaisintehtailla on myös käytetty samoja komponentteja eri valmistajien valaisimissa. Mallisuojaakaan ei nykyiseen tapaan ollut. Eivät valaisimet kopioita olleet, mutta mukaelmia, Thiel kuvailee.
Kirjassa Nuijamiehen kattovalaisimien tekijöiksi mainitut Heiskamo ja Niiranen eivät ole Thielille tuttuja nimiä. He saattavat olla esimerkiksi Lappeenrannan seudulla toimineita tekijöitä.
Itsun katalogista
Valaisinasiantuntija ja yrittäjä Mikko Syvänne on pitää selvänä, että Nuijamiehen valaisimet ovat valaisinvalmistaja Itsun katalogivalaisimia ja mallia EY 50.
Itsu tunnetaan myös Itä-Suomen sähkö ja insinööritoimisto oy:nä. Se toimi aikoinaan Viipurissa ja siirtyi sotien jälkeen Helsinkiin.
Syvänne toteaa, ettei Nuijamiehen valaisimia ole syytä vähätellä, vaikkeivät ne Tynelliä olisikaan.
– Ne ovat siitä huolimatta arvokkaat valaisimet ja täydentävät tilan, Syvänne sanoo.
Lappeenrantalaisen Antik & Design Gallery Tarvaisen Janne Tarvainen tutustui valaisimiin paikan päällä Nuijamiehessä Ylen pyynnöstä. Hän ei löytänyt valaisimista leimoja, mikä ei ole aikakauden valaisimille mitenkään tavatonta.
– Kovastihan ne ovat Tynellin näköisiä viiden minuutin vilkaisun perusteella. Itsu on tehnyt samanlaisia myös, Tarvainen sanoo.
Hän ei pystynyt kuvastoihin perehtymättä kommentoimaan valaisinten suunnittelijaa tai valmistajaa mutta toteaa, että valaisimet ovat joka tapauksessa hienot – ja Itsunkin valaisimet ovat nykypäivänä arvossaan.
– Todella kiva, että ne ovat tulleet tänne takaisin, Tarvainen summaa.
Kulttuuritilayhdistys: Keskutelun määrä yllätti
Kulttuuritila Nuijamiehen toimitusjohtaja Mikko Vento kertoo, että valaisimien herättämä mielenkiinto on ollut viime päivinä yllättävänkin suurta.
– Mutta sehän on positiivista, että saamme huomiota. On myös museohistoriallinen teko, että nämä saatiin tänne takaisin, Vento sanoo.
Myös kulttuuritilayhdistyksen väki on sukellellut arkistoihin ja penkoo niitä jatkossakin. Samalla vapaaehtoiset asentavat valaisimia paikoilleen salin seiniin.
Myyntiin valaisimet eivät tule. Kulttuuritilayhdistyksen virallinen kanta on, että valaisimet kuuluvat Nuijamiehen saliin.
– Livenä niitä pääsee ensimmäisen kerran näkemään lauantaina, kun salin puolella on ohjelmaa.
Tekstissä mainittu arkkitehti Per Björkvallin muistelmateos on nimeltään Taklagsöl; Arkitektminnen 1950-1980 (Grankulla 1990), jonka otteet Yle on saanut käyttöönsä Lappeenrannan kaupunkisuunnittelun kautta. Artikkelin taustaksi on haastateltu myös mm. Merja Luotola-Maarnelaa, joka toimi Nuijamiehen yrittäjänä ennen Finnkinoa.