Verkossa toimii kymmeniä venäläisten perustamia järjestöjä ja verkostoja, jotka tähtäävät vallan vaihtumiseen Venäjällä. Liikkeiden aktivistit ovat etupäässä sotaa ja rangaistuksia Venäjältä paenneita venäläisiä.
Yksi näkyvimmistä järjestöistä on The Ark. Sen perusti Tbilisissä Georgiassa nykyisin asuva venäläinen asianajaja Anastasia Burakova. Tunnettu liikemies ja oppositiohahmo Mihail Hodorkovski avusti projektin käynnistämisessä.
Mikä on päällimmäisenä mielessä, Anastasia Burakova?
– Minulla on aamulla muutamia tapaamisia lomien jälkeen, vähän byrokratiaa liittyen järjestöön. Illalla on edessä matka, eli hyvin tavallinen päivä.
Olet perustanut The Ark -projektin, joka auttaa Venäjältä paenneita. Keitä nyt pakenee ja mistä syystä?
– Voi puhua kahdesta aallosta. Ensimmäinen aalto oli heti sodan alkamisen jälkeen helmikuussa ja maaliskuussa. Silloin lähti ihmisiä, jotka halusivat osoittaa olevansa sotaa vastaan. Toinen aalto alkoi, kun liikekannallepano julistettiin viime syksynä. Nämä ihmiset eivät ole osallistuneet politiikkaan. He eivät kannattaneet sotaa, mutta he eivät myöskään välittäneet Putinin armeijan rikoksista tai alueiden miehittämisestä Ukrainassa. He elivät aivan tavallista elämää.
Miten hankalaa on lähteä maasta nyt?
– Emme voi hakea ketään. Mutta meillä on Venäjällä ammattimaisesti toimivia yhteistyökumppaneita sellaisten avuksi, joilla on niskassaan syytteet tai ulkonaliikkumiskielto. Enimmäkseen autamme ihmisiä maasta lähtemisen jälkeen. Meillä on väliaikaisia asuntoja viidessä eri kaupungissa: Tbilisin lisäksi Almatyssa Kazakstanissa, Jerevanissa Armeniassa, Istanbulissa Turkissa sekä Varsovassa Puolassa. Autamme vieraiden kielten kanssa, ja annamme myös psykologista tukea. Pidämme webinaareja vapaaehtoisvoimin sekä yritämme luoda viestintäkanavia paenneiden kesken.
Venäläiset pankkikortit eivät toimi enää monessakaan maassa. Minkälaista apua paenneet tarvitsevat taloutensa ylläpitämiseen?
– Meillä ei valitettavasti ole mahdollisuutta auttaa rahallisesti, mutta tarjoamme tietoa esimerkiksi siitä, missä voi avata uuden pankkitilin eri maissa.
Olet itse lähtenyt maasta. Missä tilanteessa olet nyt?
– Lähdin Venäjältä lokakuussa 2021, koska syyttäjä asetti silloisen työpaikkani kieltolistalle. Minua vastaan nostettiin oikeusjuttu. Lähdin Kiovaan Ukrainaan.Olin siellä sodan syttymiseen asti. Nyt asun Georgiassa Tbilisissä.
Miltä se tuntuu, ettet voi palata Venäjälle enää?
– Haluaisin palata Venäjälle, mutta en Putinin Venäjälle. Syynä on muun muassa aktivistien kokema painostus. En ole varma, onko Venäjä lainkaan sama maa kuin ennen sotaa. Osa aktivisteista on kysynyt psykologista apua esimerkiksi propagandan lisäännyttyä. Venäjä ei ollut aiemminkaan demokraattinen, mutta en palaisi, vaikka siihen olisi joskus mahdollisuus. Se johtuu ideologiastani.
Mitä luulet, haluavatko muut lähteneet palata Venäjälle?
– Oletan, että ihmiset haluavat palata. Mutta kuten sanoin, meillä taitaa olla samanlaisia tuntemuksia, ettemme halua palata Putinin Venäjälle. Ukrainan voiton jälkeen Venäjä voisi olla turvallinen. Mutta tulisimme muutaman vuoden päästä näkemään uuden sodan jotain pientä Natoon kuulumatonta naapurimaata vastaan. Meidän on siis tehtävä parhaamme hallinnon vaihtumiseksi.
Minkälainen vastarinta on mahdollista?
– The Arkilla on noin puoli miljoonaa seuraajaa Telegramissa ja eri kanavissa. Viestimme niissä ja teemme käännöksiä esimerkiksi länsimedioiden jutuista sodasta. Kerromme myös projekteista, jotka taistelevat propagandaa vastaan.
Tässä juttusarjassa soitamme venäläisille ja etsimme vastauksia siihen, mitä Venäjän kansalaisyhteiskunnalle, toimittajille ja aktivisteille kuuluu.
Lähteenä myös: Riippumattoman venäläismedian Meduzan (siirryt toiseen palveluun) artikkeli, Reuters.
