Tarja Juntunen, 76, oli aikeissa viettää ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen joulua. Jouluruoka oli ostettuna ja uusi liina somisteena. Juhlapyhiä oli varjostanut miehen äkillinen kuolema viisi vuotta sitten Tapaninpäivänä eikä joulumieltä ollut useaan vuoteen.
– Tulin puoli kuudelta kotiin, suljin oven ja ajattelin, että nyt minä vietän ihanan ja rauhallisen joulun, kun on ollut niin kiireistä, hän sanoo.
Joulu jäi tänäkin vuonna kuitenkin viettämättä. Juntunen heräsi aatonaattona aamuyöllä kahteen piippaukseen. Hän tarkisti oman asunnon, mutta ei havainnut missään paloa tai savua. Juntunen avasi välioven ja savua pöllähti hieman asuntoon. Hän katsoi ovisilmästä ja porraskäytävä oli ihan harmaana savusta.
– Tiesin samantien, että tuonne ei ole asiaa ja soitin hätäkeskukseen. Puin housut ja yöpaidan päälle villapaidan sekä takin ja siirryin parvekkeelle odottamaan, Juntunen muistelee.
Katolta lensi kipinöitä ja kekäleitä
Palomiehet olivat pian auttamassa Tarja Juntusta parvekkeelta puomitikasauton nostokoriin. Parvekkeen ja nostokorin väliin jäi rako, joka näytti pelottavalta, mutta hän luotti palomiehiin täysin. Juntunen nousi tuolille, yksi palomiehistä avusti häntä koriin parvekkeelta käsin ja toinen otti vastaan. Viereisestä asunnosta pelastettiin vielä naapuri ikkunan kautta.
– Siinä vaiheessa katolta lenteli isoa kipinää ja kekäleitä, pelotti syttyykö takki palamaan. Palomiehille kyllä suuri rutistus ja kiitos. Minä jo mietin, että tuleeko minulle ensin taivaallinen vai maallinen hakija.
Asunnon yläpuolella ullakolla syttyi tulipalo jouluaattoa edeltävänä yönä. Tuli ei levinnyt asuntoihin, mutta palokaasut ja noki sekä sammutusvesi aiheuttivat mittavia vahinkoja.
Juntunen kertoo, että hänen asunnossaan vauriot eivät ole pahimmasta päästä ylimmän kerroksen huoneistoista. Nopealla vilkaisulla asunto näyttääkin melko tavalliselta, mutta lattiassa on paikoin tummia läikkiä, mihin sammutusvettä on valunut ja imeytynyt enemmän. Savu ei haise enää vahvasti, mutta jo lyhyen ajan sisään hengitysilma alkaa pistellä sieraimissa ja ikkuna täytyy avata, että asuntoon virtaisi raitista ilmaa.
Joulusta muistuttaa vain haju keittiössä
Tulipalosta on nyt reilut kaksi viikkoa ja päällimmäisinä tunteina Tarja Juntusella on ikävä, suru ja väsymys. Joulusta on jäljellä vain haju jääkaapissa ja pakkasessa, minne ruoat jäivät ennen evakuointia. Joululiinan hän on heittänyt roskiin.
Huoneisiin on pinottu muuttolaatikoita ja makuuhuoneen seinää vasten nojaa jätesäkkejä. Asunto täytyy tyhjentää viikonloppuun mennessä remontin alta, joten Juntunen on käynyt päivittäin pakkaamassa ja lajittelemassa tavaroitaan.
– Tämä on vähän kuin orkesterin johtamista tässä vaiheessa, kun lajittelen näitä tavaroita. Ei tätä voi oikein kenellekään muulle antaa tehtäväksi, Juntunen pohtii.
Vaurioituneet tavarat täytyy pakata ja luetteloida vakuutusyhtiötä varten. Osan ehjistä tavaroista, kuten astioita, hän on pakannut varastoon ja lahjoittanut hyväntekeväisyyteen. Tärkeät tavarat ja paperit lähtevät mukaan väliaikaiseen asuntoon.
Vaikeinta on ollut luopua puolison vanhempien hääryijystä, joka on kudottu lähes sata vuotta sitten. Juntusella on kuvakin siitä, kun ryijyä kudotaan. Suurta ryijyä on hankala kuljettaa ja säilyttää. Onnekseen hänen hyvät ystävät ottivat sen vastaan ja hän pääsee näkemään sen jatkossakin heidän luonaan.
Evakuoidut asukkaat saivat hätämajoittua hotellissa joulun yli, missä kriisipäivystäjät kävivät myös antamassa keskusteluapua. Joulun aikaan olisi kuitenkin pitänyt etsiä jo tilapäistä majoitusta ja siihen Juntunen olisi kaivannut enemmän yhteiskunnan apua.
Tarja Juntunen ei tiedä tarkkaan, milloin pääsee muuttamaan takaisin asuntoonsa. Alustavan arvion mukaan remontti valmistuu kesällä, mutta hän ei usko, että vaurioita saadaan korjattua siihen mennessä.
– En koe olevani kateellinen ihminen, mutta nyt kadehdin jokaista, jolla on oma siisti koti, kun itse kulkee nokisissa vaatteissa, jotka haisevat kuin savumakkara.
