Vuosi sitten Aleksandr Muravjov oli päätöksensä tehnyt.
Nuori petroskoilainen it-osaaja halusi pois Venäjältä. Hän vastusti kotimaansa hallintoa ja haki työlupaa Suomesta.
Helmikuun 24. päivä vahvisti, että ratkaisu oli oikea.
– Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli karmea ja kaikin tavoin väärin. Sodalla ei ole oikeutusta, Muravjov sanoo painokkaasti.
Muravjovin onneksi hänen työnantajansa oli samoilla linjoilla. Joensuulainen ohjelmistoyhtiö Valamis Group päätti hyökkäyksen vuoksi lopettaa Petroskoin toimipisteensä ja tarjota sen työntekijöille mahdollisuutta jatkaa töitä Suomessa.
Runsaasta 50:tä työntekijästä 32 tarttui mahdollisuuteen.
– Määrä oli meille suuruudessaan iloinen yllätys, toimitusjohtaja Jussi Hurskainen sanoo.
Ilmiön laajuudesta ei tietoa
Koodareiden siirrosta muodostui Valamikselle lopulta pitkällinen operaatio. Työlupien, henkilötunnusten ja vuokra-asuntojen järjestäminen sitoi yhtiöltä kaksi työntekijää täysipäiväisesti puoleksi vuodeksi.
– Kyllä se silti kannatti. Tällä alalla kilpailu hyvistä työntekijöistä on kovaa, emmekä halunneet jättää tuttuja ihmisiä pulaankaan, Hurskainen kertoo.
Teknologiateollisuus ry:n uudistuvan teollisuuden johtaja Matti Mannonen ei ole Valamiksen tarinasta yllättynyt. Mannosen mukaan on todennäköistä, että useat muutkin suomalaiset ohjelmistoyhtiöt ovat toimineet Ukrainan sodan alettua samoin.
Ennen sotaa suomalaiset it-yritykset työllistivät Venäjällä tuhansia työntekijöitä.
– Nyt käytännössä kaikki toiminnot siellä on ajettu alas. Korkeasti koulutettujen työntekijöiden piirissä on varmasti ollut paljon halukkuutta siirtyä Suomeen, Mannonen sanoo.
Aleksandr Muravjov on suorasanaisempi. Hän uskoo, että jokainen kynnelle kykenevä koodari halusi maasta pois.
– Diktatuurissa on hermostuttavaa asua. Mielestäni nyky-Venäjä on kuin vuoden 1939 Saksa, hän täräyttää.
Sodasta puhutaan hienotunteisesti
Muravjov joutui odottamaan Suomeen pääsemistään lopulta puoli vuotta.
Heinäkuusta lähtien hän on asunut länsi-Joensuussa ja käynyt töissä muutaman kilometrin päässä Valamis Groupin toimistolla. Arki on tasaista ja turvallista.
– Tietyllä tapaa tämä on unelmien täyttymys. Opiskelin aikoinaan Suomessa ja toivoin, että voisin joskus palata, Muravjov kertoo.
Kansainvälisessä työyhteisössään Muravjovin on täytynyt tulla toimeen myös ukrainalaisten kollegoiden kanssa. Tässä ei ole ollut ongelmia – ei Muravjovin eikä toimitusjohtaja Hurskaisenkaan mukaan.
Sodasta keskustellaan työpaikalla silloin tälloin, hienotunteisesti.
– Sävy on aina kunnioittava. Kaikkia meitä yhdistää toive, että Venäjä lähtisi maasta nopeasti, Muravjov sanoo.
Muravjov myöntää kokevansa ajoittain koti-ikävää. Siitä huolimatta hän aikoo pysyä Suomessa niin kauan ”kuin on tarpeen”.
– Voin palata ehkä sitten, kun Vladimir Putin ei ole enää vallassa. Eli kun hän on eronnut virastaan tai kuollut.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 12.1. klo 23:een saakka.
