Sinä olet murhaaja, jolle kuuluisi kuula kalloon.
Tämän tyyppisiin kommentteihin voi törmätä sosiaalisen median foorumeilla, kun metsästyksen kannattajat ja vastustajat kohtaavat.
Kun asiassa on enemmän enemmän kuin yksi puoli, somemaailmassa osataan ampua kovilla puolin ja toisin.
Tämän sai todeta hämeenkyröläinen Carl Willandt, 39, joka suoritti metsästäjätutkinnon kolme vuotta sitten. Perheenisänä hän halusi muuttaa ruokavalionsa ekologisemmaksi, mutta ei ollut valmis luopumaan lihasta kokonaan. Vaihtoehdoksi löytyi metsästysharrastuksen aloittaminen.
Nopeasti harrastuksesta kehkeytyi elämäntapa. Itsekin viestinnän parissa työskentelevä Willandt hakeutui erilaisiin sosiaalisen median ryhmiin.
– Poliittista keskustelua olen työn puolesta seurannut ja se on välillä kovaa. Se oli yllätys, että metsästykseen liittyvä keskustelu oli vielä polarisoituneenpaa.
Tietyt aihepiirit menevät tunteisiin
Tietyt aihepiirit saavat helposti aikaan tavallista ärhäkämpää keskustelua.
Aiheet ovat tyypillisesti sellaisia, joissa vastakkainasettelu on helppo löytää, kertoo Tampereen yliopiston viestinnän professori Pekka Isotalus.
– Maahanmuutto, ruoka ja metsä esimerkiksi – ja ehkä näin ollen myös metsästys pienemmässä mittakaavassa, listaa Isotalus.
Carl Willandtin mielestä metsästyskeskustelussa kaikkien huomio tuntui keskittyvän erilaisten virheiden, keksittyjen ja todellisten, osoittamiseen. Tätä tapahtuu niin metsästäjien kuin metsästystä vastustavienkin toimesta.
– Keskustelu ei edennyt mihinkään, kun kaikki avaukset ja vastaukset olivat puolin ja toisin kärkkäitä, hyökkääviä ja asiattomia, Willandt toteaa.
Hän jäi kuitenkin pohtimaan, miksi asiallinen keskustelu aiheesta sosiaalisessa mediassa on niin vaikeaa? Samaa on miettinyt moni muukin.
Provosoidutaan vain privaatisti
Sosiaalisen median hyvä puoli on, että sitä kautta Willandt kuitenkin löysi myös muita samanhenkisiä metsästäjiä, jotka jakoivat turhautumisen keskustelun laatua kohtaan.
Syntyi yhdentoista henkilön ryhmä, joka kutsuu itseään Metsästäjäsyndikaatiksi. Se päätti ryhtyä aktiivisiin toimiin tilanteen parantamiseksi luomalla itse kiihkotonta keskustelua.
– Porukalla totesimme, että keskustelun ohjaaminen asiallisempaan suuntaan on täysin yksilöiden ulottuvissa, Willandt sanoo.
Ryhmä päätti pitäytyä ”radikaalissa asiallisuudessa”, kuten Willandt asian muotoilee. Olla provosoitumatta silloinkin, kun siihen selvästi yllytetään.
Porukalla totesimme, että keskustelun ohjaaminen asiallisempaan suuntaan on täysin yksilöiden ulottuvissa
Carl Willandt
Toisinaan se vaatii hieman pinnistelyä, tietää ryhmän jäsen, Tampereella opiskeleva Veera Kivistö, 25. Kivistö pitäytyy pääosin vegaanisessa ruokavaliossa, mutta juhlapäivinä lautasella voi olla myös riistalihaa, itse pyydettyä.
Tätä taustaa vasten Kivistö pääsee ja joutuu mielenkiintoisiin keskusteluihin.
– Eniten ärsyttävät sellaiset kommentit, missä leimataan, heitetään diagnoosi ja haukutaan verenhimoiseksi. Viimeisin taisin olla sadisti, muistelee Kivistö.
Kun päässä kiehuu, auttaa porukan WhatsApp-ryhmä, missä voi päästellä ensihöyryt. Niiden hälvettyä muotoutuu yleensä asiallisia, julkaisukelpoisia ulostuloja.
– Sinne voi laittaa, että nyt mennään porukalla huutamaan tonne! Mutta sitten kun keskustellaan, niin parhaassa tapauksessa saadaan vietyä asiaa rakentavaan suuntaan, kertoo Kivistö.
Kysy metsästäjältä
Metsästäjäsyndikaatti aloitti kannanottoilla Twitterissä. Syksyllä avattiin oma instagram-tili Kysy Metsästäjältä (siirryt toiseen palveluun), jolla halutaan antaa asiallisia vastauksia asiallisiin kysymyksiin.
Tili huomattiin nopeasti ja kysymyksiä satelee kiihtyvään tahtiin. Niihin etsitään vastauksia porukalla, joka esiintyy omilla nimillään.
Jos voi luottaa siihen, ettei keskustelu heti lähde laukalle, voi olla helpompi kysyä somessa.
– Saatiin muun muassa kysymys yhden ryhmän jäsenen sukulaiselta. Suvussa on paljon metsästäjiä, mutta sieltä ei välttämättä uskalla kysyä jos ollaan eri linjalla, arvelee Carl Willandt.
Kyse on myös siitä, että kaikki eivät ole tottuneita käymään keskustelua, jossa vastakkaisia kantoja perustellaan faktoin puolin ja toisin.
Kun oma elämäntapa ja identiteetti kyseenalaistetaan, moni reagoi tunteella ja sortuu helposti ylilyönteihin.
– Olemme saaneet paljon hyvää palautetta siitä, että on kiva, kun joku pystyy sanoittamaan omia ajatuksia näin, kun se itselle on vaikeaa.
Erimielisyyteen on opittava
Metsästäjäsyndikaattissa uskotaan, että pysymällä sitkeästi asialinjalla, voi parantaa somekeskustelun laatua pysyvästi.
– Isommassakin mittakaavaassa on ajatus siitä, että keskustelu olisi enemmän kuuntelevaa ja kanssakeskustelijaa ymmärtävää, uskoo Veera Kivistö.
Viestinnän professori Pekka Isotalus Tampereen Yliopistosta kertoo ainakin haluavansa uskoa samaan.
– Some muodostuu siitä, mitä käyttäjät siellä tekevät ja heillä on taipumus toimia yhdenmukaisesti.
Isotalus arvelee, että keskustelujen kärjistyminen johtuu osin myös siitä, että toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa, Suomessa ei ole ole väittelyperinnettä.
Usein hyvän keskustelun elementti on mehevä riita.
Pekka Isotalus
Suomessa vallitsee harmoniaa suosiva puhekulttuuri, kun taas esimerkiksi Saksassa tai Britanniassa väitellään ja haastetaan mielipiteitä, silloinkin kun ollaan samaa mieltä. Sitä pidetään älykkäänä, muistuttaa Isotalus.
– Usein hyvän keskustelun elementti on mehevä riita.
Suomessa mielipide tuodaan tavallisesti julki vain, jos se on yhdenmukainen keskustelijoiden kanssa, eriävästä jupistaan mieluummin vasta nurkan takan.
Tämä tulee muuttumaan, sillä sosiaalinen media monissa muodoissaan on tullut jäädäkseen. Sen kanssa on opittava elämään ja käymään rakentavaa keskustelua silloinkin kun mielipiteet eivät kohtaa.
– Some pakottaa myös kärjistämään keskustelua, mutta on väistämätöntä, että samalla sitä myötä myös opitaan.
Aiheesta voi keskustella perjantaihin 13. tammikuuta kello 23 asti.
Enemmän aiheesta: