Postimuseon näyttelyn lasivitriinissä komeilee ihan tavallinen Aku Ankka -sarjakuvalehti. Lehti on ensimmäinen, joka kolahti tamperelaisen keräilijä Kari Elkelän postilaatikkoon vuonna 1958.
– Ekaluokan opettaja jakoi meille oppilaille Aku Ankka -lukujärjestykset. Niiden liitteelnä oli tilauskuponki ja lehtihän piti tietenkin saada, kertoo Elkelä kertoo.
Aku Ankka alkoi ilmestyä Suomessa vuonna 1951 ja lehti edusti uutta lasten ja nuorten kulttuuria. Se oli kansainvälistä, amerikkalaislähtöistä ja värikästä. Oikeastaan Akuun ja muihin sarjakuviin päättyi suomalaisten lastenlehtien kultakausi. Ajat olivat jo toiset kuin silloin, kun isoisä Pääskynen -lehteä selasi.
Pääskynen on esillä Elkelän kokoelmistaan Postimuseoon rakentamassa näyttelyssä Kiltit lastenlehdet. Pääskynen oli yksi varhaisimmista suomalaisista lapsille suunnatuista lehdistä. Sen vuonna 1906 uudelleen perustettua versiota toimittivat muun muassa kirjailijat Anni Swan ja Arvid Lydecken.
Kari Elkelä on kerännyt kymmeniä tuhansia lehtiä ja keskittyy eläkepäivillään niiden tutkimiseen ja järjestämiseen. Keräilijällä on kotipaikkakunnallaan Sahalahdella vanha varastohalli, jossa on nyt pinossa lehti ja keräilyesine poikineen. Pelkkiä lehtiä on yli 20 000.
Koti, uskonto ja isänmaa ja vähän myös Suomen kaunis luonto
Kiltit lastenlehdet -näyttely alkaa 1900-luvun alkuvuosilta. Nuoressa Suomessa lapset haluttiin kasvattaa iloisiksi puurtajiksi, kunnon kansalaisiksi.
Ensimmäinen suomalainen lastenlehti ilmestyi jo ennen Suomen itsenäistymistä vuonna 1854. Ruotsinkielisen Eos-lehden ja myöhemmän suomenkielisen Pääskysen taustavoimissa oli myös Sakari Topelius. Lehtien välittämiä arvoja voikin pitää topeliaanisina. Tärkeimpinä arvoina pidettiin kotia, uskontoa ja isänmaata, mutta mukana oli myös luonnon kunnioittaminen.
Elkelän mukaan itsenäistymisen jälkeen lehdissä alettiin korostaa ahkeruutta ja raittiutta.
– Varhaiset lastenlehdethän olivat täysin aikuisten tekemiä, Elkelä muistuttaa.
Lehdet esittävät lapset suloisina, ahkerina äidin ja isän apulaisina, pyyteettöminä tovereina ja Jumalaan turvaavina kullannuppusina.
Sukupuoliroolit ovat vakaat. Tytöt hymyävät rusetit päässä ja pojat leiskauttavat mäestä hiihtopipo kallellaan.
Lehtien toivottiin johdattavan nuoria hyvien harrastusten ja kotitöiden pariin, sillä nuoret osasivat toki jo silloin sujuvasti maleksia, vetelehtiä ja laiskotella.
Itsenäisyyden ajan varhaisvuosina lehdet olivat usein vaatimattomia ulkoasultaan. Elkelän mukaan samaa kansikuvaa saatettiin käyttää jopa kymmenessä lehdessä peräkkäin. Kaikki suuremmat kustantamot tekivät omia lehtiään lapsille. Lisänä oli laaja järjestökenttä ja järjestöjen jäsenlehdet.
Joululehtien värikkäät kannet lumosivat
Kari Elkelää lehdissä kiehtoo etenkin kansikuvataide. Osassa lehtiä onkin suorastaan herkulliset kannet. Monet niistä ovat Suomen tunnetuimpien kuvittajien kuten Rudolf Koivun ja Martta Wendelinin käsialaa.
Molemmat taiteilijat olivat tunnettuja erityisesti joulukuvastostaan. Lapsille suunnatut joululehdet olivat upeampia kuin arkiset julkaisut.
– Joululehdissä oli pääasiassa sellaista satusisältöä. Joukossa oli yleensä aina ainakin yksi uskonnollinen tarina, Elkelä sanoo.
Lasten näkemä visuaalinen maailma oli vielä pitkälle sotien jälkeen aika väritöntä ja niukkaa. Vain harvoilla oli värikkäitä leluja, kauniita vaatteita ja runsaasti sisustettuja koteja. Lähinnä vain varakkaat kaupunkilaiset pääsivät elokuviin tai teatteriin.
Joululehtien taianomaiset kansikuvat ja vaikkapa kiiltokuvat olivat aarteita.
Hitler marssii lastenlehden kanteen
Suuret yhteiskunnalliset muutokset heijastuivat väistämättä myös lapsille suunnattuihin julkaisuihin. Sota-aikana lapsia valjastettiin usein talkootöihin ja talkoita järjestävät tahot julkaisivat myös lehtiä kannustaakseen ja osallistaakseen nuorempaa väkeä.
Sekä Suojeluskunta- että Lotta Svärd -järjestöllä oli omat lehtensä nuorisolle. Postimuseon näyttelyssä esillä olevassa Sotilaspoika-lehden kannessa saapastelevat Mannerheim ja Hitler.
– Se oli siihen aikaan sellainen mediatapahtuma, että se oli kaikissa lehdissä, myös lapsille suunnatuissa, tuumii Kari Elkelä viitaten Hitlerin vierailuun Mannerheimin 75-vuotispäivillä 4. kesäkuuta 1942.
Sotien jälkeen lasten maailma muuttui pikkuhiljaa huolettomammaksi. Lastenlehdissä vilisivät veikeät ja värikkäät eläinhahmot. Koululainen kannusti tiedonhakuun ja visailuun.
Suuri osa lastenlehdistä kuihtui ostajien ja tilaajien puutteeseen.
Akulle, Texille ja Korkeajännitykselle pisti kampoihin vielä esimerkiksi Nasta, jossa julkaistiin myös sarjakuvia. Lehti kannusti lukijoitaan perustamaan omia pieniä Nasta-kerhoja. Kovin railakkaaseen menoon nuorisoa ei kerhoissaan yllytetty.
Kari Elkelä kertoo vaimonsa perustaneen teininä kerhon nimeltä Nasta-pimut.
– Se ei kuitenkaan mennyt lehden toimitukselta läpi. He ehdottivat tilalle sovinnaisempaa nimeä, kuten Nasta-tytöt, Elkelä nauraa.
Tänä päivänä lastenlehdistä pitää pintansa Koululainen, joka alkoi ilmestyä vuonna 1945. Paperiversio ilmestyy vieläkin kerran kuussa.
Kiltit lastenlehdet -näyttely on avoinna Vapriikin Postimuseossa 5. maaliskuuta asti.