Maaliskuussa 2020 Heidi Karveksen sähköposti alkoi täyttyä pentukyselyistä. Sähköpostien lisäksi hän sai tekstiviestejä, Whatsapp-viestejä ja puheluita. Karves kasvattaa kultaisianoutajia Kangasalla.
Whatsapin ja sosiaalisen median kautta tulleet viestit oli kerta kaikkiaan unohdettava. ”Koska syntyy pentuja ja mitä ne maksaa?” -kyselyt hän sivuutti heti.
– Niitä viestejä oli niin paljon, että vaikka olisin kuinka kauan istunut koneen ääressä, en olisi ehtinyt vastata kaikille, Karvin Goldens -nimellä kasvattava Karves kertoo.
Puheluihin hän vastasi, jos ehti.
Heidi Karves jatkaa äitinsä Helena Karveksen 1970-luvulla aloittamaa kasvatustyötä. Normaalisti hän saa pentukyselyitä muutamia kymmeniä kuukaudessa, mutta korona-aikana kyselyiden määrä saattoi olla useita satoja kuukaudessa. Vaikka joukossa oli myös entuudestaan tuttuja Karvin-koirien omistajia, kokonaisuudessaan viestien määrä jopa viisinkertaistui.
Tilanne ei helpottunut vuonna 2021. Päinvastoin.
– Aloin kirjoittamaan ylös, kenelle olin jo vastannut. Niitäkin henkilöitä on muistikirjassa valehtelematta neljä- tai viisisataa, Karves kertoo.
Kysyntäpiikki tasaantui
Korona-aika synnytti koirabuumin, joka on nyt tasaantunut. Viime vuonna Kennelliittoon rekisteröitiin yhteensä 48 629 koiraa. Rekisteröintien määrä laski noin kahdeksan prosenttia verrattuna vuoteen 2021, jolloin määrä oli yli 52 000.
Korona-aika ei ollut ensimmäinen kerta, kun koiria hankittiin poikkeuksellisen paljon. Tähänastinen rekisteröintiennätys syntyi vuonna 2008, jolloin maailmantaloutta koetteli finanssikriisi.
– Tällaiset yhteiskunnan poikkeamat, lama ja pandemia-aika, näkyvät koiramäärissä. Yhteistä on se, että kotona ollaan enemmän, sanoo Kennelliiton kasvattajatoimikunnan puheenjohtaja Vesa Lehtonen.
Kennelliitto reagoi pandemia-ajan koirabuumiin kampanjoimalla. He yrittivät saada ihmisille selväksi sen, ettei koiraa voi ottaa hetken mielijohteesta eikä siksi, että juuri nyt sille on aikaa.
– Osa halusi varmasti täyttää yksinäisyyttä lemmikillä eikä maltettu ajatella, että pandemian jälkeen arki on todennäköisesti toisenlaista. Koiran pitäisi olla osa myös sitä elämää.
Valistus ei mennyt täysin perille.
– Koiran ottamiseen liittyy niin paljon tunnepuolen asioita, että järkevä ajattelu usein unohtuu.
Todellista koiramäärää Suomessa ei tiedä kukaan, sillä myös sekarotuisia pentuja on myynnissä paljon. Ne on mahdollista rekisteröidä Kennelliiton tunnistusmerkintätietokantaan, mutta pakollista se ei ole.
Sinä myyt minulle pennun!
Kangasalalainen Susanna Aarnio on kasvattanut japaninpystykorvia ja samojedinkoiria 30 vuotta. Rodun rekisteröintimäärät ovat huomattavasti vähäisemmät kuin kultaisellanoutajalla, joita rekisteröitiin viime vuonna yli 1 200.
Aarnion mukaan yhteydenottojen määrä räjähti koronavuosina käsiin. Osassa viestejä vain ilmoitettiin, että otan teiltä pennun ja milloin sen saan.
– Pentuja yritettiin ostaa kuin maitoa kaupasta, että kuka nyt ensimmäisenä sinne maitokaapille ehtii, saa.
Aarnio sanoo, että rivien välistä pystyi aika nopeastikin lukemaan tiettyjä asioita. Kaikki eivät ymmärtäneet, ettei koiraa oteta vain vuodeksi tai kahdeksi, vaan siihen sitoudutaan jopa 15 vuodeksi. Ajateltiin, että nyt kun olemme korona-aikana paljon kotona, voimme ottaa koiran.
– Mutta entäs sen jälkeen? Jos koira on tottunut siihen, että kotona on aina joku, se ei nappia painamalla opi olemaan itsekseen kun talo tyhjenee.
Aarniolle myös suututtiin kun hän ilmoitti, että harkitsee tarkkaan kenelle myy. Ja että koira ei ole mikään esine, joka haetaan kaupasta.
– Raivostuttiin ja sanottiin, että sinähän myyt minulle pennun kun haluan!
Aarniolla on pentueita melko harvoin. Tässä tapauksessa mitään pentuja ei edes ollut vielä olemassa. Narttu oli vasta astutettu.
Vastuu on myyjällä
Kennelliiton Vesa Lehtonen painottaa kasvattajan roolia kovan kysynnän keskellä. Myyjän pitää muistaa valistaa ostajaa siitä, että koiran omistaminen vaatii aina sitoutumista.
– Pentuja ei myöskään tule myydä tai tehdä vain siksi, että kysyntää on.
Voiko kasvattaja teettää ylenmäärin pentuja jäämättä kiinni? Lehtosen mukaan tällaiset tapaukset tulevat kyllä esille.
– Kennelliitto reagoi tällaisiin ilmoitusten pohjalta. Yleensä ilmoittaja on naapuri tai pennunostaja.
Kasvattajien toimiin puuttuminen on harvinaista.
– Yleensä kyse ei myöskään ole puhtaasti pentutehtailusta, vaan saattaa olla vain yksi oire elämänhallinnan menetyksestä, Vesa Lehtonen sanoo.
Mieti, mitä haluat
Heidi Karveksella on edelleen sähköpostissa noin tuhat lukematonta postia. Koska yhteydenottoja tulee paljon, Karves tekee ostajaehdokkaiden karsinnan jo alkuvaiheessa. Tämä siinä tapauksessa, ettei hän tunne henkilöä entuudestaan. Karvin Goldensin nettisivuilta löytyy liuta kysymyksiä, joihin hän odottaa vastauksia.
Siellä kysytään esimerkiksi, millaisia odotuksia henkilöllä on koirasta, mitä hän haluaisi harrastaa ja tiedostaako hän, että koirasta voi aiheutua yllättäviäkin kustannuksia.
– Jos ei edes näihin osaa vastata, tai ei ole tällaista infoa kotisivuilta lukenut, on aika heikoilla jäillä pennunostajaksi, Heidi Karves sanoo.
Voit kommentoida juttua perjantaihin 27. tammikuuta kello 23:een saakka.
