Hyppää sisältöön

Suomalaiset tekivät 30 vuotta sitten Venäjälle sotilastukikohdan, jonka rakentaminen oli täyttä kaaosta – työmaalle tarvittiin jopa oma putka

Suomalaisten johdolla rakennettu sotilastukikohta Sallan Alakurtissa on esimerkki 1990-luvun toiveikkaasta ajanjaksosta, jolloin Venäjä-suhteissa uskottiin koittavan uusi aika.

Alakurtin rakentaminen kertoo tarinaa 1990-luvun Venäjästä Neuvostoliiton raunioilla, kun idän ja lännen suhteissa ajateltiin koittavan uusi ystävyyden aika.

– Luulin, että suomalainen ja venäläinen kulttuuri olisivat lähellä toisiaan, mutta opin aika pian huomaamaan, että näin ei ollutkaan.

Näin kuvailee kokemuksiaan 1990-luvulla Alakurtin sotilastukikohdan rakennusprojektia vetänyt rakennusinsinööri Ensio Koliseva. Kolisevan kirja Alakurtti – sotilaskaupunki saksalais-venäläisessä ruletissa kertoo noin 70 kilometriä Suomen rajalta sijaitsevan sotilaskylätyömaan tarinan.

Kirja keskittyy rakentamisen eri vaiheiden ja loputtomien vaikeuksien kuvaamiseen. Sen mielenkiintoisinta aineistoa on rehevä kuvaus nykyajalle jo vieraammasta kosteasta työmaakulttuurista ja Neuvostoliiton raunioille nousseen Venäjän hyvin sekavasta tilanteesta.

Sotilaskaupunki rakennettiin suomalaisten johdossa ja saksalaisten rahoilla, mutta on suoranainen ihme, että se valmistui ajoissa: työmaata leimasivat juopottelu, kurittomuus, yleinen kaaos, eikä kuolemantapauksiltakaan vältytty.

Työntekijä löytyi alasti hangesta, luita katkeili

Vuosina 1993–1994 suomalainen rakennusyhtiö Puolimatka rakensi Alakurttiin 600 asunnon sotilaskylän. Entisessä Sallassa sijainnut työmaa oli hyvin poikkeuksellinen verrattuna tämän päivän rakennustyömaihin.

Alakurtin sotilaskaupunki valmistui ajallaan ja työn tasoa kiiteltiin vielä paljon myöhemminkin, mikä tuntuu jälkikäteen ihmeeltä, koska korpikaupunkityömaan olot olivat niin sekavat ja erikoiset.

Ihmisiä paleltui, yksi työntekijä löytyi henkihieverissä alastomana lumihangesta ja toinen tiedottomana käärönä pimeästä talvimaastosta, vakavat työtapaturmat olivat yleisiä, luita katkeili ja useampia kuolemantapauksiakin sattui.

Surmansa sai ainakin ukrainalaisia, venäläisiä ja eestiläisiä työntekijöitä. Myös yksi suomalainen kuoli. Yhden venäläisen rajamiehen ase laukesi hänen kiivetessään vartiotorniin ja surmasi toisen varusmiehen.

– Vaikka kuolemantapauksia sattui Alakurtin työmaalla useita, muilla sotilaskylämailla yleisiltä itsemurhilta vältyttiin, sanoo Ensio Koliseva.

Ensio Kolisevan mukaan Alakurtin työmaalla oli tappeluita sekä työntekijöiden kesken että työmaaporukoiden ja paikallisten välillä. Myös naisia pahoinpideltiin. Sotilaskarkureita löytyi työmaa-alueelta ja yksi heistä onnistui loikkaamaan Suomeenkin. Kuva: Ville Välimäki / Yle

Sotilaskylätyömailla sinniteltiin vaikeissa olosuhteissa, koska rakentajan palkka oli ainakin kolminkertainen verrattuna kotimaan palkkoihin.

Työmoraalin kanssa oli ongelmia. Elettiin aikaa, jolloin Venäjän väestömäärä alkoi supistua noin 750 000 hengellä vuosittain pitkälti alkoholismin aiheuttaman korkean kuolleisuuden vuoksi.

Alkometriin oli puhallettava ennen töiden aloittamista, eikä työmaalle ollut asiaa jos oli humalassa. Vaihtuvuus olikin tämän vuoksi suurta.

Erikoisin työmaarakennus oli puolitoista metriä maanpinnan yläpuolella vaijerilla roikkunut työmaakopista tehty karu putka pahimpia rähinöitsijöitä varten.

– Kesällä se oli kuuma ja talvella kylmä. Se rajoitti hieman alkoholin käyttöä.

Verenpaine alkaa nousta

Alakurtin työmaan ensimmäiset kuukaudet vuonna 1993 olivat takkuisia. Kovin helpoksi työmaa ei muuttunut koko aikana.

Henkilökohtaisella tasolla värikkään ja välillä kaoottisenkin työmaan vetäminen näkyi Kolisevan huomattavan korkeaksi kohonneessa verenpaineessa, jota yhtiön terveydenhoitohenkilökunta seurasi hankkeen aikana tarkasti.

Ennen Alakurtille tuloa Koliseva oli työskennellyt Lähi-Idässä ja Afrikassa, mutta kulttuurishokki Venäjällä oli aivan toista maata.

Yllättävän kaukana toisistaan olivat myös saksalainen ja suomalainen ajattelutapa.

– Saksalaiset pitivät itseään valittuna kansana ja me urakoitsijat emme olleet yhtä arvokkaita kuin he rahoittajat, sanoo Koliseva.

Sen jälkeen kun rahoittajan edustajat keskeyttivät työt kahdeksi kuukaudeksi, työmaalla työskenneltiin aikataulussa pysymiseksi seitsemänä päivänä viikossa vuorokauden ympäri.

Alakurtti oli hyvin suojassa Venäjän mafialta, koska kesällä siellä oli niin paljon hyttysiä, ettei sinne haluttu tulla. – Talvella paikka oli kylmä ja vielä syrjäisempi kuin kesällä, sanoo Ensio Koliseva. Kuva: Ville Välimäki / Yle

Toisen maailmansodan aikaan alueella oli käyty ankaria taisteluja, joissa toisena osapuolena oli Neuvostoliitto ja toisena Saksa sekä Suomi.

Historia näkyi rakentamisessa muun muassa siinä, että seudun puut olivat sodanaikaisten taistelujen seurauksena niin täynnä rautaa, että projektia varten perustetun kenttäsahan toiminta estyi.

– Teriä katkesi niin usein, että toiminta ei ollut kannattavaa, sanoo Koliseva.

Yle teki vuonna 1994 dokumenttielokuvan Alakurtin rakentamisesta. Voit katsoa sen Yle Areenasta.

Euroopassa elettiin murrosaikaa

Elettiin erikoisia aikoja. Berliinin muuri oli murtunut, Neuvostoliitto hajonnut ja Itä-Saksa lakannut olemasta. Alakurtin rakentamisen aikaan oli vaikea kuvitella, että vain vajaan kolmenkymmenen vuoden kuluttua Venäjän tilanne näyttäisi aivan näin ikävältä kuin nyt.

– Päinvastoin, silloin ajateltiin että tämä vain paranee tästä. Venäläiset joihin tutustuttiin olivat tosi hienoa porukkaa, sanoo Sallan silloinen kunnanjohtaja Jyrki Peltomaa.

Lisää: Sallassa iloitaan Venäjän Alakurtin sotilastukikohdan paluusta

Saman vuoden kesäkuussa ikoninen Puna-armeijan kuoro esiintyi Helsingin Senaatintorilla Leningrad Cowboysien kanssa 70 000 ihmiselle. Oli vahva usko siihen, että alkaa uusi aika Venäjän ja lännen välisissä suhteissa.

Pitkään Venäjän asevoimia seurannut sotilasasiantuntija, majuri evp. Marko Eklund arvioi, että tuolloin oltiin rakentamassa uutta maailmaa. Hän muistaa juuri tuon Senaatintorin konsertin konkreettisena merkkinä ajan hengestä.

– Se oli ihmeellinen yhdistelmä kun läntistä vapaata kulttuuria edustanut yhtye ja Neuvostoliiton pyhä instituutio kaulailivat toisiaan syvässä sovussa ja vetivät vuorotellen toistensa biisejä.

Neuvostoliiton perestroika- ja glasnost-politiikka 1980-luvulla, vetäytyminen Afganistanista 1989, Venäjän päätös asevoimien yksipuolisesta supistamisesta ja joukkojen vetämisestä Keski-Euroopasta, Varsovan liiton ja koko Neuvostoliiton lakkauttaminen 1991 loivat uskoa rauhallisesta tulevaisuudesta ajatuksen oikeasta ystävällismielisestä naapuruudesta, sanoo Eklund.

Eklund kertoo myöhemmin tässä jutussa miten Alakurtin sotilaallinen merkitys on kehittynyt Neuvostoliiton ajoista tähän päivää. Näyttää siltä, että varuskunnan merkitys on Suomen ja Ruotsin Nato-hankkeiden myötä kasvamassa.

Sotilasasiantuntija Marko Eklundin mukaan Venäjä suunnittelee Suomen rajan tuntumassa paluuta Neuvostoliiton loppuaikojen nykyistä huomattavasti vahvempaan sotilaalliseen organisaatioon. Alakurtin varuskunnassa se tarkoittaisi nykyistä huomattavasti suurempaa joukkojen ja kaluston määrää.

Suhteet suomalaisten ja venäläisten välillä olivat hyvät

Yhteensä 44 000 uuden asunnon rakentamisessa Venäjälle oli kyse nimenomaan olojen vakauttamisesta. Pelkästään Itä-Saksassa oli 350 000 neuvostosotilasta, ja yhteensä yli puoli miljoonaa, jos perheenjäsenet huomioitiin. Näistä tuli kodittomia kotimaassaan.

Ajateltiin Venäjän yhteiskunnan vakautta, kun osallistuttiin näiden joukkojen kotiuttamisen kustannuksiin.

– Sadat tuhannet tyytymättömät sotilaat olisivat riski missä tahansa yhteiskunnassa, sanoo Eklund.

Myös Sallan nykyinen kunnanjohtaja Erkki Parkkinen puhuu hyvistä henkilökohtaisista suhteista venäläisiin.

Sallalaisilla on vahva side rajan taakse, koska puolet entisestä Sallasta on rajan takana. Parkkisen mummo on kotoisin Alakurtista ja hänen isänsäkin kotipaikka jäi Venäjän puolelle.

– Alakurtin rakentamisessa ei Sallassa nähty ongelmaa 1990-luvulla, eikä sitä nytkään koeta uhkana, sanoo Parkkinen.

Tämän päivän tilanteesta kertoo sekin, että Suomi on päättänyt sulkea konsulaattinsa (siirryt toiseen palveluun) Murmanskissa. Se avattiin Alakurtin rakentamisen alla vuonna 1992.

Suomessa elettiin syvää lama-aikaa

Suomessa kärvisteltiin keskellä syvintä lamaa ja työttömyys oli ennätyslukemissa.

Koliseva kertoo Puolimatkan työtilanteen olleen niin heikko, että häneltäkin kysyttiin ”otatko Alakurtin projektipäällikön tehtävän vastaan vai lopputilin”. Mikään kultakaivos Alakurtin sotilaskylätyömaa ei yhtiölle ollut.

Suomalaisia työmaalla oli mahdollisimman vähän, koska lamasta huolimatta suomalainen työvoima oli kallista, paljon kalliimpaa kuin esimerkiksi Neuvostoliitosta juuri eronneiden Viron ja Ukrainan työvoima.

Enimmillään Alakurtilla työskenteli 1250 työntekijää ja heistä vain noin 50 oli suomalaisia. Useimmat Puolimatkan alaurakoitsijat olivat virolaisia yrityksiä ja heidän työntekijänsä olivat pääosin virolaisia. Paljon väkeä työmaalle tuli myös Ukrainasta, Moldovasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä.

Kaikki halusivat hyötyä hankkeesta

Korruptiota oli paljon. Hankkeesta halusivat hyötyä niin paikallishallinto, paikalliset yritykset, tulli, rajavartiolaitos kuin sotilaat ja upseeritkin.

Rajavartiojoukkojen kanssa Koliseva kertoo pärjänneensä parhaiten. Koliseva muistelee lämmöllä Venäjän rajavartiojoukkojen paikallista johtajaa, silloista nuorta everstiluutnantti Vladimir Makarovia.

– Hän oli siitä harvinainen venäläinen upseeri, että hän uskalsi tehdä päätöksiä, sanoo Koliseva.

Venäjän rajajoukoissa palvelleen varusmies Mateevin loikkaus Suomeen heinäkuussa 1993 vaikeutti kuitenkin rajanylityksiä.

Suomalaisten epäiltiin vieneen hänet yli rajan. Venäläiset olisivat halunneet Suomen palauttavan Mateevin, mutta sen sijaan hän sai turvapaikan Suomesta.

Alakurtin sotilaallinen merkitys on kasvamassa

Tunnetuin vasta rakennettuun Alakurttiin tuotu joukko oli Saksassa Brandisin alueella ollut helikopterilentorykmentti, jonka kalustoon kuului noin 40 taisteluhelikopteria ja reilut parikymmentä kuljetus- ja monitoimihelikopteria.

Toinen joukko oli Weimarin alueella ollut sotilastiedustelupalvelu GRU:n elektronisen tiedustelun rykmentti, joka oli Naton tiedusteluun koulutettu ja suunnattu joukko. Venäjän ainoa Nato-raja oli Norjassa.

Alakurtti oli lähin vapaa, sopiva ja rauhallinen varuskunta lähellä Norjaa.

– Elektronista tiedustelua helpottaa, jos ympärillä ei ole mahdottomasti joukkoja tuottamassa häiritseviä signaaleja, sanoo Eklund.

Alakurtissa sijaitsee 80. moottoroitu jalkaväkiprikaati. Se ja Zapoljarnyin 200 moottoroitu jalkaväkiprikaati ja Petsamon 61. merijalkaväkiprikaati ovat pieni osa Venäjän Pohjoista laivastoa. Kuva: Antti Heikinmatti / Yle

Suomen itärajalle sijoitettuja joukkoja ruvettiin kuitenkin jo 1990-luvulla vähitellen supistamaan ja lakkauttamaan. Vuonna 2007 pohjoisessa oli jäljellä enää Petsamon prikaati ja kalustovarikko Petroskoissa.

Paluu menneeseen alkoi vuonna 2010 kun 6. armeija perustettiin uudelleen Pietariin.

Vuonna 2014 perustettiin Alakurtin moottoroitu jalkaväkiprikaati ja vuonna 2017 perustettiin Pohjoiseen laivastoon 14. armeijakunta, jonka alle Petsamon ja Alakurtin maavoimajoukot yhdistettiin.

– Yksi Alakurtin prikaatin tehtävistä varmaankin on Jäämeren saarille pohjoisen merireitin varrelle viime vuosikymmenellä perustettujen tukikohtien vahvistaminen sotatilanteessa, sanoo Eklund.

Alakurtistakin lähdettiin Ukrainaan

Alakurtin prikaati oli lähialueen viimeinen maavoimayhtymä, joka lähetti viime kesänä oman taisteluosaston sotaan.

Julkisten tietojen mukaan joukko olisi ollut taistelussa ainakin lokakuun alussa Kryvi Rihin alueella, jossa se olisi joutunut vetäytymään Ukrainan vastahyökkäyksen alta selustaan. Tappiolukuja ei ole tiedossa.

Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu ilmoitti pari päivää ennen joulua, että Suomen ja Ruotsin Nato-kaavailuihin liittyen Leningradin sotilaspiiri palautetaan, Karjalaan perustetaan uudelleen armeijakunta ja alueen prikaateja laajennetaan divisiooniksi.

Armeijakunnat ja divisioonat tarvitsevat kuitenkin oikeasti toteutuakseen miehiä ja kalustoa, joita ei tunnu riittävän haluttuja määriä edes Ukrainan sotaan.

– Suunnitelmia voi tehdä, mutta Ukrainan sodan lopputuloksesta riippuu, mitä tulee tapahtumaan, sanoo Eklund.

Kalusto- ja miehistötappiot ovat jo nyt olleet sellaisia, että jo pelkästään sotaa edeltävän tilanteen palauttaminen on haaste.

Korjaus videon kuvatekstiin klo 22.1 klo 11.50: ”se tarkoittaisi divisioonan vahvuutta” on korjattu muotoon ”se tarkoittaisi nykyistä huomattavasti suurempaa joukkojen ja kaluston määrää”

Korjattu 22.1. klo 13.50: Merkitty aikajanaan jatkosodan alkamisvuodeksi 1941. Alun perin grafiikassa luki 1940. Teknisen vian vuoksi väärä vuosiluku näkyy vielä joillain laitteilla.

Suosittelemme sinulle