Hyppää sisältöön

Kapinaa karkeilla

Tutkija Reetta Hänninen selvitti, miten suomalaiset vastustivat Venäjää niin sanottuina sortovuosina yli sata vuotta sitten. Osin huvittaviltakin kuulostavat tapaukset kertovat jotain myös nyky-Venäjästä.

Karkkien käärepapereita, häiritsevän värisiä hedelmäasetelmia ja postimerkkejä...

Tässä on muutama esimerkki Venäjän imperiumin huolenaiheista, kun se tarkkaili, mitä Suomessa oli meneillään 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.

Suomi kuului tuolloin Venäjään, vaikka meillä olikin autonominen asema. Elettiin niin sanottujen sortovuosien aikaa. Venäjä tiukensi otettaan Suomesta. Täällä puolestaan vastarinta tsaaria vastaan nosti päätään.

Se oli luovaa ja kekseliästä, kertoo Helsingin yliopiston tutkijatohtori, tietokirjailija Reetta Hänninen.

Hänninen selvittää uudessa teoksessaan Kapinaa ja kiusantekoa, millaisia jäyniä suomalaiset kehittivät tsaariin kiusaksi.

Ensin täytyy katsoa ajassa yli 200 vuotta taaksepäin ja kertoa, miten sortovuosiin päädyttiin.

Alkujaan Venäjän valta paransi suomalaisten asemaa

1800-luvun alussa nykymuotoinen Suomi oli vasta muotoutumassa. Vuosisadan ensimmäisenä vuosikymmenenä käytiin Suomen sota. Ruotsi menetti sille aiemmin kuuluneen Suomen alueen Venäjälle.

Valloittaja-Venäjä halusi tukahduttaa täällä kapinahengen ja toivoi rauhanomaista vallanvaihtoa.

Suomalaiset saivat pitää luterilaisen uskonsa, kansankieli kukoisti ja vanhat lait pysyivät voimassa.

Suomalaisten asema jopa parani: Ruotsin valtaan verraten autonomia lisääntyi ja suomalaisilta kerätyt verorahat käytettiin Suomessa. Suomalaiset olivat puolestaan uskollisia venäläishallitsijalle, ja maa sai rauhallisuutensa vuoksi entistä enemmän etuoikeuksia.

Mutta vuosisadan lopulla puhalsi muutoksen tuuli. Venäjän imperiumin natistessa liitoksistaan tsaarin linja vaihtui. Venäjällä oli ongelmia pärjätä kilpailussa muiden suurvaltojen kanssa. Se ei osannut hyödyntää mittavia luonnonvarojaan.

– Venäjä oli hajanainen, eikä se ei pysynyt esimerkiksi Britannian kintereillä, Hänninen arvioi.

Imperiumi pelkäsi myös runsaslukuisten kielivähemmistöjen liiallista vahvistumista. Se ryhtyi voimakkaisiin venäläistämistoimiin.

Hänninen näkee tilanteessa paljon yhtymäkohtia nyky-Venäjän toimintaan. Venäjä halusi, että koko valtakunnan väestön jakaa yhteisen kielen, uskonnon ja uskollisuuden keisaria kohtaan.

– Hajoamiskehityksen pelko, suuruuden kaipuu ja hauras valtio, jota peitetään ylenpalttisella pullistelulla ja kansalaisyhteiskunnan nitistämisellä, ne ovat edelleen olemassa.

Reetta Hänninen tutkii vanhoja postimerkkejä Kansallisarkistossa.

Venäjän keisarikunta päätti vastata huoliin kontrollia tiukentamalla.

Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov perusti vuonna 1900 kansliaansa erikoisjaoston, jonka tehtävänä oli tutkia separatistisia liikkeitä ja tekoja.

Erikoisjaoston arkistoihin kerättiin tietoja ja todistusaineistoa siitä, millaisin keinoin suomalaiset kapinoivat venäläistämistoimia vastaan. Osa raporteista on säilynyt näihin päiviin asti.

Sivistyneestä kapinasta väkivaltaan

Aluksi Suomen venäläistämistoimet olivat maltillisia. Niistä syntyi kuitenkin kierre: Kansallismielisyys kasvoi, Venäjän keinot kovenivat ja taas kansallismielisyys kasvoi.

Venäjän yhtenäisyys rakoili myös emämaassa. Kun kansalaiset eivät pystyneet luvallisesti ilmaisemaan tyytymättömyyttään, se puski pintaan radikaaleina tekoina. Vallankumouksellisia voimia kitkemään ja valvomaan tarvittiin entistä tiukempi kontrollikoneisto. Kovin tuttu kehityskulku myös nyky-Venjällä.

Autonomian ajan Suomessa kapinoi erityisesti sivistyneistö. Kapinallisia oli päättäjissä, tuomareissa, papeissa ja poliiseissa. Niskoittelu näkyi esimerkiksi siten, että poliisit eivät antaneet Venäjän kontrollikoneistolle virka-apua.

Myös kaupat ja pankit saattoivat kieltäytyä palvelemasta tiettyjä venäjänmielisiä henkiöitä.

Suomalaisten kapinassa käytettiin myös muun muassa postimerkkejä ja pilakuvia.

Osa keinoista oli hyvin ”lempeitä” ja hienovaraisia.

– Koululaiset kantoivat sinivalkoista nauhaa rintapielessään, tai helsinkiläisen lihakaupan ikkunaan saatettiin asettaa punaisia omenoita ja keltaisia sitruunoita vierekkäin. Keltainen ja punainen ovat Suomen vaakunan värit, Hänninen selittää.

Mutta vastakkainasettelu kärjistyi, ja tsaari pyrki venäläistämään Suomen lainsäädännön.

Tsaarin vallan ylin koura Suomessa, kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov, sai muun muassa valtuudet karkottaa toisinajattelijat maasta.

Vastarinta huipentui väkivaltaan. Apukamreeri Eugen Schauman ampui Bobrikovin senaatin portaisiin vuonna 1904. Keisarinvalta notkahti hetkeksi, mutta edessä oli uusi sortokausi. Siitä teki lopun Venäjän vallankumous ja Suomen itsenäistyminen samassa yhteydessä.

Entäs ne karkkipaperit ja nyky-Venäjä?

Vanhoja postimerkkejä Kansallisarkistossa.

Historioitsija Reetta Hänninen löysi kenraalikuvernööri Bobrikovin arkistojen kätköistä suomalaisen makeisvalmistaja Karl Fazerin taidolla tehtyjä käärepapereita.

Konvehtikääreet oli koristeltu värikkäillä kuvilla sortovuosina lakkautetuista postimerkeistä.

Kapinamielen ilmaisussa käytettiin usein punaista ja keltaista väriä.

Mutta miksi valtava imperiumi kiinnostui suomalaisen makeisvalmistajan karkkien kääreistä?

Hännisellä on kaksi vastausta.

Ensimmäinen selitys oli puhtaasti käytännöllinen: kirjaamalla kaikista pienimmätkin teot ylös ja raportoimalla ne eteenpäin kenraali Bobrikov sai laajempia valtuuksia.

Toinen selitys paljastaa paljon nyky-Venäjänkin tavoista suhtautua kritiikkiin.

Hänninen tulkitsee makeistehtailijan pyrkineen enemmänkin ärsyttämään Venäjää kuin uhmaamaan määräyksiä. Mutta silti...

– Karkkipaperit olivat kapinan merkki, ja kaikki kapina piti nitistää. Tsaarin Venäjällä. Ja näköjään nyky-Venäjälläkään, ei voida sallia mitään kansalaisten tyytymättömyyden osoitusta. Ei ilman, että se koetaan uhaksi vallanpitäjille.

Kirjaansa tehdessään Hänninen havahtui tunteeseen, että sama on nähty ennenkin. Kirjoitustyö oli kiivaimmillaan, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022.

– Tuolloin Venäjällä esimerkiksi revittiin urheilukatsomon sinikeltaiset penkit irti. Myös erään rakennuksen katto irrotettiin, koska se oli sinikeltainen. 1900-luvun alussahan pelkästään. Suomen vaakunan punakeltaisen värin esittäminen julkisesti oli teko, johon Venäjä päätti puuttua, Hänninen toteaa.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 22. tammikuuta kello 23.00:een saakka.