Neljä naista on saanut Suomessa surmansa nykyisen tai entisen puolisonsa väkivallan seurauksena lyhyen ajan sisällä.
Poliisin mukaan tällaisia tapauksia ovat olleet 47-vuotiaan naisen surma Helsingin Ullanlinnassa, 23-vuotiaan naisen ampuminen Kajaanissa, 38-vuotiaan naisen tappo Porissa ja iäkkään naisen surma Hyvinkäällä. Surmat tapahtuivat reilun kahden viikon sisällä.
Naisiin kohdistuneeseen tappavaan väkivaltaan lukeutuu myös Vantaalla marraskuussa tapahtunut postinjakajanaisen murha, jota poliisi tutkii.
Useista tapauksista huolimatta päättäjiltä ei ole nähty voimakkaita reaktioita.
Hiljaisuus ei yllätä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston ylitarkastaja Marjo Rantalaa.
– Meillä ei tunnisteta, että naisten kokema väkivalta on ilmiö, vaan Suomessa on poisselittämisen kulttuuri, hän sanoo.
Rantalan mielestä suomalaisille opetetaan jo pienestä pitäen, että naisiin kohdistuva väkivalta on perheiden sisäinen asia ja on naisten vastuulla lähteä väkivaltaisesta suhteesta.
Kun Ruotsissa vuonna 2021 sai viisi naista surmansa kolmen viikon aikana lähisuhdeväkivallan takia, oli yhteiskunnan reaktio voimakas.
Maan hallitus esitteli 40 kohdan toimenpideohjelman, joista suurin osa toteutettiin vuoden sisällä. Hankkeiden määräaikaista rahoitusta muutettiin pysyväksi.
– Jos yhteiskunnan päättäjät eivät ymmärrä, että kyseessä on ilmiö, ei siitä voi saada myöskään reaktioita, Rantala hymähtää.
Perheväkivallan uhreista enemmistö naisia
Marjo Rantala on Suomen ensimmäinen naisiin kohdistuvan väkivallan raportoinnin asiantuntija.
Hän seuraa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ilmiönä, arvioi toimia ja antaa suosituksia.
Kansallista koordinaattorin virkaa on Suomelta edellytetty jo yli kymmenen vuoden ajan eli siitä lähtien, kun Suomi liittyi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ehkäisevään Istanbulin sopimukseen vuonna 2011. Vasta nykyinen hallitus teki päätöksen viran perustamisesta.
Tilastokeskuksen pahoinpitely- ja henkirikostilastot osoittavat, että lähisuhdeväkivallan uhreista selkeä enemmistö on naisia.
Vuosina 2017-2021 sai Suomessa 48 naista ja 14 miestä surmansa parisuhdeväkivallan seurauksena.
Lähes 40 prosenttia noiden vuosien aikana henkirikokseen kuolleista naisista on kuollut nimenomaan parisuhdeväkivallassa. Miehistä kuusi prosenttia.
Parisuhteessa tapahtuva väkivalta on usein vakavaa ja toistuvaa, ja valtaosassa tapauksia seuraukset ulottuvat myös lapsiin.
Tilastokeskuksen väestökyselyn ennakkotulosten mukaan suuri osa väkivallasta jää raportoimatta viranomaisille, mistä syystä tarvitaan kyselytutkimuksia.
”Ilman rahaa tavoitteet ovat sanahelinää”
Kun Sanna Marinin hallitus aloitti, väkivallan ehkäisytyötä tekevät olivat Rantalan mukaan innoissaan. Nyt tunnelma on muuttunut.
– Jos tämä naismyönteinen ja naisvaltainen hallitus ei pystynyt viemään enempää asioita eteenpäin, niin mikä hallitus sen sitten tekee, Rantala pohtii.
Hän pitää nykyistä hallitusta historian naismyönteisimpänä, mutta antaa sille vain tyydyttävän arvion.
– Antaisin kouluarvosanan 7,5 naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisestä.
Ongelma ei ole ollut kunnianhimon puutteessa.
Rantala kiittää hallitusta laajasta tasa-arvo- ohjelmasta, jossa on kirjauksia naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Hallitus on siis ennen kaikkea tunnistanut, että väkivalta ja sen seuraukset eroavat naisten ja miesten välillä. Myös seksuaalirikoslainsäädäntöä uudistettiin.
– Raiskauksen tunnusmerkistö on muutettu sellaiseksi, että suostumuksen puute riittää eikä laki edellytä teolta muuta väkivaltaa.
Rantala muistuttaa kuitenkin, että hallitus on kirjannut, että rikosten sovittelua erityisesti lähisuhdeväkivallassa arvioitaisiin uudelleen, mutta muutoksia ei ole tehty. Hänestä lainsäädäntöä pitäisi katsoa kokonaisuutena, eikä niin, että parannetaan vain yhtä pykälää kerralla.
Suurin ongelma on hänestä se, että hallitus ei ole osoittanut resursseja väkivallan vähentämisen työhön.
Esimerkkinä hän mainitsee Istanbulin sopimuksen, jonka toimeenpanoon on tehty usean hallituskauden mittainen ohjelma, mutta sen toteuttamiseen ole varattu resursseja. Myös Euroopan neuvosto (siirryt toiseen palveluun) on painottanut tämän tärkeyttä Suomelle.
– Ilman rahaa ja resursseja kunnianhimoiset tavoitteet ovat vain sanahelinää, Rantala sanoo.
Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa vuodenvaihteessa ja Rantalan mukaan tiedossa ei ole, että väkivallan vastaiselle työlle olisi osoitettu korvamerkittyä rahoitusta.
– Jos halutaan, että Suomessa kuolee vähemmän naisia lähisuhdeväkivaltaan, niin pitäähän meidän tietää kuka työstä vastaa, osoittaa työlle rahat ja seurata sen onnistumista.
Tasa-arvosta vastaava ministeri Thomas Blomqvist (rkp) sanoo tunnistavansa kritiikin ja myöntää, että rahoituksessa on parannettavaa.
- Hallitus suhtautuu asiaan hyvin vakavasti. Tunnistan sen, että työtä on paljon tekemättä ja tulee miettiä, pitääkö resursseja lisätä. Varmasti tehtävää olisi joka tasolla, Blomqvist sanoo.
