SARS-CoV-2-koronaviruksen omikronmuunnos on osoittautunut erittäin kovaksi vastustajaksi sukulaisilleen. Omikron on nyt hallinnut muunnoskenttää ympäri maailmaa miltei puolet kolmesta pandemiavuodesta, jo pitkään aivan yksin. Missä ovat pii ja rhoo, sigma ja tau?
Omikronin yksinvalta ei tarkoita sitä, että muita linjoja ei enää versoisi. Virukseen syntyy muutoksia kaikkialla ja koko ajan. Ne vain eivät ole olleet niin poikkeuksellisia, että Maailman terveysjärjestö WHO olisi katsonut tulokset uusien muunnosnimien arvoisiksi.
Myös omikron muuttuu kaiken aikaa. Sen alavariantteja useassa polvessa on sekvensoitu jo satoja. Menestyvimmät ovat vanhempiaan taitavampia pääsemään sisään ihmisen soluihin ja väistämään vastustuskykyä, jonka hän on saanut joko aiemmasta tartunnasta tai rokotteesta.
Juuri nyt ykköspaikka on siirtymässä XBB.1.5:lle. Kirjain- ja numeroyhdistelmä kertoo tulokkaan paikan evoluutiopuussa kahden alavariantin yhdistelmän jälkeläisenä.
XBB.1.5 on ollut jo tovin yleisin alamuunnos Yhdysvaltain itärannikolla ja vähitellen myös lännempänä. Koko Yhdysvalloissa sen arvioidaan ottavan vallan tämän kuun puoliväliin mennessä.
Euroopassa XBB.1.5:n osuus oli vuoden alkupäivinä viisi prosenttia, mutta tulokkaan uskotaan nousevan täälläkin niskan päälle ennen maaliskuuta. Omikronin alamuunnoksien kisa tosin on sen verran kova, ettei XBB.1.5 ehkä saa täällä koko pelikenttää omakseen, arvelevat asiantuntijat.
Alfa arvioitiin 50 prosenttia tarttuvammaksi kuin ihmisiin loikannut esivanhempansa. Myös taudin oireiden pääteltiin yltyneen. Täyttä varmuutta siitä ei tosin saatu.
Alfaa ei WHO:n taulukossa enää esiinny, niin kuin ei muitakaan omikronia edeltäneitä variantteja. Entä missä on se alkuperäinen SARS-CoV-2, jonka sekvenssin Kiina kertoi maailmalle vuoden 2020 alussa?
”Se on mennyt dinosaurusten tietä”, vastasi Kalifornian San Franciscon yliopiston epidemiologian professori George Rutherford jo toissa syksynä East Bay Times (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.
Sataprosenttisesti sitä ei voi julistaa sukupuuttoon kuolleeksi, lisäsi kuitenkin hänen kollegansa Andrew Noymer. ”Luoja tietää, mitä lepakoissa juuri nyt tapahtuu”, hän sanoi viruksen alkuperään viitaten.
Omikronin on arvioitu kaksin- tai kolminkertaistaneen COVID-19:n tarttuvuuden edelliseen valtamuunnos deltaan verrattuna.
Taudin ankaruus sen sijaan näytti kääntyneen laskuun sekä silloin, kun delta valloitti maailmaa, että omikronin ottaessa johtoaseman. Tappavimmaksi variantiksi on arvioitu beeta.
Uusimmissa valtavarianteissaan SARS-CoV-2 tuntuu siis siirtyneen noudattamaan virusten evoluutiolle tyypillistä ja niiden kannalta järkevää taktiikkaa. Siinä virus muuttuu niin, että se pääsee yhä helpommin uuteen isäntään mutta ei tapa häntä, joten viruksella on hyvin aikaa kopioitua hänen elimistössään ja levitä hänen pärskähdyksistään.
XBB.1.5 jatkaa omikronin omaksumaa linjaa: sen arvioidaan tarttuvan helpommin kuin mikään edeltäjistään mutta aiempaa pahempaa tautia sen ei ole havaittu aiheuttavan. Uusimmassakin kuosissaan omikron näyttää viihtyvän ennen muuta ylähengitysteissä, ei pyrkivän alas keuhkoihin, kuten tappavammat esivanhempansa.
Voisiko siis olla niin, että omikron on ihmisille vastustajan lisäksi jopa eräänlainen ystävä? Onko se pitänyt takanaan variantit, joilla olisi potentiaalia aiheuttaa elimistössämme pahempaa jälkeä? Onko se pitkäikäisyydellään antanut arvokkaita reunaehtoja rokotteiden ja lääkkeiden kehittäjien työlle?
Ja vielä se rohkein kysymys: Voisiko omikronin ylivalta tarkoittaa pandemian loppua tai edes lopun alkua?
WHO:n pääjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus oli jo syksyllä varsin toiveikas koronapandemian lopun häämöttämisestä. Nyt kun pian on kulunut kolme vuotta COVID-19:n julistamisesta pandemiaksi, hän sanoo (siirryt toiseen palveluun) uskaltavansa toivoa, että pahin vaihe kuolemissa ja sairaalahoidon tarpeessa ohitetaan tänä vuonna.
Vaikka Tedros edelleen varoittaa aliarvioimasta SARS-CoV-2-virusta, maailma on hänen mukaansa nyt paljon parempi paikka kuin vuosi sitten. Omikronin ensimmäisen hyökyaallon aikana sairastuneiden suuri määrä tarkoitti väistämättä myös aiempaa enemmän kuolemia.
Tedrosin toiveikkuus perustunee siihen WHO:n arvioon, että ainakin 90 prosentilla maailman väestöstä on nyt edes jonkinlaista suojaa COVID-19:ää vastaan rokotusten tai jo sairastetun taudin ansiosta. Hänkin kuitenkin korostaa yhä, että vielä ei olla selvillä vesillä.
WHO:n tuoreimman neliviikkoistilaston (siirryt toiseen palveluun) mukaan maailmassa kirjattiin lähes 20 miljoonaa uuttaa koronatartuntaa ja yli 114 000 kuolemaa. Koronapakotteensa vastikään purkanut Kiina on erityisen iso kysymysmerkki tulevissa tilastoissa.
Juuri päättyneen kiinalaisen uudenvuoden matkailun takia virus saattoi saada lentävän lähdön kaupungeista myös maaseudulle. Väekkään maan pelätään pahimmillaan muodostuvan hautomoksi aiempaa vaarallisemmille varianteille.
Toisaalta Kiinassa on tiukkojen rajoitusten jäljiltä vähemmän sairastumisten jättämää vastustuskykyä kuin muualla. Sitä pidetään etuna omikronille.
Tammikuun alun tietojen (siirryt toiseen palveluun) mukaan Kiinassa ja sieltä tulleilla matkustajilla todettiin lähes pelkästään kahta omikronin alamuunnosta, jotka Euroopassa alkoivat kiertää viime kesänä ja syksynä. Voimakkaita uusia mutaatioita ei Kiinassa nousseessa korona-aallossa havaittu.
Jotta tilannekuva säilyisi selvänä vastakin, WHO on kehottanut Kiinaa entistä kattavampaan ja nopeampaan virusten perimän sekvensointiin. Kiinaa patistetaan pitämään muu maailma ajan tasalla myös sairaaloiden koronapotilaiden määrästä.
Katso myös, kuinka kiinalaiset ryntäsivät matkoille:
Omikron humahti toissa vuoden marraskuussa koronakartalle eteläisessä Afrikassa ja levisi saman tien muualle sellaista vauhtia, ettei WHO ole edes kirjannut sille ensimmäistä sekvensointimaata, toisin kuin aiemmin nimetyille varianteille.
Omikron oli erityisen voimakas myös evoluutioltaan. Mutaatioita oli paljon enemmän kuin aiemmissa varianteissa. Piikkiproteiinista, viruksen avaimesta ihmissolun sisään, niitä löytyi kaksi kertaa niin paljon kuin deltassa.
Mistä niin vahva muunnos saattoi tulla niin yhtäkkiä? Se on mysteeri, jolle on soviteltu useita selityksiä.
Ehkä omikron oli tosi asiassa ollut olemassa jo kauan mutta kierrellyt populaatioissa, joita ei ollut testattu. Tai kenties sen salaperäiset syntysijat olivat ihmisissä, joiden immuunijärjestelmässä on puutteita. Yhtenä hypoteesina on esitetty myös, että virus kävi muuntautumassa jossakin eläimessä, joka oli saanut tartunnan ihmiseltä.
Vastausta on vaikea löytää jälkikäteen, sillä suora todistusaineisto on ehtinyt kadota.
Omikronin kohdalla välittömästä nimeämisestä vakavimpaan luokkaan ei ollut epäilystäkään. Aina se ei ole yhtä helppoa. Toissa vuonna Kolumbiassa löytynyt myy on kuvaava esimerkki siitä, miten myös sattuma voi puuttua variantinmetsästäjien työhön.
Myyssä oli pari sellaista piikkiproteiinin mutaatiota, joita tutkijat jo pitivät erityisesti silmällä, koska ne olivat tuttuja beetasta ja gammasta, kertoo australialaisen Sydneyn yliopiston epidemiologi Mary Petrone (siirryt toiseen palveluun).
Muussa tapauksessa myy olisi hyvinkin saattanut livahtaa tarkkailuverkosta, joka Etelä-Amerikassa oli varsin repaleinen. Onnenkantamoisen jälkeen tutkijoilla oli puolestaan epäonnea, sillä muunnos ei ollut kelvata kansainväliseen tietokantaan GISAIDiin (siirryt toiseen palveluun), jolla seurataan muunnosten levinneisyyttä.
Kun he yrittivät ladata myyn sekvenssejä tietokantaan, se tulkitsi yhden epätavallisen mutaation virheeksi. Myyn seuranta viivästyi sen vuoksi viikkoja.
Niiden aikana variantilla olisi ollut tilaisuus ampaista vaivihkaa täyteen matkaan. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan myy hiipui olemattomiin, tutkijoiden mukaan oletettavasi deltan jyräämänä.
Vaikka WHO:n listalle ei ole uusia nimiä tullutkaan sitten omikronin, muunnosten jäljityksen merkitys ei ole vähentynyt. Kukaan ei voi mennä vannomaan, ettei SARS-CoV-2 yhä saatakin poiketa matkaltaan lievien oireiden aiheuttajaksi.
Työtä hankaloittaa se, ettei virallisia koronatestejä ole enää pitkään aikaan tehty samaan tahtiin kuin pandemian alussa. Sekvensointeja ei kerry tutkijoiden käyttöön samassa suhteessa tartuntoihin nähden kuin pandemian kahtena ensimmäisenä vuonna.
Mahdollisesti vaarallisten uusien muunnosten haarukoiminen jätevesistä on osoittautunut yhä tärkeämmäksi tavaksi pysyä viruksen perässä. Kansainvälisen rokotusliittouman Gavin VaccinesWork-sivusto (siirryt toiseen palveluun) kertoo siitä esimerkin.
Wisconsin osavaltiossa Yhdysvalloissa yhden ainoan alueen jätevesiin keskittynyt muunnos hämmensi tutkijoita. Sen lukuisista mutaatioista monet olivat samanlaisia kuin omikronilla, ja silti muunnos oli peräisin aivan toiselta oksalta evoluutiopuusta. Jätevesiseuranta johti erääseen toimistotaloon ja johonkuhun sen 30 työntekijästä.
Tällaisista jätevesien niin sanotuista kryptisistä linjoista, jotka eivät vastaa mitään GISAIDin miljoonista sekvensseistä, voi olla apua viruksen evoluution suurten linjojen ennustamisessa ja siten myös lääkkeiden ja rokotteiden kehittämisessä. ”Monet löytämämme kryptiset linjat saavat omikronin näyttämään köpötteljältä”, sanoo Missourin yliopiston virologi Marc Johnson.
Alkuperäistä omikronia maailmasta ei ole löytynyt enää toviin. Onko ärhäköitynyt XBB.1.5 oikeastaan enää sama muunnos, vai kuuluisiko sille jo oma nimi?
Epävirallisesti XBB.1.5:lle on jo nimi annettukin, ei tosin kreikan aakkosista, vaan Skandinavian tarustosta. Merihirviö Kraken on saanut sosiaalisessa mediassa seurakseen muitakin mytologisia otuksia. BA.2.3.20 on basiliski, BF.7 minotaurus.
WHO kertoo olevansa nimistä tietoinen mutta ei pidä niitä tarpeellisina.
Kutsuttiinpa alavariantteja miksi tahansa, kaikkia vastaan suojaudutaan samalla tavalla: rokotteet ja niiden tehosteet ovat yhä paras turva, maskit auttavat edelleen, eivätkä testaus- ja eristäytymisohjeetkaan ole toiset, sanoi WHO:n edustaja Taric Jasarevic vastikään The Atlantic (siirryt toiseen palveluun) -lehdelle.
Uusia tulokkaita kreikkalaisen nimen saajiksi on kyllä ollut WHO:n puntarissa, mutta niitä ei ole todettu kyllin erilaisiksi ollakseen muita kuin omikronin jälkipolvia.
Jotkut tutkijat ovat kritisoineet WHO:n päätöksiä. He pelkäävät, että ilman mieleenpainuvia uusia nimiä ihmiset unohtavat SARS-CoV-2:n kehittyvän edelleen ja olevan yhä iso uhka.
Sellaista asiantuntijaa maailmasta tuskin löytyy, joka olisi valmis lyömään vetoa sen puolesta, ettei uusille korona-aakkosille enää tule käyttöä ennen COVID-19:n tyyntymistä endeemiseksi taudiksi. Pii saattaa jo luurata jossakin.
Riskit ovat samat, joita on pohdittu selitykseksi myös omikronin synnylle.
Virus saattaisi palata ihmiseen eläimestä, jossa se on käynyt hankkimassa uusia ominaisuuksia. Riski on tutkijoiden mukaan pieni mutta ei olematon.
Ihmisen tartuntoja on todettu siirtyneen muun muassa koiriin ja kissoihin, eläintarhojen leijoniin ja virtahepoihin, tarhaminkkeihin ja lähistöjen villieläimiin.
Lajien välisissä tartunnoissa virukset yleensä sopeutuvat uuteen isäntälajiin nopeasti, ja toistuvat siirtymät saattavat jouduttaa viruksen kehittymistä uudeksi variantiksi, kertoo PNAS-lehdessä (siirryt toiseen palveluun) julkaistu yhdysvaltalaistutkimus.
Toinen mahdollinen hautomo on immuunipuutoksista kärsivien ihmisten elimistö, jossa virustulehdukset pääsevät jatkumaan tavallista pidempään.
Samaan aikaan kun SARS-CoV-2 hioo kaiken aikaa hyökkäysasettaan, ihmiskunta jatkaa puolustusaseiden kehittelyä. Sadat työryhmät eri puolilla maailmaa parantelevat vanhoja rokotteita ja pyrkivät luomaan uuden rokotesukupolven uudenlaisilla teknologioilla ja alustoilla.
Perimmäinen tavoite on rokote, joka antaisi vahvan ja pitkäkestoisen suojan eikä piittaisi viruksen vaihteluista. Parhaimmillaan suojaa saataisiin jopa sellaisille koronaviruksille, joita ihmisiin ei ole vielä päätynytkään.
Tähän saakka annetuista yli 13 miljardista koronarokoteannoksesta lähes kaikki ovat olleet kahdeksaa valmistetta. Yli 50 uuttakin on kuitenkin jo hyväksytty ja satojen kliiniset kokeet ovat käynnissä. Toisaalta satojen muiden tie on noussut matkan varrella pystyyn, kun testit eivät ole tuottaneet toivottua tulosta.
Kokeilluista vaihtoehdoista huolimatta markkinat pysynevät ainakin toistaiseksi ennen muuta lähetti-RNA-rokotteiden hallinnassa, arvioi elämäntieteisiin keskittyneen brittiläisen Airfinity-yhtiön analytiikkajohjaja Matt Linley Nature-lehden (siirryt toiseen palveluun) tuoreessa uutisartikkelissa.
– Omikronkomponentin ripeä lisääminen osoitti, että lähetti-RNA-rokotteita voidaan mukauttaa nopeasti. Ne ovat reagointinopeutensa ansiosta etulyöntiasemassa, jos tarvitaan uusia päivityksiä, Linley sanoo.
Voit keskustella aiheesta 6.2. kello 23:een saakka.
