Päiväkotien vaikea henkilöstöpula on saanut koko varhaiskasvatusalan kriisiin.
Se näkyy jo alan opiskelijoille – ja saa heidät vaihtamaan alaa.
Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijat Moona Saarinen, 21, ja Nea Moilanen, 23, hakeutuivat alan opintoihin tarkoituksenaan mennä valmistumisen jälkeen päiväkotiin töihin. Nyt molempien mieli on muuttunut, eikä kumpikaan aio jäädä alalle.
Moilasen kokemuksen mukaan työ päiväkodeissa on jatkuvaa kaaosta ja arjesta selviytymistä.
– Aikaa pedagogiseen työhön, opettamiseen, ei ole, sanoo Moilanen.
Saarisen mukaan työjaksot päiväkodeissa ovat saaneet tuntemaan, ettei opettajan ammattitaitoa arvosteta.
– Mun työpäiväni voi alkaa sillä, että olen sijaisena yksin kymmenen lapsen kanssa aamupalalla, hän sanoo.
Saarinen ja Moilanen tietävät useita opiskelukavereita, jotka suunnittelevat alanvaihtoa.
Opiskelijoiden vuoto alalta on myös opetus- ja kulttuuriministeriön tiedossa, mutta sen suuruutta ei tiedä kukaan, sanoo opetusneuvos Aija Töytäri.
– Asiasta on selvityksiä on meneillään ja alkamassa, samoin yliopistoissa tehdään tutkimuksia, sanoo Töytäri.
Se jo ministeriössäkin tiedetään, että varhaiskasvatuksen opiskelijoista noin 80 prosenttia suorittaa kandidaattitasoiset opettajaopinnot. Sen jälkeen arviolta puolet heistä jatkaa maisteriopintoihin, mutta vain pieni osa jatkaa varhaiskasvatuksen parissa.
”Käytetään väylänä yliopistoon”
Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL teki viime vuoden lopulla kyselyn noin 2300:lle varhaiskasvatuksen työntekijälle. Sen mukaan henkilöstöpula on pahinta pääkaupunkiseudun lisäksi suurissa kaupungeissa ja kaukana kasvukeskuksista, esimerkiksi Lapissa.
Pääkaupunkiseudulla tilanne on niin vaikea, että laajasalolaisäitien aloitteesta järjestettiin mielenosoitus, jossa vaadittiin varhaiskasvatuksen olojen parantamista.
Tilanteen korjaamiseksi on viime kuukausina esitetty keinoina niin aloituspaikkojen lisäämistä kuin kelpoisuusehtojen laskemista. Jyväskylässä päiväkodit ovat kehitelleet mallia, jolla sijaisten saaminen helpottuisi.
Opiskelija Moona Saarisen mielestä yliopiston aloituspaikkojen lisääminen ei ole ratkaisu.
– Alaa käytetään hyväksi sisäänpääsynä yliopistoon ja jatketaan muille aloille, hän sanoo.
Näkemystä tukee Moilasen havainto siitä, että hänen paristakymmenestä kurssikaveristaan vain kolme tai neljä olisi jäämässä alalle.
Koulutus liian vähäistä, mutta hakijat vähenevät
Aloituspaikkojen lisäämistä ei puolla sekään, että esimerkiksi viime vuonna maan kaikkien yliopistojen varhaiskasvatuksen koulutusten hakijamäärät laskivat.
Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatustieteen professori Maarit Alasuutarin mielestä rahan kohdentamisessa tulisi huomioida hakijamäärien lasku.
– Kannattaisi pohtia esimerkiksi jo alalla työskenteleville tai kasvatustieteellisiä opintoja muuten suorittaneille suunnattua koulutusta, sanoo Alasuutari.
Koulutusmäärien tarkastelu on kuitenkin tarpeellista, sillä koulutus on ollut pitkään alimitoitettua. Vuosien 1992–2018 aikana lasten määrä päiväkotien varhaiskasvatuksessa kaksinkertaistui, mutta varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen määrä puolittui.
Lisäksi OAJ on laskenut, että varhaiskasvatuksen opettajia pitäisi kouluttaa vuosittain 1 400 (siirryt toiseen palveluun), että heitä olisi riittävästi vuonna 2030, jolloin asetus tiukentaa varhaiskasvatuksen henkilöstörakennetta (siirryt toiseen palveluun). Uusia varhaiskasvatuksen opettajia on viime vuosina valmistunut vain noin 500.
Töytärin mukaan paikkojen lisäämistarpeesta on ministeriössä käynnissä selvitys. Tämän vuoden lisätalousarviossa yliopistojen aloituspaikkojen lisäämiseen on varattu 6,3 miljoonaa, mutta silti Töytärikin sanoo, ettei aloituspaikkojen lisääminen todennäköisesti ratkaise työvoimapulaa.
– Tarkastelun pitäisi olla esimerkiksi työoloissa ja palkkauksessa. Ne eivät ole opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakouluohjauksen ratkaistavissa, sanoo Töytäri.
”Noloa, että ansiot keskipalkan alapuolella”
Resurssit, arvostus ja palkkaus ovat asioita, jotka toistuvat myös Saarisen ja Moilasen puheissa.
Iso osa alasta tunnustaa opiskelijoiden esiinnostamat epäkohdat: ne nousevat kärkikolmikkoon myös JHL:n kyselyssä.
Saarista harmittaa, että epäpätevä opettaja voi saada samaa palkkaa kuin hän usean vuoden yliopisto-opintojen jälkeen.
Myös Itä-Suomen yliopiston varhaiskasvatuksen professori Päivi Pihlaja sanoo, että ala kaipaisi arvostuksen lisäksi palkankorotuksen.
– On todella noloa, että varhaiskasvatuksen opettajien ansio jää keskipalkan alapuolelle. Ei ole oikein, että ne, jotka opettavat pienimpiä lapsia, saavat pienintä palkkaa. Varhaiskasvatuksen rooli on tärkeä ja vaikuttava: sillä voi olla kauaskantoisen vaikutukset, jos työ tehdään huonosti. Mikäli toiminnan laatu on huono, jää lapsen kehityksen oppimisen tuki heikoksi, sanoo Pihlaja.
Pihlaja kummastelee myös sitä, että oppimistuloksien tarkastelun yhteydessä unohdetaan varhaiskasvatuksen rooli kokonaan, vaikka moni lapsi käy päiväkotia vuosia ennen kouluikää.
”Varhaiskasvattajalle pätevyys alkuopetukseen”
Alan yleinen arvostus onkin opiskelijoiden mielestä yksi tärkeimmistä epäkohdista, jonka he toivoisivat muuttuvan.
– Päiväkoti nähdään edelleen lasten säilöntäpaikkana vanhempien työpäivän aikana, sanoo Saarinen.
Moilasta harmittaa myös se, että työjaksoilla päiväkodeissa hän on kuullut paljon alan väheksyntää.
– Minulle on jopa sanottu, että älä jää tälle alalle.
Työskentely lasten kanssa on silti sekä Saariselle että Moilaselle mieluisaa. Molemmat voisivat harkita työtä päiväkodissa, jos sekä työolot että resurssit paranisivat.
Moilaselle se tarkoittaisi esimerkiksi enemmän avustajia ja erityisopettajia erityisen tuen tarpeen lapsille.
Saarinen puolestaan uskoo, että alan vetovoimaa voisi parantaa se, että varhaiskasvatuksen opettajat saisivat myös kelpoisuuden alkuopetukseen.
– Se helpottaisi lapsenkin koulutien alkua, kun hänellä olisi rinnallaan tuttu aikuinen esikoulusta tokaluokalle asti, sanoo Saarinen.
Voit keskustella aiheesta 28.1. klo 23.00.