Porilaine hulluus. Sanayhdistelmä saa judovalmentaja João Neton nauramaan, vaikka portugalilainen ei suomea ymmärräkään.
Hänen valmennettavalleen, porilaiselle Pihla Saloselle yllä mainittu termi sen sijaan on tuttu. Kuin vakuudeksi siitä nuori judoka näyttää mustaan judovyöhönsä kirjailtua Porin Ässien patalogoa.
Samaa vyötä käyttäen Salonen otteli viime syyskuussa Prahassa alle 21-vuotiaiden Euroopan mestariksi.
Viime keväästä lähtien Salonen on asunut Portugalin Coimbrassa ja harjoitellut entisen EM- ja MM-mitalisti Neton valmennuksessa. Nyt ollaan kuitenkin Pajulahden urheiluopistolla, Nikula-hallin tatamin äärellä.
Salonen on mukana kansainvälisellä judoleirillä, missä vierailee myös Neto luennoimassa sekä jakamassa omia valmennusoppejaan.
Pihla Saloseen kohdistuu poikkeuksellisen suuri mielenkiinto, sillä hän on judossa ensimmäinen suomalainen junioreiden Euroopan mestari 29 vuoteen.
Varsinkin naisten judossa junioreiden Euroopan mestaruus on usein enteillyt myös olympiamitalia. Salonen myöntää, että hän haluaisi palavasti olla lajin ensimmäinen suomalainen olympiamitalisti.
– Ehdottomasti! Mutta en pelkästään mitalisti, vaan olympiavoittaja. Se ajatus minulla on ollut mielessäni jo jostain koulun kakkos- tai kolmosluokalta lähtien.
Lähes yhtä pitkän ajan takaa ovat myös vastikään 20 vuotta täyttäneen Salosen ensimmäiset harjoitusleiri- ja kilpailukokemukset Baltiasta. Siellä hän otteli usein poikia vastaan. Heistä jotkut ovat mukana myös Pajulahden leirillä.
– Silloin pojat, joita vastaan Virossa ottelin, olivat minua päätä lyhyempiä. Nyt he ovat minua päätä pidempiä. He olivat tosi hyviä harjoitusvastustajia, koska he olivat niin sitkeitä, eivätkä antaneet periksi, Salonen kuvailee.
Tähtäin Pariisissa
Salonen tavoittelee paikkaa jo Pariisin olympialaisiin 2024, mutta selkeä päätähtäin on vuoden 2028 olympialaisissa Los Angelesissa. Silloin sekä sitä seuraavan olympiadin aikana hänen pitäisi olla judokana parhaassa iässään.
Viime syksynä Salonen osallistui EM-kultansa jälkeen myös alle 23-vuotiaiden EM-kisoihin. Siellä tie nousi kuitenkin pystyyn heti alkuunsa Espanjan Ariane Torolle kärsityn tappion myötä.
Toro vei tasaisen väännön ja eteni lopulta EM-hopealle. Pari viikkoa aiemmin Salonen oli voittanut hänet ja finaalissa hallitsevan maailmanmestarin.
Jatkossa Salonen siirtyy ottelemaan 57-kiloisiin. Käytännössä voimaa on saatava lisää ja olympiapaikkaan tarvittavien ranking-pisteiden kerääminen alkaa nollasta.
Judoliiton valmennuspäällikkö Jaana Jokinen sanoo Salosen olevan erittäin potentiaalinen tuleva huippujudoka. Samalla hän muistuttaa, että judo on erittäin kilpailtu laji ympäri maailman.
Olympialaisissa sekä naisissa että miehissä on seitsemän eri painoluokkaa. Kun pronssimitaleita jaetaan aina kaksi, on henkilökohtaisissa sarjoissa jaossa 56 olympiamitalia. Lisäksi on vielä joukkuekilpailu.
Suuri mitalimäärä houkuttelee monia valtioita satsaamaan lajiin olympiamenestyksen tuoma PR-hyöty mielessään.
– Monilla maajoukkueilla on kilpailuissa iso organisaatio ravitsemusterapeutteja myöten. Isojen satsausten lisäksi varsinkin olympialaisissa kaikki urheilijat ovat läpeensä scoutattuja, mikä pienentää marginaaleja entisestään, Salonen kertoo.
– EM-kullan ja muun menestyksen myötä Pihlakin varmasti huomioidaan ja hänen ottelemistaan seurataan jo entistä tarkemmin. Uudessa painoluokassa vastustajat ovat myös fyysisesti vahvempia vielä hetken aikaa.
Portugalilaisvalmentaja Neto kuvailee suojattiaan hiomattomaksi timantiksi.
– Mielestäni hänellä on mahdollisuuksia lajin terävimmälle huipulle ja sen eteen työskentelemme. Matka on kuitenkin pitkä ja työtä paljon. Jos hänen motivaationsa ja intonsa säilyvät nykyisinä, kaikki on mahdollista.
Neton mukaan Salonen on aggressiivinen ja erittäin hyvä lähiottelussa. Valmentajan mielestä vastustajista poikkeava ottelutyyli on suomalaisen suuri vahvuus.
– Hän ottelee ennemminkin kuin miehet. Uskon sen johtuvan siitä, että hän on aikanaan harjoitellut paljon poikien kanssa ja hänen isällään on myös hyvin samanlainen tyyli.
Pihlan isä Sami Salonen on entinen maajoukkuetason judoka itsekin. Nykyään hän toimii tyttärensä fysiikkavalmentajana yhteistyössä Neton kanssa.
Yhteistyön juuret juontavat muutaman vuoden taakse, kun Neto bongasi Salosen maajoukkueleirillä Portugalissa. Viime keväänä Salonen muutti Portugaliin ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä päivänä.
Eniten totuttelua on vaatinut uusi päivärytmi. Suomessa aamuharjoitukset alkoivat kahdeksan maissa ennen koulua, Portugalissa vasta puolilta päivin.
Päivän ensimmäinen harjoitus on noin kaksituntinen henkilökohtainen fysiikka- tai lajitekniikkaharjoitus. Lajiharjoitus tehdään ryhmässä illalla ja se alkaa yleensä vasta hieman ennen kahdeksaa ja päättyy kymmenen maissa.
Päivittäinen harjoitusvastus on huippuluokkaa, sillä Neto valmentaa myös Tokion olympialaisissa viidenneksi sijoittunutta Catarina Costaa. Viikonloppuisin Coimbrassa harjoittelee usein myös Portugalin maajoukkue, jolloin Salonen harjoittelee sen mukana.
Judon ohella hän opiskelee portugalin kieltä Coimbran yliopistossa. Tähtäimessä ovat paikalliset fysioterapeutin opinnot, jotka suoritetaan portugaliksi.
Salosten alkuperäisenä suunnitelmana vielä muutama vuosi sitten oli ollut Pihlan muuttaminen vaihto-oppilaaksi Pietariin, mutta koronapandemia ja myöhemmin Venäjän hyökkäys Ukrainaan estivät opiskelu- ja valmennuskuviot itänaapurissa.
Ei pelkkää tulosurheilua
Pajulahden leirillä harjoituksia seuraava Sami Salonen vaihtaa tatamin äärellä ahkerasti kuulumisia eri maiden urheilijoiden ja valmentajien kanssa. Tyttärensä judoharrastukseen vahvasti panostanut isä kertoo kokeneensa tietynlaisen ahaa-elämyksen ollessaan silloin 10-vuotiaan Pihlan kanssa turnausmatkalla Tallinnassa.
– Pihlan avausvastustajana ollut latvialaistyttö antoi hänelle lahjaksi suklaalevyn ja hieman myöhemmin näin Pihlan leikkivän piilosta paikallisten tyttöjen kanssa liikuntahallin käytävällä. Se jotenkin kirkasti mielessäni sen, että tässä ei ole kyseessä pelkkä tulosurheilu.
Sen jälkeen Saloset ovat lähteneet turnausmatkoille paitsi tavoittelemaan tuloksia, myös tapaamaan ystäviä.
Elämänkokemuksen ja ystävyyssuhteiden kartuttamisen lisäksi isä-tytär valmennussuhdetta on kuitenkin aina leimannut kunnianhimoinen kilpailuhenkisyys. Menestysaskelia on pyritty ottamaan pitkäjänteisesti ja omalla tyylillä, ripauksella sitä alussa mainittua porilaista hulluutta.
– Eikö Olli Lindholmkin (Yö-yhtyeen edesmennyt solisti) sanonut, että jos ovessa lukee ”työnnä”, niin se vedetään auki. Olemme menneet monessa jutussa rohkeasti väärään suuntaan, Sami Salonen sanoo.
– Esimerkiksi SM-kilpailuissa olemme hakeutuneet ylempään painoluokkaan, jos siellä on ollut hyviä vastustajia. Emme ole hakeneet helpointa reittiä päästä mitalille.
Porilaista hulluutta? Kenties, mutta Salosen uraa on rakennettu monipuolisesti. Lajirepertuaariin ovat kuuluneet esimerkiksi paini, telinevoimistelu, yleisurheilu ja kiipeily.
Hän on pelannut myös jalkapalloa ja jääpalloa. Tällä hetkellä hänellä on oheislajinaan nyrkkeily.
– Emme ole erikoistuneet judoon niin aikaisin. Uskon sen tuovan judooni monipuolisuutta ja erilaisia näkemyksiä.
– Olen aina ollut kaikessa myös hyvin voitontahtoinen. Muistan esimerkiksi, kuinka kerran menimme serkkuni syntymäpäiville ja heti sisään päästyämme kysyin, olimmehan me ensimmäisiä, Pihla nauraa.
