Kokkolalaisen Ronja Kipon esikoinen Venni syntyi pitkän kaavan mukaan: 22 tuntiin mahtui käynnistys ja monenlaista kivunlievitystä.
Vanessa taas tuli maailmaan kahdessa tunnissa sairaalan synnytysammeessa. Vesisynnytys ei ollut itsestäänselvä valinta, vaan Kippo halusi veteen kivunlievityksen vuoksi.
Sitten asiat etenivätkin omalla painollaan. Vesi auttoi rentoutumaan, ja ponnistusvaiheessa ponnistamisen tarpeen tunsi selvästi.
– Tuntui, että keho tietää mitä tekee. Se oli tosi ihana kokemus, tuntui luontevalta synnyttää veteen. Kaikki meni niin hyvin ja omalla painollaan, ei ollut kiire mihinkään, sanoo Kippo.
Asentoihin voi vaikuttaa paremmin
Myös neljän lapsen äiti Emma Fagernäs, 32, synnytti nuorimmaisensa ammeessa. Toiseksi nuorimmankin kanssa niin kävi melkein, mutta vauvan sydänäänten heiketessä äidin piti nousta tutkittavaksi ja pian lapsi syntyikin – sängyssä.
Fagernäs koki vedessä olon kuitenkin auttaneen tuolloinkin, ja päätyi vesisynnytykseen, kun Ilta, hänen kuopuksensa syntyi.
Neljästä kokemuksesta se on ollut paras, sillä sängyssä äiti ei koskaan onnistunut löytämään hyvää asentoa ja oloa.
– Se oli kokemuksena voimaannuttavin, rennoin ja parhain. Tuntuu että on itse saanut vaikuttaa paljon asentoihin ja kaikkeen, sanoo Fagernäs.
Vesisynnytysten osuus vielä vaatimaton
Vesisynnytykset ovat lisääntyneet sitä mukaa, kun uusia ammeita on tullut yhä useampaan sairaalaan eri puolille Suomea viiden viime vuoden aikana.
Suomen Kätilöliiton puheenjohtaja Päivi Oinonen arvioi, että veteen synnyttäminen on yleistynyt, mutta kiinnostus sitä kohtaan aaltoilee. Valtakunnallisia tilastoja asiasta ei ole.
Määrät ovat silti pieniä, esimerkiksi Tampereella vesisynnytysten osuus kaikista synnytyksistä on alle prosentin luokkaa. Vesisynnytykset alkoivat Taysissa kolme vuotta sitten.
Helsingin Naistenklinikalla vesisynnytykset lisääntyivät viitisen vuotta sitten, kun muutto uuteen siipeen toi synnytysammeet joustavaan käyttöön. Sittemmin määrä on pysynyt jotakuinkin ennallaan.
Kokkolassa, Vaasassa ja Seinäjoella veteen syntyy kussakin sairaalassa joitakin kymmeniä vauvoja vuosittain. Viime vuonna vesisynnytysten osuus oli näistä kaupungeista suurin Kokkolassa, viitisen prosenttia.
Amme on kuitenkin paljon useammin käytössä kivunlievityksessä kuin varsinaisessa synnytyksessä. Ei-lääkkeellistä kivunlääkitystä, kuten akupunktiota, aquarakkuloita ja vettä käytti toissa vuonna 57 prosenttia synnyttäjistä.
Mahdollisuus on monelle vielä tuntematon?
Synnytysvalmennuksella on Oinosen mukaan iso rooli synnytystapojen esiin tuomisessa.
Valmennuksessa on kuitenkin isoja vaihteluita, ja toisaalta siihen osallistuvat useimmiten vain ensimmäistään odottavat.
Vaihtoehtoja olisi kuitenkin hyvä miettiä ennakkoon.
– Kun tulee synnytyslaitokselle kipeänä, voi olla vaikea alkaa miettiä. Vieraasta asiasta voi myös olla vaikea päättää, sanoo Oinonen.
Ronja Kippo tai Emma Fagernäs eivät olleet etukäteen juuri törmänneet saati tutustuneet vesisynnytykseen.
– Tästä puhutaan ihan liian vähän, sanoo Kippo.
Veteen synnyttäminen on kuitenkin vielä melko vähäistä, ja siihen voi liittyä ennakkoon monenlaisia kysymysmerkkejä.
– Kun eka kertaa menin, ajattelin, että onko siellä kylmää ja että mitä jos joutuukin nousemaan ammeesta pois. Mutta ihan turhaan mietin. Kun jouduin nousemaan pois, sain heti lämpöpeitot päälle eikä tullut missään vaiheessa vilua, sanoo Emma Fagernäs.
Ronja Kippoa huoletti ennakkoon se, kestääkö kivun ilokaasun varassa. Epiduraali- ja spinaalipuudutusta ammeeseen ei saa. Ilokaasun käyttö ei ollut aivan helppoa, mutta jotain iloa siitä oli.
Kippoa arvelutti myös se, pääseekö vedestä halutessaan pois ja millaista on olla ammeessa yksin.
– Mutta ei siinä tilanteessa tullut mietittyä enää sitä, kun kaikki tapahtui niin kuin itsekseen. Etukäteen jännitti mutta ei enää siinä.
Kätilö tukee, mutta ei puutu liikaa
Yksin synnyttäjä ei ole, vaan paikalla on puolison tai tukihenkilön lisäksi kätilö, jonka rooli on seurata synnyttäjän ja vauvan vointia, synnytyksen kulkua sekä tukea synnyttäjää ja tämän puolisoa tai muuta tukihenkilöä.
Koska kyseessä on käytännössä usein lääkkeetön kivunlievitys, kätilön tsemppaukselle voi olla kovakin tarve.
Toisaalta vesi rentouttaa supistusten välillä, pehmentää kudoksia ja myös kannattelee kohdun raskasta painoa, muistuttaa Kätilöliiton puheenjohtaja Päivi Oinonen.
Vesisynnytys voi antaa äidille Oinosen mukaan enemmän omatoimisuutta kuin tavallinen.
– Tekemisen määrä ei aina korvaa laatua: joskus parasta tekemistä on olla tekemättä mitään, sanoo Päivi Oinonen.
Itse syntymän aikana yksi kätilön tärkeistä tehtävistä on huolehtia siitä, että lapsi syntyy nimenomaan veteen. Vanhemmat saavat halutessaan nostaa vauvan vedestä.
Emma Fagernäs koki hyväksi juuri sen, että sai halutessaan olla omassa rauhassa, mutta tiesi voivansa luottaa ammattilaisen apuun, jos tuntuu ettei pärjää yksin.
Ronja Kipolle kätilöstä jäi hyvä kokemus: tämä nimenomaan seurasi tilannetta ja tsemppasi, mutta antoi myös rauhaa.
Esikoisen syntyessä Kippo ei enää edes tuntenut supistuksia ja kätilö joutui sanomaan, milloin ponnistaa. Toisella kertaa tilanne oli aivan toinen.
– Keho alkoi itse ponnistaa, ja sanoin kätilölle, että nyt vauva varmaan syntyy. Odoteltiin rauhassa, ei ollut mitään kiirettä tai hätää. Oli mahtava tunne, kun keho vain ponnisti, sanoo Kippo.
Aiheesta voi keskustella perjantaihin 27. tammikuuta kello 23 asti.
