Hyppää sisältöön

Suomessa tutkitaan, miten venäläistoimittajat pärjäävät maanpaossa – Anna Jarovaja, 35, soimaa itseään, ettei pystynyt pysäyttämään Putinin Venäjää

Sadat venäläiset toimittajat ovat paenneet kotimaastaan. Suomalaistutkimus selvittää, miten riippumattomat mediat sopeutuvat maanpakoon.

Anna Jarovaja on työskennellyt 15 vuotta toimittajana, mistä suurimman osan Venäjällä. Hän suree sitä, että kaikkia venäläisiä syytetään maan sotaisuudesta.
Pauliina Tolvanen

Anna Jarovaja, 35, on luvannut itselleen, ettei itke, mutta nyt silmät kostuvat.

Hän kertoo törmäävänsä Venäjän ulkopuolella toistuvasti syytöksiin, että kaikki venäläiset ovat vastuussa maan hyökkäyssodasta Ukrainassa.

Jarovaja on ammatiltaan toimittaja, minkä takia syytöksiä on vaikea sivuuttaa. Sen sijaan, että hän olisi jäänyt Venäjälle raportoimaan vääryyksistä, hän muutti Suomeen.

– Koko työurani olen yrittänyt tehdä kotimaastani parempaa paikkaa, mutta epäonnistuin, Jarovaja sanoo.

Todellisuudessa median vaikutusmahdollisuudet ovat olleet Venäjällä rajalliset jo pitkään.

Venäjällä on voimassa ”sota-ajan” sensuurilait

Aleksanteri-instituutin tutkija Olga Dovbysh kertoo, että Venäjän valtion ote tiedotusvälineistä on kiristynyt järjestelmällisesti.

Aluksi säätely koski perinteistä mediaa, kuten keskeisiä televisiokanavia. Viime vuosina kontrolli on laajentunut digitaaliseen mediaan. Venäjän hyökkäys Ukrainaan viime vuoden helmikuussa teki riippumattoman median toiminnasta käytännössä mahdotonta.

– Epävirallisesti voi puhua jo sota-ajan sensuurista, Dovbysh toteaa.

Hyökkäyksen jälkeen Venäjällä otettiin käyttöön tiukat sensuurilait. Käytännössä kaikkea virallisesta linjasta poikkeavaa tietoa voidaan pitää valeuutisina, joista voi seurata jopa 15 vuoden vankeustuomio.

Lain seurauksena venäläiset oppositiomediat ovat joutuneet joko lopettamaan toimintansa tai pakenemaan maasta.

Suurin median massamuutto lähihistoriassa

Vankilatuomion pelossa sadat toimittajat ovat muuttaneet pois Venäjältä. Tarkkaa tietoa lähteneiden lukumäärästä ei ole, mutta Olga Dovbysh puhuu useista sadoista media-alan ammattilaisista.

– Lähihistoriasta ei löydy vastaavaa tapausta, missä yhtä iso määrä media-alan ammattilaisia olisi lähtenyt maanpakoon.

Iso osa toimittajista yrittää jatkaa raportointia Venäjälle maan rajojen ulkopuolelta.

Dovbysh aikoo tutkia, miten tämä onnistuu käytännössä. Hän on käynnistämässä yhdessä Elena Rodinan ja Tampereen yliopiston tutkijan Katja Lehtisaaren kanssa tutkimusprojektia, joka selvittää venäläisen riippumattoman median sopeutumista maanpakoon.

Dovbysh arvioi, että ensimmäiset tulokset ovat saatavissa vuoden kuluttua. Jo nyt on selvää, ettei maanpaossa toiminen ole ongelmatonta.

Anna Jarovaja työskenteli Venäjällä tutkivana journalistina. Hän on yrittänyt muun muassa selvittää, miksi Stalinin uhrien hautapaikkana tunnetun Sandarmohin historiaa halutaan kirjoittaa uusiksi. Venäjällä on viime vuosina saanut huomiota näkemys, että haudoissa olisi Suomen armeijan teloittamia puna-armeijan sotilaita. Kuva: Pauliina Tolvanen / Yle

Työ Venäjällä kävi liian vaaralliseksi

Anna Jarovaja tietää, millaista on olla toimittajana Venäjällä, ajautua viranomaisten kanssa kahnauksiin ja lopulta jättää kotimaa.

Neljä ja puoli vuotta sitten Jarovaja muutti perheineen Joensuuhun, sillä elämä Venäjällä oli käynyt liian vaaralliseksi.

Jarovaja työskenteli Petroskoissa tutkivana toimittajana ja toi julki asioita, joista olisi pitänyt vaieta.

– Minä ja mieheni olimme todella aktiivisia ja viranomaiset eivät pitäneet siitä. He tekivät selväksi, ettei meidän kannata jatkaa. Lasten takia päätimme lähteä. Meillä on kaksi poikaa, emmekä halunneet kasvattaa heitä Venäjällä.

Päätöstä helpotti se, että Jarovajan puoliso sai tutkijan paikan Itä-Suomen yliopistosta.

Jarovajan toimittajan uralle muutto tarkoitti käännettä. Aluksi hän jatkoi töiden tekoa Venäjälle entiseen tapaan, mutta pian kirjoittaminen kävi vaikeaksi.

– Rehellisesti sanottuna, minä uuvuin. Ymmärsin, etten voi jatkaa loputtomasti niin, vaan minun täytyy yrittää kotoutua Suomeen, Jarovaja kertoo.

Riippumaton media tarvitsee uusia rahoitusmalleja

Tutkija Olga Dovbysh jakaa maanpaosta aiheutuvat haasteet karkeasti kahteen koriin. Ensimmäisessä ovat käytännön ongelmat.

– Saavatko työntekijät viisumin tai oleskeluluvan, minne heidät majoitetaan, miten työt organisoidaan, jos työntekijät ovat hajallaan useassa maassa, Dovbysh luettelee.

Yksi iso käytännön ongelma on rahoitus. Pakotteiden takia maksuliikenne Venäjältä on jäissä, mikä estää esimerkiksi joukkorahoituksen keräämisen yleisöltä. Sodan aikana myös mainostulot ovat tyrehtyneet.

– Tällä hetkellä maanpaossa toimivat venäläismediat ovat riippuvaisia eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten järjestöjen ja säätiöiden lahjoituksista. Pitkällä aikavälillä se on ongelmallista, Dovbysh toteaa.

Venäjällä oppositiomedia ei ole koskaan ollut koko kansan suosiossa. Riippumattoman Levada-tutkimuslaitoksen mukaan ennen hyökkäyssotaa oppositiomedia tavoitti vain noin 7–8 prosenttia venäläisistä.

Anna Jarovaja kertoo, että tutkiva journalismi on viime aikoina jäänyt vähemmälle. Mutta on yksi aihe, mitä hän haluaisi penkoa: Suomessa asuvat putinistit, jotka vierailevat venäläisillä tv-kanavilla kertomassa, miten asiat Suomessa ”todellisuudessa” ovat. Kuva: Pauliina Tolvanen / Yle

Videopuhelut eivät korvaa läsnäoloa

Toisessa korissa ovat journalismiin ja toimitustyöhön liittyvät ongelmat.

Yksi näistä on etäisyys: miten pysyä perillä Venäjän tilanteesta satojen jopa tuhansien kilometrien päästä.

Olga Dovbysh kertoo panneensa merkille, että teknologian varaan on laskettu paljon.

– Ajatellaan, että videopuheluiden ja viestisovellusten avulla voidaan ikään kuin hypätä välimatkan yli.

Dovbysh kuitenkin uskoo, että etäisyydellä on yhä merkitystä. Yksi journalismin perusideoista on havainnoida tapahtumia paikan päällä ja raportoida niistä yleisölle. Jos tämänkaltainen uutisointi jää kokonaan pois, media ei välttämättä ole yleisölle enää merkityksellinen.

Dovbysh on huolissaan, että havainnointi jää Venäjälle jääneiden freelancereiden harteille. Jos näin käy, vaarannetaan heidän turvallisuutensa.

– Kansalaisten kohdalla taas on muistettava, että he eivät ole ammattilaisia. Kansalaisjournalismi on ihan oma erikoisalansa, Dovbysh toteaa.

Jokainen rajanylitys on toimittajalle riski

Anna Jarovaja työskentelee tällä hetkellä freelancerina Sever realii -uutissivustolle. Sivusto on osa yhdysvaltain kongressin rahoittamaa Radio Free Europea.

– Olen kirjoittanut suomenvenäläisistä, itärajaan liittyvistä asioista ja ennen sotaa rajan ylittävästä yhteistyöstä. Tutkiva journalismi on jäänyt vähemmälle, sillä Joensuussa on niin rauhallista. Ei ole mitään tutkittavaa, Jarovaja nauraa.

Myös Jarovaja on sitä mieltä, ettei Venäjän tilanteen ymmärtäminen maan rajojen ulkopuolelta ole helppoa.

– Joka kerta, kun käyn vanhempieni luona, huomaan, etteivät asiat ole aivan niin kuin olen luullut.

Jarovaja on jatkanut matkustamista Venäjälle, vaikka rajan ylittäminen on stressaavaa.

– Mietin aina, pidätetäänkö minut. Mutta haluan yhä nähdä perhettäni ja ystäviäni.

Anna Jarovaja kertoo, että suurin osa hänen toimittajakollegoistaan on lähtenyt Venäjältä, mutta maassa asuu yhä perhettä ja ystäviä. Kuva: Pauliina Tolvanen / Yle

Venäläiskanava ajautui vaikeuksiin Latviassa

Olga Dovbyshin mukaan maanpaossa toimivan venäjänkielisen median on mietittävä entistä tarkemmin, kenelle ja miten se asioista kertoo: puhutellaanko ensisijaisesti Venäjällä asuvia vai maasta lähteneitä, entä otetaanko huomioon venäjänkielistä uutisointia ymmärtävät ukrainalaiset?

Yleisön lisäksi maanpaossa toimivan median on muistettava rahoittajat sekä uusi asemamaa ja sen määräykset. Mikäli media laiminlyö nämä, sen toiminta voi loppua äkisti.

– Maanpaossa toimivan median asema on hankala, sillä odotuksia on paljon ja ne voivat olla ristiriitaisia, Dovbysh toteaa.

Hän nostaa esimerkiksi venäläisen Dožd-uutiskanavan, joka ajautui vaikeuksiin Latviassa.

Latvian viestintäviranomainen perui kanavan toimiluvan joulukuussa, kun Dožd oli toistuvasti rikkonut maan määräyksiä.

Tammikuussa Dožd sai uuden toimiluvan Alankomaista.

Toimittajien jaksaminen on jo kortilla

Ristiriitaiset odotukset ja joka suunnasta kantautuva kritiikki kuormittavat maanpaossa työskenteleviä toimittajia.

Tutkija Olga Dovbysh toivoo, että toimittajien vaikea asema tunnistettaisiin paremmin.

– Heidän tilanteensa on henkisesti raskas. He tekevät paljon töitä ja elävät jatkuvassa epävarmuudessa, Dovbysh kuvaa.

Anna Jarovaja ei siis ole ainoa venäläinen toimittaja, joka on kokenut maasta lähdön jälkeen uupumusta.

Jarovaja kertoo vähentäneensä töiden tekemistä. Hän aloitti syksyllä media-alan opinnot Karelia ammattikorkeakoulussa ja ne vievät aikaa. Muuten tulevaisuus on avoin.

– Journalismi on intohimoni, mutta Suomessa pitäisi osata todella hyvin suomen kieltä ollakseen toimittaja. En tiedä, pystynkö kilpailemaan suomalaisten journalistien kanssa, Jarovaja empii.

Mutta halu vaikuttaa, se ei ole hävinnyt minnekään.

Uutista muokattu 25.1.2023 kello 8.27 lisäämällä tietoa kolmannesta tutkimusprojektissa mukana olevasta tutkijasta.

Suosittelemme sinulle