Hyppää sisältöön

Mullistava tieto saimaannorpan perimästä vaikuttaa myös sen suojelustatukseen, uskoo tutkija

Geenitutkimus viittaa saimaannorpan olevan oma lajinsa. Yhä pohjoisempana tavattava hylje on edelleen erittäin uhanalainen.

En saimenvikare ligger på isen.
Saimaannorppa ei uusimman tiedon mukaan ole läheistä sukua itämerennorpalle. Myöskään Vienanmeren norpat tai laatokannorpat eivät ole sen lähisukulaisia. Kuva: Mervi Kunnasranta/Östra Finlands universitet och Naturresursinstitutet
Ilkka Ritvanen

Uudet tiedot saimaannorpan perimästä järkyttävät tutkimuksen perusteita ja vaikuttavat todennäköisesti suojelustatukseen, sanoo Luonnonvarakeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston tutkija Mervi Kunnasranta.

– Tämä toivottavasti antaa potkua siihen, että saimaannorppa on ihan oma lajinsa eikä pelkästään alalaji. Uskon ja toivon että muutaman vuoden sisällä saimaannorppa määritellään omaksi lajikseen ja sitä kautta sen suojelustatus entisestään vahvistuu.

Viime viikolla julkistetun tutkimuksen mukaan saimaannorppa ei ole läheistä sukua itämerennorpalle, kuten tähän saakka on luultu. Saimaannorppa ei siis ole alkanut kehittyä noin 9000 vuotta sitten, kun jääkauden jälkeinen maankohoaminen katkaisi yhteyden Itämereen.

– Tulos järkyttää perusteita, joita on lukiosta tai yläasteelta asti tankattu. Nyt todetaan, että sen on paljon vanhempi ja itse alkuperä jää arvoitukseksi, vaikka teorioita toki on, Kunnasranta sanoo.

Pohjoisin havainto Pielisjoessa

Suojelun avulla saimaannorppakanta on vahvistunut reiluun neljäänsataan yksilöön. Norppahavaintoja tehdäänkin yhä pohjoisempana. Kunnasrannan mukaan pohjoisin varma havainto on tehty Pielisjoessa Kuurnan voimalaitoksen alla, Joensuun pohjoispuolella.

– Keskeinen Saimaa, erityisesti Pihlajavesi on viime vuosina tuottanut hyvin jälkeläisiä, joten nuoret yksilöt lähtevät liikkumaan. Yleensä ne ovat nuoria uroksia, hän sanoo.

Havaintojen kasvuun vaikuttaa myös ihmisten tietoisuus norpan levinneisyydestä.

– Ihmiset osaavat katsoa ympärilleen, kun on kerrottu, että norpan voi nähdä muuallakin kuin Savonlinnan ympärillä.

Kannan kasvusta huolimatta saimaannorppa on yhä erittäin uhanalainen. Kanta on myös jakautunut pienempiin osakantoihin. Pienessä populaatiossa sattumalla tai muutamalla huonolla talvella voi olla iso merkitys, Kunnasranta sanoo.

Osalla Saimaata lumipeite on tänäkin talvena heikko, mikä tietää vaikeuksia pesimiseen. Vapaaehtoisvoimin kolattujen apukinosten lisäksi norpalle on kehitetty kelluvia keinopesiä, joista toivotaan apua tulevaisuudessa, kun lumi ja jää entisestään vähenevät.

– Ilmastonmuutos muodostaa ison surullisen sateenvarjon koko saimaannorpan suojelun ylle. Ainoa keino siihen sopeutumiseen on se, että kanta kasvaa. Isosta populaatiosta löytyy aina niitä yksilöitä, jotka älyävät esimerkiksi mennä sinne pönttöihin pesimään, Kunnasranta sanoo.

Ilmastonmuutos muodostaa ison surullisen sateenvarjon koko saimaannorpan suojelun ylle.

Mervi Kunnasranta

Pyydyskuolemia jää piiloon

Ilmastonmuutoksen lisäksi norppia uhkaa verkkokalastus. Tekeillä on selvitys, jossa pyritään arvioimaan piiloon jäävää pyydyskuolleisuutta.

– Kaikista pyydyskuolemista ei syystä tai toisesta tule tietoa, vaan ne huomataan myöhemmin kannankehityksessä. Meillä pitäisi olla pikkaisen enemmän synnyttäviä yksiköitä, mutta jonnekin niitä katoaa ennen sukukypsyyttä, Kunnasranta sanoo.

Saimaannorpan perimää selvittänyttä tutkimusta oli tekemässä tutkijoita Oulun yliopistosta, Itä-Suomen yliopistosta, Helsingin ja Turun yliopistosta sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja Luonnonvarakeskuksesta. Lisäksi siihen osallistui joukko tutkijoita kansainvälisistä tutkimuslaitoksista.

Kansainvälinenkin kiinnostus saimaannorppaan ei ole yllätys.

– Saimaannorppa elää tavallaan laboratorioympäristössä, kun ollaan näin pienessä järvessä. Turkkikuvien avulla tunnemme myös kaikki yksilöt ja niiden sukulaissuhteet.

Suosittelemme sinulle