Kosusten omakotitalon kammarista kuuluu kovaa vikinää. Lauma pariviikkoisia koiranpentuja on havahtunut uniltaan ja nälkä on kova. Emokoira Bertta astelee rauhallisesti pentuaitaukseen ja köllähtää kyljelleen.
– Bertalla on kahdeksan nisää, eikä maito riitä kaikille pennuille. Minä autan tuttipullon kanssa neljän tunnin välein ja pidän huolta, että jokainen pentu tulee samalla puhdistettua, Kati Kosunen kertoo.
Bertta putsaa pentujaan nuolemalla ja se on tärkeää. Silloin pienokaisten elintoiminnot kuten, pissa- ja kakkarefleksit aktivoituvat.
Pennut ovat yhdessä kasassa laatikossa, josta Kosunen nostaa kahdeksan pienintä emon nisille. Yksi pentu menee Kosusen miehen Arton syliin syömään tuttipullosta ja yhden Kati nostaa tottunein ottein omaan syliinsä syömään.
– Bertta painaa yli 40 kiloa eikä oikein osaa varoa pieniä pentujaan. Siksi ne nukkuvat vielä erillään, Kosunen kertoo.
Kammarissa lämmitetään uunia tasaiseen tahtiin ja pentujen alle laitetaan joka ruokailun jälkeen lämmin kaurahaude, jotta niiden ruumiinlämpö pysyy sopivana.
Joulun ihme ja tuplayllätys
Bertan pennut syntyivät tammikuun alkupuolella ja emon raskaus oli täysi yllätys. Oikeastaan kaikki oli yllätystä tässä tapauksessa.
– Jouluna meidän aikuiset lapset tulivat kotiin ja katsoivat Berttaa, että onpas se lihonut, se on varmasti raskaana. Pyhien jälkeen ensimmäisenä arkipäivänä vein Bertan lääkäriin ja ultrassa kuului pentujen sydänäänet.
Tieto yllätyspesueesta oli aluksi järkytys, mutta nyt Kosuset puhuvat Bertan pennuista joulun ihmeenä. 8-vuotiaalla nartulla ei ollut pentuja suunnitteilla eikä omistajilla ollut käsitystä siitä, kuinka pennut olivat saaneet alkunsa.
– Joka vuosi Bertalla on juoksut olleet ja aina olemme samalla tavalla toimineet perheen muiden koirien suhteen, Kati Kosunen kertoo.
Leppävirralla asuvilla Kosusilla on Bertan lisäksi 3 muuta koiraa, joista yhtä epäillään isäksi. Lapset olivat nähneet aiemmin syksyllä perheen saksanpaimenkoira Hugo-Jalmarin karanneen tarhastaan ja hiippailevan Bertan aitauksen liepeillä.
Eläinlääkäri vahvisti Kosusille ensimmäisessä ultrassa, että aitauksen läpi tapahtunut astuminen ei ole mitenkään tavatonta.
Pari viikkoa ensimmäisen ultran jälkeen Bertan synnytys käynnistyi. Pentuja ei vaan alkanut kuulua vaikka supistukset olivat voimakkaita. Kosuset veivät emon eläinklinikalle, jossa se ultrattiin vielä ennen sektiota.
– Hoitaja laski kuvassa näkyviä selkärankoja ja kalloja. Tässä kohtaa tuli toinen järkytys, pentuja näkyi mahassa 17 kappaletta, Kati Kosunen kertoo.
Pennut syntyivät eläinlääkärin ja hoitajien avustamana sektiolla, ja siitä alkoi Kosusten urakka Bertan apulaisina.
Kosusilla ei ole aiempaa kokemusta koiranpentueista, vaan kaikki on pitänyt opetella. Lahjoituksina saaduille petivaatteille ja pyyhkeille on tullut käyttöä, ja käytännön neuvoja he ovat voineet kysyä ystäviltä.
Kaikki 17 pentua syntyivät elossa, mutta parin päivän ikäisinä kaksi pennuista löytyi pentulaatikosta menehtyneenä. Se ei ole mitenkään tavatonta, eläinlääkäri oli lohduttanut pentuihin vahvasti kiintyneitä Kosusia.
Unta muutaman tunnin pätkissä
Nyt etenkin Katin arki rytmittyy 3-4 tunnin sykleihin. Hänellä on kello soimassa joka neljäs tunti ympäri vuorokauden. Kellon soitua hän lämmittää koiranmaidonkorviketta tuttipullossa ja kipaisee Bertan avuksi pentulaatikkoon.
– Arto on yleensä arkisin reissutöissä, joten minä olen opetellut tätä hommaa yksinkin hoitamaan, Kati Kosunen sanoo.
Ruokintojen välissä Kati nukkuu retkisängyllä pentuhuoneen oven ulkopuolella. Siitä hän kuulee hyvin jos pennut alkavat vinkumaan jo ennen sovittua ruoka-aikaa ja aloittaa ruoka-avun antamisen.
Kati Kosunen jättäytyi päivätyöstään kauneusalan liikkeen myyjänä juuri joulun seutuun, ja päätti keskittyä koira-alan yritykseensä. Kaikki aika on mennyt kuitenkin Bertan pentuihin, eikä Kosunen ole pystynyt ottamaan vastaan koirahieronta- ja ongelmakoira-asiakkaitaan
– Bertan pentujen syntymän jälkeen olen poistunut kotoa ehkä kaksi kertaa ja silloinkin tässä on ollut joku. Ei minulla ole oikein muuta elämää nyt, Kosunen nauraa.
Yrityksen työt alkavat kuitenkin kasautua, ja Kosunen suunnittelee aloittavansa töiden tekoa viikonloppuisin Arton ollessa pentujen vahtivuorossa.
– Tämä on kuitenkin niin lyhyt aika mitä pennut meillä ovat, että on nautittava joka hetkestä, Kati Kosunen sanoo.
Yksi pentu jää kotiin
Sekä Katista että Artosta huokuu rakkaus perheen koiria kohtaan. Pennuille leperrellään syöttämisen yhteydessä ja Berttaa kannustetaan hellin sanoin pentujen hoitamisessa.
Bertan ”rakkauslapsista” yksi on jäämässä Kosusille, muille neljälletoista etsitään hyvät kodit mieluiten maaseudulta. Pentujen vanhemmat, Bertta ja Hugo-Jalmari ovat Kosusen sanoin molemmat hyvin rauhallisia rotunsa edustajia. Silti hän on tarkka siitä, millaisiin perheisiin pennut menevät.
– Tiibetinmastiffit ovat laumanvartijakoiria eli ne tarvitsevat reviirin, jota voivat vahtia. Mieluiten aidattu iso piha. Sillä, että me tyydytetään koiran perustarpeet, ennaltaehkäistään tulevat ongelmat, Kati Kosunen sanoo ongelmakoirakouluttajan kokemuksellaan.
Kun koko pentue on saanut mahansa täyteen ja tarpeensa hoidettua, Bertta kuorsaa tyytyväisenä pedillään. Kosusten pentuaitaus hiljeenee, mutta vain muutamaksi tunniksi kunnes nälkä taas yllättää.
Voit keskustella aiheesta tässä perjantaihin 27.2.2023 kello 23 saakka.