Kesäkuun alussa voimaan tuleva uusi luonnonsuojelulaki rajoittaa metsästysmuistojen tuontia Suomeen. Laki kieltää kansainvälisen kaupan uhkaamien, maailmanlaajuisesti uhanalaisimpien lajien yksilöiden tai niiden osien maahantuonnin metsästysmuistona EU:n ulkopuolisista maista.
Käytännössä tämä koskee esimerkiksi Etelä-Afrikasta tuotavia leijonatrofeita. Kyseisessä maassa on jo vuosia toiminut liike, joka haluaa lopettaa tarhattujen leijonien kasvattamisen metsästystä varten.
Tuontikiellon ilmestyminen lakiin on herättänyt Suomessa myös ihmetystä, koska sitä ei ollut alkuperäisessä hallituksen esityksessä.
Ympäristöministeriön mukaan lausunnoilla olleeseen versioon sisältyi asetuksenantovaltuus uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa ja maahantuontia säätelevää Cites-sopimusta tiukempien tuontikieltojen asettamiseksi.
Metsästysmuistoja rajoitetusti koskeva tuontikielto muotoiltiin hallituksen esitykseen lausuntokierroksen jälkeen lausuntopalaute huomioiden. Laki hyväksyttiin eduskunnassa (siirryt toiseen palveluun) viime joulukuussa.
Villieläimiä vai kasvatettua riistaa?
Kansainvälinen Blood Lions -kampanja (siirryt toiseen palveluun) on nostanut esiin trofeemetsästykseen liittyvän elinkeinon nurjan puolen. Nyt Etelä-Afrikan valtio on myös puuttumassa asiaan. Suojelujärjestöjen mukaan kyseinen metsästys (canned hunting) on epäeettistä eikä lisää villieläinten suojelua.
Tällä hetkellä vankeudessa tapahtuva petoeläinten kasvatus ja metsästys ovat edelleen laillista toimintaa Etelä-Afrikassa, ja maakuntien viranomaiset myöntävät lupia toimintaan, vastaa Yle Uutisille Blood Lions -organisaation kampanjajohtaja Louise de Waal.
Vaikka eettiset metsästysjärjestöt ovat tuominneet vankeudessa tapahtuvan metsästyksen, näiden metsästyslupien kysyntä on suurta. Hiljattain julkaistun tutkimuksemme mukaan Etelä-Afrikassa myönnettiin vuosina 2017–2020 yhteensä 1 707 metsästyslupaa, joista 90,5 prosenttia (1 544) myönnettiin pelkästään yhdessä maakunnassa.
De Waalin mukaan mielenkiintoista on, että tässä maakunnassa metsästettiin 230 leijonaa vuonna 2020 huolimatta siitä, että koronasulun ehdot olivat voimassa maaliskuusta 2020 alkaen.
Etelä-Afrikassa olevien riistatilojen toiminnassa liikkuvat isot rahat, sillä yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset metsästysturistit ovat valmiita maksamaan tuhansia euroja leijonien ampumisesta.
Maailmalle levinneet kuvat ampujista poseeraamassa kuolleen eläimen vierellä ovat herättäneet raivoisia mielenilmaisuja, kuten kävi Cecil-leijonan (siirryt toiseen palveluun) tapauksessa heinäkuussa 2015. Yhdysvaltalainen hammaslääkäri maksoi tuolloin 50 000 dollaria saadakseen kaataa leijonan, joka houkuteltiin pois suojelualueelta Zimbabwessa.
Suomalaiset metsästäjät Afrikassa
Myös Suomesta tehdään Afrikkaan metsästysmatkoja. Saaliskohteina on useimmiten yleisiä antilooppilajeja, mutta mahdollisesti myös uhanalaisiksi luokiteltuja eläimiä.
Alalla toimivat matkanjärjestäjät pitävät tulevaa trofeetuontikieltoa väärin perusteltuna. Suomessa on muutama metsästysmatkoja järjestävä yhtiö. B&R Hunting-yhtiön Henri Viitanen ei usko kiellon vaikuttavan metsästysmatkailuun.
– Lakimuutos vaikuttaa vain tiettyjen metsästysmuistojen maahantuontiin ja koskee ainoastaan Suomea. Itse metsästysmatkailuun lakimuutoksella ei ole isossa kuvassa suurta vaikutusta. Suomen linja on ihmetyttänyt kansainvälisesti, Viitanen sanoo.
Eteläisessä Afrikassa metsästysmatkailu on iso bisnes, jossa liikkuvat miljoonat eurot vuosittain. Esimerkiksi Etelä-Afrikan riistatiloilla eläimet omistaa tilallinen itse ja kasvatetut eläimet ovat vaihtoehto karjataloudelle.
– Trofeemetsästys tulkitaan nykypäivänä usein väärin. Pitäisi puhua valikoivasta metsästyksestä. Se on osa riistanhoidollista kannansäätelyä, jossa vanhoja uroksia kaadetaan riistanhoitosuunnitelman mukaan lajin populaatio huomioon ottaen, Henri Viitanen sanoo.
Viitasen mukaan paikalliset käyttävät ruhon tarkasti hyödyksi ja esimerkiksi sarvet jäävät kaatajalle aivan kuin suomalaisessa hirvijahdissakin.
– Pelkän trofeen eli metsästysmuiston takia metsästäjät eivät reissuun lähde. Luonto ja paikallinen kulttuuri kiinnostavat ja metsästämisen kautta niihin pääsee tutustumaan hyvin. Metsästysmuisto on vain osa tätä kokonaisuutta, sanoo Viitanen.
Kansainvälinen CITES-yleissopimus säätelee uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa ja maahantuontia. Suomen metsästäjäliitto katsoi luonnonsuojelulain muutosesitykseen liittyvässä eriävässä mielipiteessään (siirryt toiseen palveluun) sopimuksen riittävän eri eläinkantojen suojeluun. Liiton mukaan kielto ei ole aina toiminut toivotulla tavalla:
Trofeemetsästyskielto Botswanassa vuonna 2014 aiheutti joidenkin lajien salametsästyksen lisääntymistä ja toisaalta hallitsematonta afrikannorsupopulaation kasvua. Norsuista aiheutui muutamassa vuodessa niin suuria haittoja viljelylle ja jopa ihmishenkien menetyksiä, että maa salli vuonna 2019 jälleen trofeemetsästyksen.
Uuden lain kielto koskee Cites-asetuksen (siirryt toiseen palveluun) liitteessä A mainittujen eläinlajien lisäksi myös seuraavia liitteessä B mainittuja lajeja tai niiden osia: afrikannorsu, argaalilammas, isosarvikuono, jääkarhu, leijona ja virtahepo.
Tuontikiellon alaisia lajeja ovat myös leopardi, gepardi, karakali, villikissa, sapeliantilooppi, niilinkrokotiilin uhanalaiset populaatiot, ruskeakarhu ja sen alalaji harmaakarhu, ilves, susi, saukko ja heinätavi.
Ennen kesäkuun alkua EU:n ulkopuolella ammutun eläimen trofeen saa vielä tuoda maahan.
Trofeerajoituksia halutaan laajentaa
Trofeeton EU -työryhmä on vuodesta 2014 toiminut SEY Suomen eläinsuojelun ja Turun eläinsuojeluyhdistyksen yhteistyöryhmä. Se haluaa lisätä tietoa metsästystrofeiden haitoista, ja ajaa trofeiden tuontikieltoa Suomeen ja EU-maihin.
Tällä hetkellä rajoituksia on esimerkiksi Hollannissa, Ranskassa ja Australiassa, missä leijonatrofeiden tuonti on jo kielletty. Monessa Euroopan valtiossa valmistellaan parhaillaan trofeemetsästystä vastustavaa lainsäädäntöä.
Työryhmän perustaja, Åbo Akademin julkisoikeuden yliopistonlehtori Birgitta Wahlberg on keskustellut ympäristöministeriön kanssa trofeiden tuontikiellosta. Uuden kiellon rajoitukset ovat hänen mukaansa suppeita.
Wahlbergin mielestä eläimen tappaminen pelkästään metsästysmuiston takia ja useimmiten ulkomailla ei ole enää tänä päivänä eettistä ja sen takia metsästysmuistojen maahantuonti tulisi kieltää kokonaan.
Nykyisin Trofeeton EU -ryhmän puheenjohtajana toimiva Riina Itkonen pitää 1970-luvulla laadittua Cites-sopimusta aikansa eläneenä, eikä se ole estänyt uhanalaisten eläinten osien maahantuontia Suomeen.
– Metsästysmuistojen maahantuonti pitäisi kieltää eläinlajista riippumatta, koska trofeemetsästys on vahvasti epäeettistä ja se on myös tarpeetonta niin ihmisen selviytymisen kuin luonnonsuojelun kannalta.
Trofeeton EU -työryhmän voi sanoa edustavan jyrkkää suojelulinjaa, joka katsoo toisin kuin kansainvälinen WWF (siirryt toiseen palveluun), että metsästyksellä voisi olla vaikutusta eläinten suojeluun. Riina Itkosen mukaan Suomen uusi tuontikielto on herättänyt positiivista huomiota ulkomailla.
– Useat etenkin Euroopan maat ovat myös pyrkineet kieltämään trofeiden maahantuontia ja osa on niistä onnistunutkin. Afrikan villieläinkanta ei kaipaa muita toimenpiteitä kuin että niiden elinympäristö turvataan ja jätetään rauhaan.
Itkosen mukaan trofeemetsästyksestä hyötyy vain paikallinen suurtilallinen eikä alueen köyhä väestö.
– Trofeemetsästys on julmaa liiketoimintaa, jonka pääasiallinen tavoite on tappaa eläin siitä saatavan metsästysmuiston vuoksi, ei esimerkiksi lihan.
Kyseiseen liiketoimintaan liittyy Etelä-Afrikassa asuneen Birgitta Wahlbergin mukaan myös esimerkiksi luonnotonta eläinten jalostamista, villieläinkauppaa, ja nuorten ihmisten hyväntahtoisuutta hyödyntäviä vapaaehtoisohjelmia, joilla ei ole mitään tekemistä luonnonsuojelun kanssa.
– Kielto on vahva signaali sinne, että näin ei tule toimia. Se on vahva signaali myös omille päättäjillemme toimia toisin ja säätää lainsäädäntöä sillä tavalla, että toiminta saadaan jollei loppumaan kokonaan, niin ainakin vähenemään.
Metsästysmatkailu Afrikkaan jatkuu
Trofeemetsästys Afrikassa jatkuu Suomen tulevasta kiellosta huolimatta. Arviolta puolet metsästysturisteista tulee Yhdysvalloista ja loput muualta. Myös Euroopasta saapuu huomattava osa metsästäjistä.
Keski-Euroopassa metsästys keskittyy usein juuri trofeisiin ja riistakantoja hoidetaan sen perusteella. Metsästäjät maksavat eläintuhot sekä myös maiden vuokrasta enemmän kuin Suomessa.
Afrikkaan metsästysmatkoja järjestävät sanovat, että metsästysmatkailun ympärille luodut opas- ja muut palvelut työllistävät paikallisia ihmisiä ja liiketoiminta tuo tuloja muillekin kuin tilojen omistajille.
B&R Huntingin Henri Viitanen epäilee Etelä-Afrikan leijonanmetsästyksen tilanteen vaikuttaneen korostuneesti uuden lain tuontikieltopykälään. Uhanalaisten lajien suojelu ei hänen mielestään näin edisty.
– Lakimuutoksen ympärillä huomio keskittyy nyt Etelä-Afrikkaan ja erityisesti leijonan metsästykseen. Kokonaisuutta arvioidessa olisi ollut syytä huomioida, että Etelä-Afrikassa toiminta perustuu pääosin yksityiseen maanomistukseen ja riistatarhaukseen. Yksittäisen Afrikan maan ja poikkeavan toimintamallin perusteella näin laajan lakimuutoksen tekeminen ei ole perusteltua.
Metsästys on Viitasen mukaan paitsi merkittävä tulonlähde niin myös luo riistalle selkeän arvon: arvokasta riistaa suojellaan ja hoidetaan. Metsästyksen vähenemisen myötä mahdollisuudet ja intressi valvoa alueita heikentyvät.
– Seurauksena laiton metsästys lisääntyy ja eläimiä pyydetään vailla kontrollia muun muassa ansoilla. ”Villin Afrikan” maista tästä käytetään yleisesti esimerkkinä Keniaa, jossa valikoivan metsästyksen lopettaminen johti eläinkantojen romahdukseen, Viitanen sanoo. Hän on toiminut metsästysoppaana Afrikassa pian parikymmentä vuotta.
Trofeeton EU -ryhmän mukaan trofeemetsästys lisää salametsästystä (siirryt toiseen palveluun). Laiton metsästys uhkaa esimerkiksi sarvikuonoja.
Syntyykö vuoropuhelua koskaan?
Metsästäjien ja suojelijoiden käsitykset poikkeavat jyrkästi toisistaan. Ymmärrystä metsästyksestä on pyrkinyt lisäämään tietokirjailija Aleksi Lumme. Hänen Susia ja ihmisiä -podcastsarja on osa Ylen Hyvin sanottu -hanketta, jolla pyritään edistämään rakentavaa keskustelua intohimoja herättävistä aiheista.
Suomessa juuri susikeskustelu on kärjistynyttä eivätkä osapuolet usein siedä toisiaan. Aleksi Lumme yrittää silti rakentaa lisää asiallista vuoropuhelua. Hänen mielestään CITES-järjestelmän kehittäminen olisi ollut vaihtoehto trofeiden tuontikiellolle.
– Tärkein menetelmä ymmärryksen kasvattamiseen on kuuntelu. Sitä trofeemetsästysaiheessa on hyvin vaikeaa saada aikaan, mutta mahdollista se on. Olisi minunkin vastuullani esittää vielä enemmän kysymyksiä siitä, mikä tarkalleen ottaen on se ongelma trofeemetsästyksessä.
Seitsemän vuotta sitten metsästysharrastuksen aloittanut Lumme pitää tiukasti kontrolloitua metsästystä mahdollisuutena suojella riistakantoja. Sosiaalinen kestävyys on välttämätön tekijä suojelun onnistumista. Sillä on hänen mielestään rooli niin Suomessa kuin Afrikan maissa.
EU Large carnivore initiative (siirryt toiseen palveluun) on suurpetojen hallintaa pohtinut asiantuntijaryhmä, jonka mukaan suojelun näkökulmasta ei ole periaatteellista syytä, miksi suurpetokannat eivät voisi kestää jonkinasteista metsästystä (siirryt toiseen palveluun) (linkki ohjaa Suden kannanhoidollisen metsästyksen suunnitelma -raporttiin 6/2021).
– Afrikka on valtava manner. Ei sitä voi tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Se, että yritettäisiin yhdellä tavalla hallita tätä kaikkea, on minusta naiivi ajatus. Jokaista riistakantaa pitää tarkastella alueellisesti, niin myös Suomessa, Aleksi Lumme pohtii.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella trofeemetsästyksestä ja lakimuutoksesta 23.2. kello 23:een saakka.