Päihteiden käyttö on sairaus. Se ei ole luonteen heikkoutta tai tahdon puutetta, eikä siinä auta kehotus ottaa itseään niskasta kiinni.
Näin sanoo tamperelainen Juha Lantz. Hän tietää asian hyvin oman kokemuksensa takia. 50-vuotias kuntoutuspäällikkö on toipuva addikti, joka ennen raitistumistaan käytti päihteitä yli kymmenen vuoden ajan.
Addiktiossa ei Lantzin mukaan vaikuta järki vaan tunnemaailma. Vasta kun hyväksyy oman riippuvuutensa, voi parantua siitä. Irti pääseminen on periaatteessa yksinkertaista, muttei helppoa.
Riippuvuus on pysyvä sairaus, johon toisilla on suurempi herkkyys. Addiktio voi myös muuttua niin, että alkoholin tai huumeiden tilalle tulee vaikkapa pakonomainen ostaminen, pelaaminen tai äärirajoille menevä urheilu.
Pelkkä pidättäytyminen jostain aineesta tai käyttäytymisestä on Lantzin mukaan vasta ensimmäinen askel.
Jotta riippuvuudesta voi vapautua, on sukellettava myös omaan tunnemaailmaan ja siihen, mitä muutoksia täytyy tehdä elämässäään ja tavassaan käsitellä ongelmia.
– Se on ennen kaikkea sisäistä työtä. Ihminen, joka varaa oman onnensa ja hyvinvointinsa johonkin ulkopuoliseen tekijään, on edelleen riippuvainen. Jos vaikka huumaava rakkaus jossain vaiheessa haihtuu, voi lopputulos olla huono, Lantz sanoo.
Omaa herkkyyttä oli vaikeaa hyväksyä
Juha Lantz kuvailee olleensa kiltti ja hyväkäytöksinen poika, joka harrasti urheilua ja pärjäsi erityisesti jalkapallossa. Oma herkkyys oli asia, jota oli vaikea hyväksyä. Sen päälle tuli vielä vanhempien avioero.
Päihteiden käyttö alkoi tupakanpoltolla 12-vuotiaana. Pari vuotta myöhemmin kuvioihin tulivat ensin alkoholi, sitten kannabis, erilaiset liuottimet ja lääkkeet, ja lopulta kovat huumeet kuten amfetamiini ja ekstaasi.
Ulkopuoliset eivät aluksi käyttöä liiemmin huomanneet. Koska kouluun ei voinut viedä alkoholia, Lantz pääsi sekavaan tilaan erilaisten liuottimien kuten butaanin haistelulla. Kun käyttö paljastui, oli puuttuminen jo liian myöhäistä, ja hän sai potkut ammattikoulusta.
Huumeiden käyttö vaati rahaa. Lantz teki pikkurikoksia ja kävi pientä huumekauppaa. Se tosin onnistui huonolla menestyksellä, koska hän käytti useimmiten huumeet itse. Lopputuloksena oli iso velkaantuminen.
Ihminen, joka varaa oman onnensa ja hyvinvointinsa johonkin ulkopuoliseen tekijään, on edelleen riippuvainen. Jos vaikka huumaava rakkaus jossain vaiheessa haihtuu, voi lopputulos olla huono.
Juha Lantz
Hieman alle kolmikymppisenä huumeiden käytön huonot puolet olivat jo tulleet Lantzille selviksi. Väkivallan uhka oli koko ajan ilmassa.
Sitten hän tapasi ihmisiä, jotka olivat olleet vuoden tai puolitoista vuotta kestäneessä kuntoutuksessa. He vaikuttivat hyvinvoivilta ja iloisilta.
– Alkoi kiinnostaa, miten se oikein on mahdollista, kun itsellä ei ollut mitään kykyä olla päivääkään selvinpäin.
Samaan aikaan havahtumisen myötä Lantz tajusi oman addiktionsa vakavuuden ja sen, ettei hän ei voisi käyttää enää mitään. Sen myötä piti luopua kavereista ja kaikesta, mikä vähänkään viittasi huumemaailmaan.
– Rupesin tekemään töitä muutoksen eteen, ja loppujen lopuksi raitistuin aktiivisella itsehoidolla. Se oli tosi tärkeää, Lantz sanoo.
Lantz toivoo päihdekeskusteluun uusia sävyjä
Juha Lantzin mielestä päihdekuntoutus on mennyt Suomessa huonompaan suuntaan. Asiantuntijat puhuvat haittoja vähentävistä hoidoista, käyttöhuoneista ja terveellisen piikittämisen tärkeydestä.
Hän itse toivoisi, että toipumiskeskeisestä hoidosta puhuttaisiin aiempaa enemmän.
– Siihen pääseminen on hankalampaa, ja hoitojaksot lyhenevät koko ajan, että saataisiin nopeasti tuloksia. Se, että panostetaan taloudellisesti aina vain vähemmän hoitoon, on huono suunta.
Kun ihminen on käyttänyt pitkään varsinkin voimakkaan tunnekokemuksen omaavia päihteitä, aivoihin alkaa tulla peruuttamattomia muutoksia. Uinuva mielihyväkeskuksen mekaniikka herää helposti uudelleen, jos päihteisiin palaa.
Päihdekuntoutujat painottavatkin olevansa toipuvia, ei koskaan entisiä käyttäjiä. Jos addiktio saa valtaa, se ottaa taas oman roolinsa ja lähtee hallitsemaan elämää. Siksi toipuvan täytyy tehdä tarvittavat elämäntavan muutokset.
Festareilla voi käydä myös selvin päin
Juha Lantz käy nykyisin mutkattomasti selvin päin baareissa tai esimerkiksi festareilla. Selvänä oleminen tuntuu hyvältä, eikä alkoholia tee edes mieli.
Yksi asia on kuitenkin loppuelämän ajan ehdottomasti poissuljettu.
– Minun on todellakin parasta pysyä erossa huumeita käyttävistä porukoista. Jos katselen vieressä muiden käyttöä, oma arvomaailma saattaa lähteä taas menemään pikkuhiljaa väärään suuntaan, Lantz sanoo.
Miten Lantzille olisi käynyt, jos hän ei olisi nuorena valinnut päihteettömyyttä?
– Tiesin jo valintaa tehdessäni, että jos jatkan huumeiden käyttöä, en tule kolmeakymppiä näkemään. Olin niin kovassa koukussa. että olin valmis tekemään mitä vain saadakseni aineita. Se tie olisi päättynyt tuhoon.
Lopulta valinta oli selvä: hän valitsi elämän.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit kommentoida aihetta 20. helmikuuta kello 23:een saakka.