Kolme miestä kokoontui hotellihuoneeseen Hägerstenin kaupunginosassa Tukholmassa. Kello oli kaksitoista, kohta alkaisivat ”purkutyöt”.
Se oli vain kiertoilmaus sille, mitä kolmen ja puolen tähden hotellissa pian tapahtuisi.
– Kaikki tiesivät, mitä sinne mennään tekemään. Eli soittamaan vanhuksille, yksi miehistä myönsi myöhemmin poliisille.
Puhelut alkoivat usein samalla tavalla. Käykää istumaan, soittaja sanoi. On tärkeää asiaa.
Miehet kertoivat olevansa poliisista. Heidän tarkoituksenaan oli kalastella vanhuksilta pankkitunnuksia.
Pitkän rikossarjan aikana he veivät uhreilta yhteensä yli puoli miljoonaa euroa.
Minä olen taitava puhumaan, joten minä usein hoidan soittamisen.
Yksi valepoliiseista
Ilmiö ei ole uusi. Hägersten-hotellin kopla oli kuitenkin ottanut oppia muilta petosryhmiltä ja vienyt huijaukset entistä tehokkaampaan suuntaan muun muassa uuden teknologian avulla.
Ydinryhmään kuului kaksi, mutta myös kaksi muuta osallistui puheluihin. Yksi tekijöistä kertoi myöhemmin poliisille avoimesti, miten vanhuksia huijattiin.
Samalla selvisi rumalla tavalla, että viranomaiset ja pankit eivät ole pystyneet pysäyttämään valepoliisi-ilmiötä. Jos kysyy huijareilta itseltään, huijaaminen on liiankin helppoa.
Uhrit valittiin nimen perusteella
Pian kello kahdentoista jälkeen puhelimet alkoivat soida Suomessa. Huijausringin päätekijät olivat romaneja ja he etsivät uhreikseen iäkkäitä suomalaisia oman yhteisönsä ulkopuolelta. Kerran poliisi kuunteli linjoilla, kun valepoliisi opasti rikostoveriaan puhelimessa.
– Etitään kaajeitten (valkolaisten) nimiä, tämä kertoi.
Uhreiksi valittiin vanhalta kuulostavia naisia, joilla on julkinen puhelinnumero. Hilkka, Aino, Raija, Anja, Ritva, Aune, Kerttu ja Vuokko kuulostivat huijareiden korvaan sopivilta nimiltä.
– Siksi, että onnistuminen olisi helpompaa. Samaa kaavaa on noudatettu, sillä se on todettu tehokkaaksi, yksi huijareista avasi myöhemmin poliisikuulustelussa.
Valepoliisit koristelivat peitetarinaansa ajankohtaisilla aiheilla. Aluksi he hyödynsivät koronaa, myöhemmin Ukrainan sotaa: uhrille väitettiin esimerkiksi, että hänen pankkinsa oli joutunut venäläisten kyberhyökkäyksen kohteeksi.
– Nämä oli meillä aina paperilla. Se oli semmoinen ohje, toinen tekijöistä sanoi.
Peitetarinasta riippumatta viesti oli yleensä sama: joku yrittää siirtää uhrin tililtä suuren summan rahaa. Sen pysäyttämiseksi uhrin pitäisi antaa pankkitunnuksensa soittajalle.
Uhri siunasi huijaria
Huijarit soittivat parhaana päivänä yli sata puhelua. Kaikki eivät vastanneet puhelimeen ja vastanneistakin suurin osa epäili huijausta.
– Kerroin, etten anna kenellekään tunnuksiani. Soittaja sanoi ilmeisesti vieressä olleelle henkilölle: ”Vittu se ei antanut” ja suljin puhelimen, eräs kohteista kertoi.
Aina löytyi silti joku, joka lankesi. Huijattujen mukaan soittajat olivat erittäin vakuuttavia ja selkeäsanaisia. Moni uhreista tiesi, ettei poliisi kysy pankkitunnuksia puhelimessa – mutta antoi tunnukset silti.
Eräs mies jopa sulki ensin puhelimen, kun valepoliisi soitti. Sen jälkeen hänen vaimonsa tarkisti Googlesta, että poliisissa todella työskenteli samanniminen mies kuin soittaja väitti olevansa. Valepoliisi soitti uudelleen ja huijasi pariskunnalta lähes 60 000 euroa.
Tuntui kuin mies olisi hypnotisoinut minut jutustelullaan ja sai minut näin vastaamaan esittämiinsä kysymyksiin.
Yksi uhreista
Soittajat hyödynsivät vastaajien pelkoa ja painottivat asian kiireellisyyttä. Joku uhreista purskahti itkuun kuullessaan hakkereista, toinen sai paniikkikohtauksen. Valepoliisit lohduttivat heitä – ja veivät rahat.
– Sanoin hänelle kuinka hyvää työtä he tekevät, kun selvittelevät näitä asioita. Lupasin muistaa heitä iltarukouksessa, yksi uhreista muisteli sanoneensa.
Myöhemmin Kylmäkosken vankilassa poliisi kysyi yhdeltä valepoliiseista, mitä mieltä hän on siitä, kun vanhoilta puolustuskyvyttömiltä ihmisiltä viedään koko elämänsä säästöt.
– On aika brutaalia. Kaduttaa kovasti.
Mies kertoi, että tämä asia on valtion salainen asia ja se liittyisi Suomen Natoon hakemiseen eikä siitä saisi puhua muille.
Yksi uhreista
Koneisto toimi minuuttiaikataululla
Kun pankkitunnukset oli saatu, huijarien koko valmiudessa oleva verkosto ryhtyi toimimaan. Pankkien turvajärjestelyt osoittautuivat heikoiksi: tilisiirrot menivät läpi lähes aina, vaikka ne olisivat olleet täysin poikkeuksellisia uhrin normaaleihin tilitapahtumiin verrattuna.
– Mun omatunto on tullut vastaan, etten tyhjennä koko tiliä nollille, yksi valepoliiseista väitti poliisikuulustelussa.
Rahat siirrettiin ennalta hankittujen avustajien eli bulvaanien tileille. Nämä kiiruhtivat lähimmälle pankkiautomaatille ja luovuttivat rahat käteisenä eteenpäin ylemmälle portaalle – pientä korvausta vastaan.
Joskus vanhus oli vielä puhelimessa valepoliisien kanssa, kun tili oli tyhjennetty ja rahat luovutettu eteenpäin tilinhankkijoille.
Puhelun päätteeksi uhria kiellettiin tekemästä asialle mitään ainakaan kahteen tuntiin. Yksi uhreista kysyi soittajalta, tuleehan poliisipartio varmasti käymään sen kahden tunnin aikana.
– Hän ilmoitti, että totta kai tulee.
Lopuksi valepoliisit katkaisivat puhelun ja hävittivät onnistuneeseen huijaukseen käytetyn puhelimen SIM-kortteineen.
Malli saatiin muilta petosporukoilta
Hägersten-hotellin kopla käytti huijauksissa lähes identtistä toimintatapaa erään takavuosien itäsuomalaisen valepoliisijengin kanssa. Puheluiden soittaminen Ruotsista, iäkkäiden uhrien etsiminen numeropalvelusta, avustajien roolitus – kaikki tämä oli yhteistä.
– Tämä homma on jatkunut monen mustalaisen toimesta jo monta vuotta, yksi tekijöistä myönsi kuulusteluissa.
On yleisesti tiedossa, että rikolliset jakavat hyviä käytäntöjä keskenään vankiloissa ja vapaalla. Erityisesti tietyt romanitaustaiset petosrikolliset ovat erikoistuneet valepoliisisoittoihin. Ylen tietojen mukaan Hägersten-hotellin valepoliisit myös vähintään tunsivat itäsuomalaiset kollegansa.
– Opit on painettu mieleen ja tällainen tieto leviää, sanoo Romanifoorumin väkivalta- ja rikostyön koordinaattori Miska Nyman, joka on itsekin entinen rikollinen.
Jopa työkalut näyttävät kulkevan petosryhmien välillä. Valepoliisit käyttivät avukseen minipuhelinta, joka pystyi muuttamaan miehen äänen naisen ääneksi.
– Tietoni mukaan tällainen puhelin siirtyy porukalta toiselle, yksi huijareista sanoi.
Kun on näissä mukana, niin oppii sen kuuntelemaan, että mikä tulee onnistumaan ja mikä ei.
Yksi valepoliiseista kuulustelussa
Kollegoilta oppimiseen viittaa sekin, että kenelläkään pääepäillyistä ei ollut taustaa valepoliisihuijauksista. Ainoastaan yksi heistä oli syyllistynyt aiemmin petoksiin – silloinkin kyse oli enimmillään muutaman tuhannen euron Tori-huijauksista.
– Niihin nähden [valepoliisihuijauksia] tekevät saattavat saada aika jackpotteja, Nyman sanoo.
Nyman sanoo tutustuneensa muutamiin valepoliisihuijauksia tehneisiin työssään. Hän kuvaa heitä älykkäiksi ja ”käsittämättömän taitaviksi” puhujiksi, jotka ovat valmiita rikkomaan romaniyhteisön sisäistä koodia vanhusten kunnioittamisesta.
– Näiden tekeminen on liian helppoa ja väitän, että niistä saa liian pienet tuomiot.
Poliisi pääsi jäljille hitaasti
Poliisilla meni pitkään, ennen kuin se sai rikossarjan poikki. Ensimmäinen vyyhtiin liittyvä huijauspuhelu soitettiin lokakuussa 2021, viimeinen heinäkuussa 2022.
– Ei ollut ihan helppo tunnistaa kokonaisuutta, myöntää tutkinnanjohtaja Matias Björklund Helsingin poliisista.
Kun rikoksia tutkittiin, ensimmäisenä jäivät kiinni bulvaanit. Eräs nuori nainen haettiin kuulusteluun iltayöstä, koska hänen tililleen oli siirretty uhrilta rahaa.
Nainen oli pidätettynä kaksi yötä. Sen jälkeen selvisi, että todelliset bulvaanit olivat naisen äiti ja tämän miesystävä.
Vasta heidän yläpuolellaan oli ensimmäinen henkilö, joka oikeasti tiesi päätekijät. Varsinaiset valepoliisit olivat ulkoistaneet kaiken minkä pystyivät.
Keväällä poliisi löysi teknisen yksityiskohdan, joka sitoi yhteen ison joukon valepoliisisoittoja. Samoihin aikoihin kaksi epäiltyä otettiin kiinni Ruotsin-laivalta.
Varsinaiset päätekijät jatkoivat vielä rikoksia kotimaassa – he soittivat puheluita liikkuvasta autosta siinä uskossa, että se vaikeuttaisi televalvontaa.
Virkavalta oli kuitenkin kannoilla. Kun valepoliisit soittivat viimeisen puhelunsa, poliisin siviiliauto seurasi heitä.
Kaikki kohteet kiinni. Tarkkailu päätetään.
Poliisin tarkkailumuistiosta
Yhdeksän kuukautta jatkunut rikossarja päättyi verekseltä tehtyyn kiinniottoon. Autosta takavarikoitiin SIM-korttien kantoja, jotka liittivät tekijät huijauksiin.
Tutkintavankeudessa päätekijät syyttelivät toisiaan. Toinen pyyteli vuolaasti anteeksi uhreilta ja kertoi, miten rikoksia oli tehty ennalta laadittujen ohjeiden mukaan. Toinen piti rikostoverinsa puheita valeena.
– Yrittää pelastaa oman nahkansa. Hän on itse tämän koko homman keksinyt ja järjestänyt, mies sanoi.
Suurin osa rahoista jää kateisiin
Helsingin käräjäoikeus antoi rikossarjasta ankarat tuomiot. Kaksi päätekijää saivat yli viiden vuoden vankeusrangaistukset kymmenistä petoksista ja virkavallan anastuksista.
Myös osa huijareita avustaneista kymmenistä henkilöistä tuomittiin vankeuteen. Kaksi muuta valepoliisia tuomittiin jo aiemmin alle kahden vuoden vankeusrangaistuksiin. Tuomiot eivät ole vielä lainvoimaisia.
Kaikki rahat menivät ja asun yksin omakotitalossa mieheni kuoltua.
Yksi uhreista
Valepoliisihuijaukset eivät ole suomalainen erikoisuus, vaan ne ovat todellinen ongelma myös muun muassa Ruotsissa. Siellä viranomaiset ovat velvoittaneet pankit korvaamaan aiempaa suuremman osan uhrien menettämistä rahoista.
Suomessa pankki ei yleensä korvaa tämänkaltaisten rikosten vahinkoja. Uhrin osaksi jää vaatia rahoja oikeudessa tekijöiltä – usein korviaan myöten velkaantuneilta taparikollisilta.
Hägersten-hotellin valepoliisijuttua tutkiessa poliisi kysyi yhdeltä epäillyistä, mitä hän oli tehnyt huijaamillaan rahoilla.
– Minä olen oman osuuteni tuhlannut. Tuhlasin ne päihteisiin, hotelliin ja muuhun turhuuteen, vastaus kuului.