Marja Kyllönen on voittanut Runeberg-palkinnon romaanillaan Vainajaiset. Voittaja valikoitui kymmenen ehdokkaan joukosta.
Raadin mukaan Vainajaiset on kielellisesti ainutlaatuinen romaani. Näin raati perustelee valintaansa:
”Vaikka teos sijoittuu 1900-luvun viimeisille vuosikymmenille, on se monella tavalla ajaton syrjäseutujen kuvaus, jonka synkän panssarin läpäisee silloin tällöin häikäisevä valonsäde. Kirjassa mennyt, ennakkoluuloinen ja umpimielinen aika antaa tilaa uudelle, jossa on ainakin mahdollisuus parempaan. Kyllönen on proosavirtuoosi, jonka loihtimia lauseita ei voisi sekoittaa kenenkään toisen kirjoittamiin.”
Palkintoraatiin kuuluivat tänä vuonna kirjailija Johanna Hulkko, kriitikko Vesa Rantama ja kirjallisuustoimittaja Camilla Lindberg.
Marja Kyllösen Vainajaiset oli viime vuonna myös Finlandia-palkintoehdokkaana.
Käsikirjoituksen hylkääminen vei itsetunnon
Tampereella asuva Marja Kyllönen on enemmän kuin iloinen voitostaan. Voittoisan romaanin tekeminen kesti 24 vuotta, sillä Kyllönen menetti välillä uskonsa kirjailijan kykyihinsä.
– Nyt on sellainen fiilis, että hattua kattoon ja katosta läpi! Tämä antaa uskoa, iloitsee puhelimitse tavoitettu Kyllönen.
Vainajaiset-romaanin syntyprosessi oli poikkeuksellisen pitkä. Kun Kyllönen tarjosi sitä ensimmäisen kerran kustantamoon, käsikirjoitus hylättiin. Vuosi oli tuolloin 2006.
Hylkäys vei Kyllöseltä itsetunnon vuosiksi. Hän vetäytyi lapsiperhearkeen ja jätti kirjalliset piirit kokonaan, koska häpesi niin paljon.
– Murenin täysin.
Kyllönen oli aiemmin kirjoittanut kaksi romaania, joita oli ylistetty ja kehuttu kielellisesti taitaviksi. Ensimmäinen romaani Lyijyuuma voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjalle myönnettävän palkinnon.
Perhe piti Kyllösen kiireisenä vuosikausia. Kirjoittamiselle ei edes olisi ollut aikaa. Silti Vainajaiset-romaanin käsikirjoitus kummitteli vähän väliä mielessä. Se ei jättänyt rauhaan.
– Tiesin koko ajan sisimmässäni, että käsikirjoituksen ydin on hyvä.
Ratkaiseva käänne tapahtui, kun Kyllösen entinen kustannustoimittaja otti yhteyttä. Hän ryhtyi hienovaraisesti työntämään Kyllöstä eteenpäin ja kyseli säännöllisesti käsikirjoituksen kuulumisia.
– Hän näki, että jos en saa vietyä Vainajaisia maaliin, mistään ei tule mitään.
Kyllönen ryhtyi jälleen muokkaamaan käsikirjoitusta.
Kieli on omintakeista
Poikkeukselliseksi Vainajaiset-romaanin tekee kieli. Se muistuttaa hieman kalevalaista poljentoa, mutta on samalla suoraa ja ronskia. Varma rytmi säilyy kirjan alusta loppuun.
– Johtuu varmaan siitä, että todellakin luin kirjan ääneen alusta loppuun. Opin tämän, kun tein kuunnelmaa radiolle. Silloin oivalsin, miten tärkeää oikea rytmi on.
Kuten palkintoraati toteaa ”romaani käyttää suomen kielen koko potentiaalia maailmansa luomiseen”.
Runeberg-palkinto valaa uskoa tulevaan. Kyllösellä on jo seuraavan romaanin aihe mielessä. Se ilmaantui hänelle jo vuosia sitten, mutta ensin täytyi saada Vainajaiset maaliin.
Kyllönen päätti jo kirjailijanuransa alussa, että hänen tekstinsä täytyy olla omintakeista, jollain tavalla erilaista.
– Tiedän kirjoittavani marginaalista tekstiä. Kerrontani ei ole koskaan ollut valtavirtaa. Nyt tämä palkinto antaa luvan jatkaa tällä tiellä.
Runeberg-palkinto on maamme merkittävimpiä kaunokirjallisuudelle annettavia tunnustuksia. Se poikkeaa esimerkiksi Finlandia-palkinnosta siten, että myös lopullisen valinnan tekee asiantuntijoista koostuva raati, kun taas Finlandia-voittajan valitsee vain yksi ihminen.
Runeberg-palkinto ei rajaa kaunokirjallisuuden lajeja, sillä mukana voi olla niin runoja kuin esseitäkin. Muutama vuosi sitten palkintosumma korotettiin 20 000 euroon.
Lisää aiheesta: