Keminmaalainen Kalle Alatalo päätyi muutama vuosi sitten siirtämään noin 70 hehtaarin metsätilansa lahjoituksena kaikille viidelle lapselleen.
– Olin täyttänyt 80 vuotta ja piti ajatella, että jotakin tuolle metsälle on tehtävä. Ja kun ei tässä ikuisia olla.
Kalle Alatalon toive lapsille oli, että tila pysyisi yhtenäisenä.
– Jokainen sai siitä sen yhden viidesosan. Esitin vielä kaikille, että he eivät lähtisi jakamaan tilaa viiteen osaan, vaan perustaisivat metsäyhtymän.
Yksi uuden metsäyhtymän osakkaista on Kalle Alatalon poika Pentti Alatalo.
– Kyllä tämä ainakin omasta ja sisarusten puolesta on ollut hyvä ratkaisu meille. Kaikki olemme olleet tyytyväisiä tähän ja hyvin yksimielisiä. Ei ole ollut minkäänlaisia riitoja ja kinoja tämän osalta.
Sukupolvenvaihdokseen monia tapoja
Vaikka Kalle Alatalo on työelämänsä tehnyt metsien ostotehtävissä, niin tarvetta oli kysyä neuvoa Metsäkeskukselta. Neuvonnalle on ollut kasvava tarve, kertoo metsän- ja luonnonhoidon asiakasneuvoja Velu Sipola Metsäkeskuksesta.
– Pohdintaa aiheuttaa paljon se, millä tavalla metsäomaisuus siirretään jälkipolville. Kun siinä on erilaisia vaihtoehtoja ja sitten on muun muassa erilaisia veroseuraamuksia näistä eri vaihtoehdoista.
Sukupolvenvaihdoksen toteutusvaihtoehtoja ovat muun muassa tilan lahjoitus tai kauppa. Mikäli halukasta jatkajaa ei löydy, voi harkita myös tilan myymistä ulkopuoliselle tai liittymistä yhteismetsään.
Suomessa syntyy keskimäärin noin 5 000 metsää omistavaa kuolinpesää vuosittain.
Metsätilojen pirstomista ei suositella
Velu Sipolan mukaan on tärkeää, että keskustelut metsäomaisuuden kohtalosta aloitetaan hyvissä ajoin.
– On hyvä selvittää, että onko kiinnostuneita metsäomaisuuden haltijoita perheen sisällä ja sen mukaan edetä sitten vaihtoehtojen mietinnässä.
Metsätalouden näkövinkkelistä on vielä parempi, jos metsätiloja ei pirstota pieniksi palasiksi. Velu Sipola ottaa esimerkiksi Lapin, jossa on paljon harvennusmetsiä ja jotka vaativat kiireellistä harvennusta.
– Jos tila on pieni ja hehtaarin parin kokoinen harvennus kohde. Sieltä lähtee puuta aika vähän ja se ei välttämättä kiinnosta puunostajia.
Vaikka omasta metsästä luopuminen voi olla kova paikka, niin sen säilyminen lähipiirissä helpottaa asian hyväksymistä. Kalle Alatalolle oma metsä on ollut aina tärkeä paikka.
– Vaikka en sitä fyysisesti omista, niin voin siellä vielä liikkua. Käydä makkarat paistamassa entisillä paikoilla ja kahvit keittelemässä. Tehdä jopa pientä hoitotyötäkin, jos haluaa.
Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella 7.2. klo 23 saakka