– Lopputulos herättää hirveästi mielihyvää ja onnellisuutta. Tämä on pieni askel, mutta suomalainen mäkihyppy voi edes vähän paremmin tämän jälkeen.
Vilho Palosaaren saavuttama mäkihypyn nuorten maailmanmestaruus sai Hiihtoliiton mäkihypyn ja yhdistetyn lajijohtajana toimivan Mika Kojonkosken innostumaan.
Ja syystä. Edellisestä mäkihypyn nuorten mitalista oli kulunut 14 ja voitosta peräti 18 vuotta.
Yle Urheilun asiantuntija Janne Ahonen voitti kaksi henkilökohtaista nuorten MM-kultaa 1990-luvun alussa.
Ahonen osasi odottaa Palosaarelta treenien perusteella kovaa tulosta. Mestari itse kuvaili voittohyppyjään rumiksi.
Ahonen sanoo, että Palosaaren kisahypyt eivät olleet tämän parhaimpia. Hän oli lähellä horjahtaa hyppynsä jälkeen.
– Piste-erolla ei ole mitään merkitystä, kun kultamitali on kaulassa, Ahonen muistuttaa.
Palosaari teki Ahoseen ison vaikutuksen mäkiviikolla. Vuodenvaihteessa legendaarisella kiertueella debytoinut Palosaari ylsi lupaavasti toiselle kierrokselle.
18-vuotiaan Palosaaren paras sijoitus maailmancupissa on 23:s Puolan Zakopanesta.
– Nuori mies lähti ensimmäiselle mäkiviikolle, jossa hän hyppäsi todella tasaisesti. Hän lähti tekemään sinne oikeita asioita eikä ihmettelemään mäkiviikon tunnelmaa, Ahonen muistelee.
Suorempi tie
Mäkihyppy oli aiemmin teinihyppääjien temmellyskenttä. Lajissa oli useita 17–19-vuotiaita menestyjiä. Nuorten arvokisoissa menestyneet loistivat välittömästi myös aikuisten puolella. Tällaisia esimerkkejä ovat muun muassa Ahonen, Toni Nieminen, Gregor Schlierenzauer ja Thomas Morgenstern.
Tilanne on muuttunut. Nykyään maailman parhaimmiston muodostavat 25–30-vuotiaat mäkikotkat. Kestomenestyjät Kamil Stoch ja Dawid Kubacki ovat reilusti kolmekymppisiä.
– Mäkihyppy ei ole enää niin nuorten laji kuin aikoinaan. Ne jätkät, jotka olivat nuorten MM-kisoissa, pystyivät olemaan myös maailmancupissa palkintokorokkeella. Viime vuosina ihan niin ei ole enää ollut, Ahonen sanoo.
Ahonen huomauttaa, että nyt nuorten MM-voittajalla on iso ero maailmancupin kärkeen.
– Kaikista tärkeintä on kuitenkin, että niistä, jotka kurovat eroa, Vilho on kärkipäässä verrattuna minkä tahansa maan urheilijaan.
Kojonkoski arvioi, että Palosaari pystyy hyppäämään parhaimmillaan 15 joukkoon. Vakiotaso on kahden kierroksen urheilijana.
– Ihan absoluuttiselle huipputasolle yltäminen on vuosien matka, Kojonkoski muistuttaa.
Mittatikku muille suomalaishyppääjille
Palosaari linjasi heti voittonsa jälkeen, että seuraava tavoite on päästä Planican MM-kisoihin. Ahonen ihmettelee, mikäli Palosaari ei ole siellä mukana.
– Uskon, että loppukauden aikana hänelle tulee MM-kisat ja maailmancupin startteja useita. Nämä kisat olivat hänen kauden päätavoitteensa, joten on varmasti helpompi jatkaa kautta.
Suomalaisia laji-ihmisiä on huolestuttanut, tehdäänkö lajissa oikeita asioita. On sanomattakin selvää, että Palosaaren maailmanmestaruudella on iso merkitys suomalaiselle mäkihypylle.
– On uusi ikäluokka tulossa ja sen sarjan maailmanmestari tulee Suomesta. Se luo totta kai uskoa. Jos ei ole nuoria mestareita, menestystä on vaikea odottaa vanhempanakaan.
Suomen nuorilla lupauksilla on nyt uskottava mittatikku, johon verrata. Suomi menestyi aikoinaan laajalla rintamalla, joten malliesimerkki oli helpompi näyttää.
– Kun hypättiin normaaleja treenejä, oli koko ajan mittatikku muille. Kun sellaisia ei ole hetkeen ollut, homma on mennyt haahuiluksi, Ahonen toteaa.
