Helsingin yliopiston taloustieteen työelämäprofessori Vesa Vihriälä näkee julkisen talouden sopeutustarpeen samalla tavalla kuin valtiovarainministeriön virkamiehet, talouspolitiikan arviointineuvosto ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF).
– Velkaantumisen kasvun pysäyttäminen ja mahdollisesti lievään laskuun saaminen vaatii 8–10 miljardin euron edestä julkisen talouden tasapainon parantamista kahden vaalikauden kuluessa, Vihriälä sanoo.
Sitten seuraa tarkennusta.
– Jos haluaa välttää isosta vuosittaisesta sopeutuksesta tulevia haittoja, alkavalla vaalikaudella olisi tavoiteltava 4–5 miljardin euron parannusta. Tämä tarkoittaa nähdäkseni likimain saman suuruusluokan meno- ja verosopeutusta.
Vihriälä varoittaa, että onnistuessaankin kolmas tapa eli talouskasvun parantamiseen tähtäävät toimet ehtivät parantamaan julkista taloutta pääosin vasta vaalikauden jälkeen.
– Puhutaan siis noin miljardin sopeutuksesta vuotta kohden.
Pääministeripuolue SDP on juuri linjannut, että koko seuraavan vaalikauden aikana taloutta sopeutettaisiin 1-2 miljardia euroa.
Vihriälän mukaan ”kuulostaa optimistiselta”, jos luotetaan siihen, että talouskasvun korjaisi julkista taloutta niin paljon, että vain parin miljardin sopeuttaminen riittäisi.
Vesa Vihriälä oli vieraana Ylen Ykkösaamun tänään lauantaina. Voit katsoa lähetyksen klikkaamalla jutun pääkuvaa tai Yle Areenassa.
Poliitikot valitsevat keinot
Julkisen talouden tasapainottamiseksi on useita keinoja: menojen leikkaukset, veron korotukset ja kasvua vauhdittavat rakennemuutokset. Poliitikot valitsevat keinot, mutta Vihriälä valaisee, mitä kannattaisi ottaa huomioon.
– Menojen leikkauksissa kuten verotuksen kiristämisessäkin tulee välttää sellaisia keinoja, jotka heikentävät työvoiman tarjontaa ja osaamista, innovaatiotoimintaa sekä yritysten investointihalukkuutta.
Vihriälän mukaan muilla leikkauksilla olisi pyrittävä luomaan tilaa näiden tukemiselle.
– Menojen osalta suojattavia asioita ovat koulutuksen, tutkimuksen, ulkomaisen työvoiman sopeuttamisen tuen ja tarkkaan kohdennettujen investointiedellytyksiä vahvistavien infrastruktuurihankkeiden rahoitus. Pidemmän päälle myös syntyvyyden nousun edellytyksiä tukevat asiat ovat sellaisia, Vihriälä listaa.
Leikkauksia vai veronkorotuksia – vai molempia?
Vihriälä asettuu pohdinnoissaan sille kannalle, että puolet sopeutuksesta voi olla leikkauksia ja puolet veronkorotuksia.
– Kummallakin on puolensa. Menoleikkausten painottamisen puolesta puhuu näyttö siitä, että menoleikkausten avulla toteutetut julkisen talouden vakauttamisohjelmat ovat johtaneet kestävämpiin tuloksiin.
Vihriälä kiinnittää huomiota toisaalta myös siihen, että jos veronkorotuksia ei tehdä, verotulojen suhde BKT:hen eli niin sanottu kokonaisveroaste laskee.
– Suomessa veroaste on myös jonkin verran alempi kuin muissa Pohjoismaissa.
Vihriälä huomauttaa, että menojen leikkaukset ja verojen kiristykset osuvat eri ihmisiin ja asioihin, jonka takia valinnat ovat myös tulonjako- ja arvokysymyksiä.
– Näistä valinnoista päästäneen paremmin yhteisymmärrykseen, kun kurjuutta jaetaan vähän joka puolelle.
Juustohöylä vai kohdennetut leikkaukset?
Joskus hallitukset ovat suosineet niin kutsuttua juustohöylää leikkauksiin: on leikattu vähän kaikkialta ja lisäksi sieltä täältä.
Tätä tapaa Vihriälä ei suosittele.
– Juustohöylään joudutaan turvautumaan, jos kohdennetuista ratkaisuista ei päästä sopuun. Parempi olisi valita leikkaus- ja veronkiristyskohteet sen perusteella, mistä on vähiten taloudellista ja muuta haittaa.
Hyvä olisi muistaa myös se, miksi julkisen talouden velkaantumista ei voi loputtomasti jatkaa.
– Velkaantumisen pysäyttäminen on tärkeää sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden takia ja myös siksi, että valtio pystyy jatkossakin ikävien yllätysten tilanteissa velkaantumaan tarpeen mukaan, Vihriälä muistuttaa.
Hän lisää, että nyt välttämättömille kulutusmahdollisuuksille on pantu liikaa painoa tulevaisuuden hyvinvoinnin kustannuksilla.
Maahanmuutosta ”erittäin hyvä uutinen”
Suomen talousongelmien kovassa ytimessä on kestävyysvaje eli se, että julkinen talous velkaantuu väestön ikääntyessä. Väestörakenteen nopein muutos voisi tapahtua maahanmuuton kasvamisella.
Tilastokeskuksen väestöennusteessa nettomaahanmuutoksi on arvioitu 15 000 henkeä vuodessa. Viime vuosina määrä on kuitenkin ollut suurempi, vaikka ukrainalaisten maahanmuuttoa ei huomioitaisi.
Toissa vuonna tämä muuttovoitto oli 22 000 tuhatta henkeä ja viime vuonna 35 000.
– Tämä on erittäin hyvä uutinen, Vihriälä sanoo.
Hänen mukaansa näin suuri muuttovoitto voisi kääntää Suomen työvoiman supistumisen kasvuksi.
– Jos tämä määrä vakiintuu se riittää jo sellaisenaan turvaamaan meidän työikäisen väestön kehitysuraa seuraavan 10-20 vuoden aikana merkittävästi.
Maahanmuuttajien tuottavuus työmarkkinoilla on keskimäärin heikompi kuin muulla työvoimalla.
Vihriälä kuitenkin muistuttaa, että myös vähäisen koulutustason töihin tarvitaan tekijöitä. Lisäksi työvoiman tuottavuus paranee ajan mittaan, kun kielitaito kohenee. Toisaalta maahanmuuttajien joukossa on korkeasti koulutettuja, joiden tuottavuus saattaa olla erittäin korkea.
Tarkkaa tietoa ei ole siitä, miksi Suomen houkuttelevuus on kasvanut, mutta Vihriälä arvelee syiksi kovaa työvoiman kysyntää ja koronaturvallisuutta. Myös Venäjältä on muutettu Suomeen tavallista enemmän, samoin Aasiasta.
Vihriälä kannattaa hyvinvointialueille rajoitettua verotusoikeutta
Suuri muutos on vuoden vaihteessa aloittaneet hyvinvointialueet, joilla on oman ilmoituksensa mukaan 900 miljoonaa euroa liian vähän rahaa jo heti lähtöviivan jälkeen.
Vihriälällä on resepti hyvinvointialueiden rahoituksen kehittämiseen.
– Pääosa alueiden rahoituksesta täytyy tulla valtiolta tarveperusteisesti niin, että alueen tulotasosta riippumatta palvelut voidaan järjestää tasavertaisesti koko maassa, hän sanoo.
Vihriälän mukaan valtion 100-prosenttinen rahoitus heikentää kuitenkin alueiden kannustimia toimia tehokkaasti. Niinpä hän on päätynyt kannattamaan hyvinvointialueille rajoitettua verotusoikeutta.
– Esimerkiksi 10 prosenttia arvioidusta tarveperusteisesta rahoitustarpeesta tulisi kattaa hyvinvointialueen päätettävissä olevilla veroilla. Tällöin päätöksentekijöiden täytyisi pystyä perustelemaan äänestäjille, miksi heidän hallinnoimalla hyvinvointialueella kulut ja niistä aiheutuva verorasitus ovat muita suuremmat.
Poliittinen kynnys voi kuitenkin olla ”aika iso” ylitettäväksi
Osittaisen verotusoikeuden antaminen alueille herättää monisssa poliitikoissa epäilyjä.
– Epäilyt liittyvät yhtäältä siihen, että uusi verotuksen taso nostaa kokonaisverotusta, ja toisaalta siihen, että pienikin alueen rahoitusvastuu heikentää heikon tulotason alueiden kykyä tuottaa tarvittavia palveluita tasa-arvoisesti, Vihriälä sanoo.
– Uskon kuitenkin, että jo parin vuoden kokemus nykyisen mallin vaikeuksista lisää ymmärrystä rajoitetun verotusoikeuden antamiseen hyvinvointialueille.
Voit keskustella aiheesta 5.2. kello 23:een saakka.
