Suomen mäkihyppylupaus Vilho Palosaari on edennyt tänä talvena isoin harppauksin. 18-vuotias Palosaari sai viime syksynä tulikasteensa maailmancupissa, mutta Kanadassa jysähti kunnolla, kun Palosaari leiskautti nuorten maailmanmestariksi.
MM-kulta oli kaivattu valonpilkahdus suomalaiseen mäkihyppyyn. Henkilökohtainen nuorten MM-kulta oli Suomelle ensimmäinen 18 vuoteen. Vilhon isä Tero Palosaari jännitti kisayön tapahtumia koti-Suomessa.
– Oli huikea tunnelma. En minä ihan tällaista odottanut, ehkä hopea tai pronssi olivat ajatuksissani. Kuulin sitten vielä jälkikäteen, miten harjoitukset olivat menneet, Tero Palosaari viittaa poikansa rajuun kaatumiseen edellispäivän harjoituksissa.
Menestys on seurausta monen asian loksahtamisesta kuntoon.
– Mies on kasvanut hirveästi henkisesti ja kehittynyt muutenkin ihmisenä. Luottaa omaan tekemiseensä. Olen painottanut Vilholle sitä, että hän alkaa uskoa, että oma tekeminen riittää eikä tarvitse yrittää liikoja, isä-Palosaari kertoo.
Maailmanmestari kuvaili itse MM-kultaa tuoneita hyppyjään rumiksi.
– Olen samalla kannalla siitä, että hypyt eivät olleet Vilhon parhaita. Hypyissä näkyi pieni puristus. Varmaan harjoitusten kaatuminen pyöri vielä mielessä. Ensimmäisen kierroksen hyppy oli tasainen ja nätti lento, Tero Palosaari arvioi.
Isä intti vastaan, poika piti päänsä
Vilho oli kuusivuotias, kun hän hullaantui mäkihypystä. Kuusamossa sijaitsevan Meijerin hyppyrimäki lumosi nuoren pojankoltiaisen, vaikka isä yritti sinnikkäästi kamppailla vastaan.
– Naapurin poika oli aloittanut hyppäämisen ja kertonut Vilholle harjoituksista. Minä intin kovasti vastaan, ettei hän menisi sinne, kun mäkihyppy on vaarallinen laji. Jouduin antamaan periksi, mutta nyt olen tyytyväinen, että hän sai minutkin sinne Meijerin mäelle, Tero Palosaari muistelee vuosien takaisia tapahtumia.
Kuusamon Erä-Veikkojen harjoituksia vetänyt Matti Haataja oli suuressa roolissa, kun Vilho alkoi tutustua lajin saloihin.
– Alkoi tulla kehitystä, ja mäet alkoivat kasvamaan. Kuljimme monta vuotta Taivalkoskelle ja Rukalle sekä kävimme tietysti kilpailuissa muuallakin maailmalla.
Isä-Palosaari muistelee havahtuneensa nopeasti siihen, että pojassa voisi olla aineksia kansainvälisen tason hyppääjäksi.
– Silloin jo Meijerin mäessä, koska Vilholla oli hirveä into ja kauhea palo hyppäämiseen. Muut vanhemmat kantoivat lapsille suksia ja minä kuvasin, kun Vilho juoksi hyppyritorniin. Hän hyppäsi aina viisi tai kuusi hyppyä enemmän kuin muut lapset. Ajattelin, että kyllä tämä on hänen juttunsa ja koetetaan tehdä tästä jotakin, isä kuvailee poikansa valtaisaa innostusta.
”Kehitys ei lopu koskaan”
Vilho Palosaari hyppäsi Kuusamon viimeiset vuotensa isä-Teron ja Antti Koivurannan valmennuksessa, mutta nykyisin hän asuu ja harjoittelee Kuopiossa. Kuopiossa vetovastuun kehityksestä on ottanut A-maajoukkueen entinen päävalmentaja Lauri Hakola, joka on vetänyt Hiihtoliiton nuorisoprojektia.
Mäkihyppy on niin tekninen laji, ettei urheilija ole koskaan valmis.
– Tässä lajissa on aina varaa kehittyä, kehitys ei lopu koskaan. Tekniikastahan kaikki on aina kiinni. Vilho on kimmoisa ja kovajalkainen kaveri, mutta myös kova itseään kohtaan. Ei tarvitsisi ehkä olla niin kriittinen itselleen, Tero Palosaari huomauttaa.
Tällä kaudella on luvassa vielä Whistleriäkin isompia kekkereitä, kun kutsu käy todennäköisesti Planican MM-kisoihin.
– Vilho on jo saavuttanut ja ylittänytkin kaikki tälle vuodelle asettamansa tavoitteet. Nyt hän saisi mielestäni mennä vain nauttimaan ja katsoa, että mihin tällä hetkellä riittää. Siis rentoja omia suorituksia, isä-Palosaari tiivistää.
