Luonnolle tarvitaan hintalappu, koska taloutemme, elämämme ja hyvinvointimme ovat täysin riippuvaisia luonnosta. Luonto on tärkein pääomamme, ja siksi taloudellisen onnistumisen mittareita on muutettava.
Näin luonnon merkitystä ihmiskunnalle ja taloudelle kuvattiin kaksi vuotta sitten julkaistussa Dasguptan raportissa. Laajan tutkijaryhmän työtä johti Cambridgen yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Sir Partha Dasgupta. Riippumattoman, maailmanlaajuisen raportin tilasi Britannian valtiovarainministeriö.
Raportin pääviesti oli, että tavaroiden ja palveluiden tarpeemme ylittää luonnon kantokyvyn pitkällä tähtäimellä, koska luonnon arvo ei heijastu markkinahintoihin.
Se taas johtaa hyvinvointimme laskuun, kun luonnon tarjoamat ekosysteemipalvelut eivät enää riitä tukemaan niistä riippuvia taloutemme osia.
Suomessa on Dasguptan raportin jälkeen pyritty vetämään johtopäätöksiä siitä mitä raportin anti tarkoittaa ja mitä toimet käytännössä meillä voisivat olla. Suomen ympäristöministeriö tilasi tätä varten maaliskuussa 2022 Luonnonvarakeskukselta asiasta selvityksen. Tänään julkaistussa raportissa summataan näitä oppeja.
– Meillä on luontopääomaa riistetty tai huvennettu ja sillä tavalla luotu talouskasvua. Jotta saisimme kokonaisvaltaista kasvua, niin luontopääoma tulisi ottaa mukaan ja sitä pitäisi kyetä mittaamaan ja katsomaan talouskasvumme vaikutuksia luontoon, sanoo Suomen-raportin pääkirjoittaja, Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Eija Pouta.
Suomessa luontohaittoja aiheuttavat metsä- ja maatalous
Kaikki Dasguptan opit ovat soveltuvia myös Suomeen, ja meillä on lukuisa määrä toimenpiteitä ja poliittisia päätöksiä, joilla luontokatoa voidaan hillitä, Suomen-raportissa todetaan.
Kaikki yhteiskunnan osa-alueet tarvitaan mukaan sekä kansallisiin että kansainvälisiin toimiin. Päätekijöiksi tunnistetaan kuitenkin metsäsektori sekä maatalous ja ruuantuotanto.
Näin siksi, että suomalaisen tuotannon monimuotoisuushaitat syntyvät erityisesti maa- ja metsätaloudessa.
Suomessa kulutettujen tuotteiden monimuotoisuusjalanjäljestä 30–45 prosenttia kohdistuu muihin maihin.
Mitä pitäisi siis tehdä?
Tänään julkaistu raportti haluaa ohjata maa- ja metsätalouden tukipolitiikkaa konkreettisempaan suuntaan nykyisestä, sillä suomalaisten monimuotoisuusvaikutukset syntyvät juuri metsissä ja pelloilla.
Metsänomistajille ehdotetaan uusia taloudellisia keinoja biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden ylläpitoon ja lisäämiseen.
– Kun metsätalouden tukia uudistetaan, niin siellä tulisi luonnon monimuotoisuus ja hiilensidonta ottaa ihan keskiöön, Pouta sanoo.
Raportin ehdottamat toimet kuulostavat osin vanhoilta tutuilta, mutta joukossa on myös uudempia, erityisesti luontohaittojen hinnoitteluun liittyviä toimia.
Metsien suojelun ja ennallistamisen lisääminen esimerkiksi vapaaehtoisen suojelun METSO-ohjelmassa nostetaan raportissa ykköstoimeksi.
Puurakentamista tulisi lisätä julkisissa rakennuksissa.
Monimuotoisuusmarkkinat tulisi luoda lainsäädännön avulla. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi yhtäällä aiheutetun luontohaitan kompensoimista muualla vaikkapa suojelemalla jonkin vastaavan alueen.
Maataloudessa maataloustuet eivät saisi aiheuttaa luontohaittoja.
– Maataloudessa on tärkeää tarkastella sitä, että mitä tuilla saadaan aikaiseksi ja suunnata niitä näihin keskeisiin ongelmiin, Pouta sanoo.
Myös kulutuksen ja tuotantotapojen muutoksia olisi saatava aikaan erilaisilla tuilla.
Myös suomalaiset kuluttajat voivat monella tapaa vaikuttaa. Kuluttajia kannustetaan esimerkiksi kasvisruokavalioon.
– Kansalaiset voivat saada paljon aikaan. Meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen kuinka omistamiamme metsiä, peltoja ja tontteja käytetään ja kuinka siellä voidaan ottaa luonnon monimuotoisuus huomioon, Pouta sanoo.
Tekemillämme kulutuspäätöksillä voimme vaikuttaa Poudan mukaan siihen kuinka paljon siirrämme luonnon monimuotoisuusvaikutuksia muihin maihin.
