– Ampuma-asento! kouluttaja kajauttaa kantavalla äänellä.
Hetkessä seitsemäntoista miestä makaa pitkin pituuttaan puulattialla. Itä-Helsingissä Santahaminan sotilasalueella on käynnissä kivääriammunta, jossa osallistujat käyttävät omia aseitaan. Tällä kertaa valtaosa Maanpuolustuskoulutus MPK:n järjestämän koulutuksen osallistujista ampuu itselataavalla kertatulikiväärillä.
Yksi heistä on helsinkiläinen Petri Otranen, 54.
Tietohallintojohtajana työskentelevää Otrasta veti toimintaan alun perin ampumaharrastus. Harrastuksessa kiinnostaa itsensä kehittäminen ja raitis ulkoilma.
Myös maanpuolustus on Otraselle tärkeää.
– Aikaisemmat sukupolvet ovat tätä maata puolustaneet meitä varten. Suomesta on rakennettu hyvä yhteiskunta, jossa palvelut toimivat ja jossa on hyvä elää. Kyllä sitä minun mielestäni kannattaa puolustaa. Se on sen arvoinen.
Ampumaradalla kaikki tapahtuu kouluttajan käskyjen mukaisessa, kurinalaisessa järjesteyksessä. Sooloilua ei katsottaisi hyvällä.
Myös lippaisiin täytetään tasan tarkkaan sen verran ammuksia kuin on sovittu, tällä kertaa kymmenen kappaletta.
– Lataa ja varmista!
Niko Niemistö, 45, vetää ampumakoulutuksia reserviläisille omien sanojensa mukaan ”lähes joka viikonloppu”.
Niemistö aloitti reserviläistoiminnan kotiuduttuaan armeijasta 90-luvun lopulla. Elämäntilanteen muuttuessa toiminta jäi tauolle. Ajankäyttöä määrittivät lapset ja heidän harrastuksensa.
Niemistö palasi toimintaan sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
– Nyt käytän mahdollisimman paljon aikaa yhteisen asian eteen ja Suomen puolustamisen tukemiseen, hän painottaa.
Kevätaurinko paistaa ja sen säteet leikittelevät puun pinnoilla. Hetken ajan lauantaiaamun tunnelma on lähes harras. Rauha ei kuitenkaan jatku loputtomiin.
– Ampukaa!
Samalla hetkellä ilmaa halkovat toinen toisensa perään kiväärien piipuista lähtevät laukaukset. 150 metrin päässä siintävien maalien takana lumihanki pelmahtaa, kun ammukset iskeytyvät sen pintaan. Ampumakatoksen valtaa lempeä ruudin tuoksu, aivan kuin ilmaan olisi ammuttu uudenvuoden raketteja.
Pian laukausten tahti hiljenee, kunnes loppuu kokonaan.
– Ovatko kaikki ampuneet? kouluttaja varmistaa.
Vasta luvan saatuaan ampujat ottavat kuulosuojaimet korviltaan ja nousevat ylös. Kouluttaja vapauttaa ampujat tauolle.
– Sotkun bussi on pihalla.
– Ampujat ampumapaikoille, huutaa kouluttaja, ja niin alkaa ampumaharjoitus Santahaminassa.
Petri Otranen ja muut tähtäävät kivääreillään 150 metrin päässä oleviin maalitauluihin. Ammunnan jälkeen kurssilaiset tarkastavat taulunsa.
Hylsyt kerätään ämpäriin.
Taulusta läpi menneet laukaukset jättävät jälkensä lumihankeen.
Ukrainan sota sai monet reserviläiset päivittämään osaamistaan. Kovin piikki esimerkiksi MPK:n kurssien osallistujamäärissä nähtiin pian Venäjän täysmittaisen hyökkäyksen jälkeen, sittemmin määrät ovat tasaantuneet.
Sota on tuonut MPK:n toiminnalle paljon näkyvyyttä, ja yhdistyksellä on myös tarve esittää toimintansa hyvässä valossa.
MPK:n budjetti tälle vuodelle on noin 7,5 miljoonaa euroa. Julkisoikeudellisen yhdistyksen saamaa julkista rahoitusta on lisätty noin kolmella miljoonalla.
MPK:n julkinen rahoitus on kuitenkin vain pennosia suhteessa Suomen muihin puolustusmenoihin.
Suomen puolustusmenojen budjetti on paisunut parissa vuodessa reilusta kolmesta miljardista kuluvalle vuodelle budjetoituun yli kuuteen miljardiin euroon. Kuluvan vuoden kuluja kasvattavat muun muassa F35-hävittäjähankinnat ja muut asekaupat Yhdysvaltojen kanssa.
Sanna Marinin (sd.) hallitus on lisännyt Puolustusvoimien rahoitusta reippaasti. Lisärahalla on jo nyt hankittu muun muassa ampumatarvikkeita, räjähteitä, ohjuksia ja varaosia. Myös joidenkin jo käynnissä olleiden hankintojen aikataulua on nopeutettu.
Rahoitus on mahdollistanut myös sen, että kertausharjoituksiin on kutsuttu lähes puolet enemmän reserviläisiä kuin aiemmin. Tänä vuonna kertaamaan kutsuttavien määrää on tarkoitus edelleen kasvattaa.
Lisäksi rahaa käytetään Puolustusvoimien henkilökunnan lisäämiseen. Vuonna 2021 julkaistussa valtioneuvoston puolustusselonteossa henkilökunnan lisäämistarpeeksi arvioitiin noin 500 henkilötyövuotta. Näistä noin sadan on arvioitu toteutuvan tämän vaalikauden aikana.
Sota Euroopassa on myös saanut monet eduskuntapuolueet vakuuttamaan, että puolustuksen rahoituksesta ei lähivuosina leikata, pikemminkin päinvastoin. Sodan myötä samalle kannalle on kallistunut myös yli puolet suomalaista.
Muutokset Suomen puolustuksessa käynnistyivät jo vuonna 2014, sen jälkeen kun Venäjä miehitti Krimin niemimaan. Muun muassa valmiutta nopeaan toimintaan parannettiin. Tuolloin satsattiin esimerkiksi sodassa tarvittavien materiaalien nopeaan käyttöönottoon ja sotilastarvikkeiden varastointiin.
Viime vuonna kärjistyneen sodan selkein, yksittäinen seuraus oli Suomen päätös hakea Nato-jäsenyyttä. Jäsenyyden myötä Suomesta tulee osa sotilasliiton yhteistä puolustusta ja takanamme on muun muassa ydinasevaltio Yhdysvallat.
Jäsenyydellä on myös hyvin käytännöllisiä vaikutuksia: se muun muassa aiheuttaa kuluja ja kasvattaa entisestään henkilöstötarvetta.
Mutta nyt takaisin Santahaminaan ja suoraan soppatykkien ääreen.
Käynnissä on päivän odotetuin hetki: ruokailu. Tarjolla on keittoa, sämpylöitä ja kuumaa mehua. Ja jälkiruoaksi Jacky-makupaloja, aivan kuten lapsuudessa.
Samalla miehillä on aikaa esitellä harjoitusympäristöä pilke silmäkulmassa.
– Tässä on Helsinki, sitten tuolla on Vantaa ja Espoo..., nuoret miehet maalailevat tiluksia.
– Ja jossain tuolla on myös Järvenpää!, eräs heistä toteaa, ja muut hörähtävät nauruun.
”Helsingin” sydän ja tämänkertainen koulutusympäristö on itse asiassa entinen lentokonetehdas. Käynnissä on koulutus, jossa opetellaan pioneeritoimintaa rakennetussa ympäristössä. Pioneeritoiminnalla pyritään edistämään oman jalkaväen etenemistä – ja hidastamaan vihollista.
Rakennetussa ympäristössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi ovien murtamista ja ansojen tunnistamista sekä niiden purkamista.
Oven murtamisen teoriaosuuden jälkeen päästään tositoimiin. ”Lyö!”, sorkkaraudan varressa oleva kurssilainen huutaa ja hänen kehonsa jännittyy. Ja juntan käyttäjähän lyö.
– Ettehän te ihan tarkasti kuvaa sitä, miten tämä tehdään, yksi kurssin vetäjistä huolehtii.
Jotta ovia voidaan murtaa, ne pitää ensin rakentaa. Koulutuksissa hyödynnetään usein osaamista, jota reserviläisillä on siviilissä. Ensimmäistä kertaa kurssille osallistuneet rakennusmestari-isä Jukka Kaunisto, 56, ja poika Saku Kaunisto, 22, saivat heti ylennyksen apukouluttajiksi.
Siinä missä Saku Kaunistolla varusmiespalveluksen suorittamisesta on vasta jokunen vuosi, Jukka Kauniston asevelvollisuus päättyy muutaman vuoden kuluttua. Asevelvollisuus päättyy viimeistään sen vuoden lopussa, kun reserviläinen täyttää 60 vuotta.
Isää ja poikaa yhdistää harrastuksen ja saman sotilasarvon lisäksi myös yksi muukin asia: maanpuolustus on molemmille tärkeää.
– Mää jatkan osaani siinä pitkässä kaaressa, Saku Kaunisto aloittaa ja jatkaa katsoen kysyvästi isäänsä: En tiedä, miten tämän nyt sanoisin...
– Niin mitä mun vaarit jo on aloittanut, Jukka Kaunisto täydentää.
– ...niin me jatketaan sitä, Saku Kaunisto päättää.
Venäjän käynnistämä hyökkäyssota on vaikuttanut suomalaisten ajatuksiin maanpuolustuksesta.
Sota sai pitkään sotilaalliseen liittoutumiseen nihkeästi suhtautuneet suomalaiset kannattamaan Nato-jäsenyyttä ja nosti maanpuolustustahdon ennätyslukemiin. Jopa neljä viidestä olisi valmis osallistumaan maanpuolustukseen, jos Suomeen hyökättäisiin.
Rauhan järkkyminen Euroopassa vaikutti myös toimintaamme. Me varauduimme kriiseihin, hamstrasimme armeijatarvikkeita ja aloimme arvostaa omavaraisuutta.
Helmikuun 24. päivä pisti osalla vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen osallistujista asiat uuteen tärkeysjärjestykseen.
Santahaminassa päivä on jo pitkällä. Käynnissä ovat myös kolmannen kurssin harjoitukset. Tunnelma on hyvin erilainen kuin muualla.
Taistelu rakennetussa ympäristössä -jatkokurssille osallistuvat, taisteluvarustuksessa olevat ja niukkasanaiset nuoret miehet harjoittelevat ryhmän toimintaa rakennuksen sisällä ja sinne tunkeuduttaessa. Osa on peittänyt kasvonsa huivilla.
Taistelu rakennetulla alueella -kurssilla harjoitellaan rakennukseen tunkeutumista ja sen tarkastamista.
Kurssilaiset etenevät rakennukseen varovasti.
Ensimmäisen kerran jälkeen kouluttaja antaa palautetta: voisi olla vähän hiljempaa. Koulutettavat ottavat opikseen ja kommunikoivat äänettömästi käsillä.
– Moni osallistuu tälle jatkokurssille jo viidettä tai kuudetta kertaa, kouluttaja heittää.
Harjoituksista tulee auttamatta mieleen aidot sotatoimet, jotka ovat parhaillaan käynnissä Ukrainassa. Kaupunkeihin ja asumiskeskuksiin keskittyneestä sodasta tekee erityisen muun muassa se, että kuvamateriaalia kentältä on niin paljon.
Se tarjoaa myös tietoa siitä, mikä modernissa kaupunkisodankäynnissä toimii ja mikä ei.
Joku kurssilaisista kertoo tuntevansa ihmisiä, jotka ovat lähteneet vapaaehtoisesti Ukrainaan taistelemaan.
Sieltä tuskin saa sotilaskodin munkkeja.
Voit keskustella aiheesta lauantaihin 25. helmikuuta kello 23.00:een saakka.