Jeren kohdalla taloudellisen väkivallan juuret ulottuvat 1990-luvulle. Perheenisä oli hyväpalkkaisessa työssä.
Molemmilla oli omat tilit. Vaimon kanssa oli kuitenkin yhdessä sovittu, että vaimo hoitaa laskujen maksamisen Jeren rahoilla. Kokemuksistaan kertovan Jeren nimi on muutettu aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.
Rahat menivät kuitenkin muuhun kuin laskuihin. Tämän Jere ymmärsi vuosien kuluessa.
Postiluukusta tipahteli esimerkiksi perintäkirjeitä. Ulosottovirastosta oltiin yhteydessä 90-luvun puolivälissä.
Jere ei koskaan saanut tietää, mihin rahat, jotka oli tarkoitettu laskuihin, menivät.
Jere ei tunnistanut taloudellista väkivaltaa vielä tuolloin. Hän tiedosti, että hän ja vaimo olivat erilaisia rahankäyttäjiä, mutta luotti vaimoonsa.
– Toinen hoiti jämptisti ja toinen ei ollut läheskään niin säästäväinen.
Jere alkoi velkaantua ja teki yhä enemmän töitä.
Jeren mielenterveys alkoi rakoilla. 2011 tuli lopullinen stoppi. Hänellä oli työuupumus ja masennus. Näiden seurauksena hän joutui psykiatriseen osastohoitoon sekä lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2014. Yle sai nähtäväksi lausuntoja näistä.
– En oikeastaan enää tiennyt, mikä päivä, vuorokausi ja mikä vuodenaika on.
Avioero tuli 11 vuotta sitten.
– Meni omakotitalo, lomaosakkeet ja kolme autoa. Sitten vielä jäi yhteisvastuulliseksi 150 000 euroa maksettavaksi.
Jere ymmärsi viime syksynä, noin 30 vuotta myöhemmin, kokeneensa taloudellista väkivaltaa avioliitossaan.
– Kaikkea ei voi laittaa työuupumuksen ja masennuksen piikkiin. Joku on ollut syy ja siitä on tullut seuraus.
Hintojen nousu on lisännyt taloudellista väkivaltaa
Viola - väkivallasta vapaaksi -yhdistyksen hankesuunnittelija Hanna Nylén vetää Taloudellinen väkivalta tutuksi -hanketta. Viime vuonna sen kautta autettiin yli sataa taloudellisen väkivallan kokijaa ympäri Suomen.
Jere on yksi heistä.
Jeren kokemukset kuvaavat Nylénin mukaan sitä, miten vakavia, kokonaisvaltaisia ja pitkäkestoisia taloudellisen väkivallan seuraukset voivat olla.
Nylén sanoo, että kiristyvä taloustilanne ja hintojen nousu on lisännyt taloudellista väkivaltaa. Kun rahaa on käytettävissä vähemmän, niin myös stressi ja tunnelma herkästi kiristyvät perheissä. Tämä voi heijastua taloudellisena väkivaltana.
– Todella monella ihmisellä kun on taloudellinen tilanne ollut jo valmiiksi tosi kireä, niin hintojen nousu on usein viimeinen pisara. Meille tulee todella paljon työskentelyyn ihmisiä, jotka sinnittelevät tilanteessa.
Nylénin mukaan myös tuleva taantuma voi vaikeuttaa tilannetta entisestään.
– Minulla on huoli siitä, että se aiheuttaa aika vakaviakin seurauksia suoraan tai välillisesti näiden perheiden talousongelmien myötä.
Naisten linjaan tulevat yhteydenotot taloudellisesta väkivallasta ovat pysyneet samana parin viime vuoden aikana.
Naisten linjan väkivaltatyön asiantuntija Pamela Peltonen on huolestunut siitä, millä tavalla hintojen nousu vaikuttaa taloudelliseen väkivaltaan.
– Rahallinen epätoivokaan ei oikeuta väkivaltaan.
Hanna Nylénin mukaan kiristyneen taloustilanteen myötä taloudellinen väkivalta on lisääntynyt entisestään etenkin erotilanteissa. Sitä on voinut olla jo parisuhteen aikana, mutta se tyypillisesti pahenee entisestään eron hetkellä. Joskus se alkaa vasta eron jälkeen.
– Raha-ahdistus näkyy myös siten, että he, joilla ennen oli talousasiat tasapainossa, ovat yhtäkkiä uudenlaisessa tilanteessa ja sinnittelevät selvitäkseen taloudellisista velvoitteista.
Lähteminen taloudellisista syistä on tällä hetkellä entistä hankalampaa.
– Ei vain ole varaa lähteä väkivaltaisesta suhteesta pois, jos on parisuhteessa, on iso talolaina ja haluaa lähteä omaan asuntoon. Korot ja kulut voivat olla niin isoja, että ei ole varaa ottaa sitä vuokra-asuntoa siihen rinnalle. Tämä kiristää tällä hetkellä tilanteita.
Näin taloudellinen väkivalta näkyy
Taloudellinen väkivalta voi olla esimerkiksi lähisuhteessa tapahtuvaa rahankäyttöön liittyvää kontrollia, taloudellista hyväksikäyttöä, talousasioiden salailua, velan ottoa toisen nimiin tai työnteon estämistä.
Taloudellisen väkivallan yleisyydestä ei Suomessa ole tarkkaa tietoa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimukseen osallistuneista turvakotien asiakkaista lähes joka kolmas kertoi taloudellisen väkivallan lisääntyneen koronapandemian aikana.
Taloudellisen väkivallan kokijoista 40 prosenttia on miehiä ja 60 prosenttia naisia, kertoo Money matters -brittitutkimus.
– Naisiin kohdistuu kontrollointia ja vallankäyttöä, miehiin enemmän taloudellista hyväksikäyttöä, sanoo Hanna Nylén.
”Ihminen tipahtaa kuoppaan”
Hanna Nylénin mukaan taloudellisen väkivallan kokija jää myös usein julkisen oikeusavun ulkopuolelle.
– Ihminen tipahtaa sellaiseen kuoppaan, että he eivät vain pysty puolustamaan omia oikeuksiaan, kun heillä ei ole varaa palkata omaa juristia. Nämä ovat tilanteita, mitä meille tulee tosi paljon.
Nylén sanoo, että raha-asioista pitäisi pystyä avoimemmin puhumaan, koska näin myös taloudellinen väkivalta voisi nousta herkemmin esille. Suomalaisessa kulttuurissa se on hänen mukaansa yhä tabu.
Rikosuhripäivystyksen asiakastyössä ilmi tuleva taloudellinen väkivalta ei useinkaan täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä.
Rikosuhripäivystyksen lakimies Elisa Trejtnar sanoo, että taloudellinen väkivalta ilmenee useimmiten muiden väkivaltamuotojen ohessa.
– Varmuudella taloudellista väkivaltaa jää herkästi piiloon, koska siihen liittyy hyvin paljon perheen sisäisiä asioita ja se, miten taloudellinen vastuu perheen sisällä on jakautunut. Ei ihmiset välttämättä edes koe, että omassa perheessä on ollut jotain epätasapainoa taloudellisissa asioissa.
Myös Naisten linjan Pamela Peltosen mukaan taloudellinen väkivalta jää herkästi muiden väkivallan muotojen varjoon. Siksi asiasta olisi tärkeää kysyä oikein esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa.
– Varsinkin raha-asiat ovat monelle arka aihe. Olisi tärkeää käydä keskustelua, että ”tuntuuko sinusta, että taloudelliset asiat jakautuvat tasa-arvoisesti”, Peltonen sanoo.
Taloudellinen väkivalta -sivustolta löydät tahoja, mistä voi saada apua taloudelliseen väkivaltaan.
Juttua varten on haastateltu myös THL:n erikoistutkija Johanna Hietamäkeä.