Planican MM-hiihdot Ylen kanavilla 22.2.–5.3.2023. Katso hiihdon MM-kisojen ohjelma ja lähetystiedot tästä linkistä.
Kerttu Niskanen, 34, oli Suomen naishiihtäjien superonnistuja viime talven olympialaisissa, mutta vuodet ennen Pekingin kisoja olivat hänelle ajoittain tuskien taivalta.
Pyeongchangin olympialaisiin Niskanen lähti mitali mielessä, mutta unelma murskautui ”olympia-ahneuteen” sekä kehossa piilleeseen virukseen.
Tahti ei parantunut seuraavalla kaudellakaan, ja ylirasitustilaan ajautunut Niskanen joutui jäämään kuuden viikon tauolle kesken vilkkainta kilpailukautta.
Vaikeudet olivat liikaa Niskasta valmentaneelle Pekka Vähäsöyringille. Hän ei pystynyt jatkamaan enää tiivistä valmennussuhdetta.
Niskanen tiesi, että tilanne oli Vähäsöyringille henkisesti kova paikka, eikä hän voisi pakottaa ketään valmentajakseen.
Apu tilanteeseen löytyi kuitenkin läheltä.
Kun Niskanen vaihtoi Lahden MM-keväänä Jussi Piiraisen valmennuksesta Vähäsöyringin valvovien silmien alle, hän mietti jo tuolloin puolisonsa Juho Mikkosen kanssa, voisiko heidän valmennussuhteensa olla mahdollinen.
Mikkosella oli paloa valmennukseen, mutta hänen oma urheilu-uransa oli vielä kesken. Kun Vähäsöyrinki luopui Niskasen valmentamisesta, kysymys nousi uudelleen esiin.
– En missään vaiheessa miettinyt muita vaihtoehtoja, Niskanen kertoi Yle Urheilulle ennen parin ensimmäistä kilpailukautta.
Niskanen ja Mikkonen tiedostivat, että oman puolison valmentaminen voi olla riskialtista, etenkin kun valmennettavana on yksi Suomen kovimmista ja menestyneimmistä naishiihtäjistä.
Kaikki ulkopuoliset eivät myöskään välttämättä ymmärtäneet ratkaisua. Etenkin Kerttu Niskanen on viime vuosina saanut vastata kysymyksiin valmennus- ja parisuhteen toimivuudesta.
Valmennussuhde ei koetellut Niskasen ja Mikkosen parisuhdetta, sillä he tekivät roolitukset heti hyvin selväksi. Harjoituksissa he ovat valmentaja ja valmennettava, kotioloissa pariskunta, joka keskittyy tavalliseen arkeen.
Kahden intohimoisesti hiihtoon ja kilpailemiseen suhtautuvan henkilön valmennussuhde on osoittautunut toimivaksi, sillä Niskasen tulokset paranivat heti seuraavalla kaudella aimo harppauksin.
Aivan suoraa polkua Niskanen ei kuitenkaan päässyt Pekingin ja tämän päivän menestykseen.
Niskanen tietää karun totuuden
– Tämän takia sie oot tehny koko elämäs töitä. Taistelet olympiavoitosta. Nyt pitää jaksaa! Taistele, taistele!
Hiihtomaajoukkueen hieroja Jari Räisänen juoksee Kerttu Niskasen rinnalla Zhangjiakoun olympialadulla ja kannustaa.
Samaan kannustukseen moni yhtyi kotisohvalta käsin.
Niskasen taistelu ja niukka 0,4 sekunnin tappio olympiakullasta Therese Johaugulle 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan kisassa sykähdytti suomalaisia vielä liki vuotta myöhemmin niin paljon, että se palkittiin Urheilugaalassa Sykähdyttävin hetki -äänestyksessä kolmannella sijalla.
– 15 vuotta meni siihen, että Kerttu pystyi saavuttamaan ensimmäisen henkilökohtaisen mitalin. Siihen on treenattu pirun paljon ja uhrattu asioita, Mikkonen totesi kisan jälkeen.
Yhtä lailla vahva ehdokas Sykähdyttävin hetki -kategoriaan olisi ollut Kerttu Niskasen suoritus kisojen päätösmatkallakin, 30 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökisassa. Johaug nappasi ylivoimaisen voiton ennen Jessie Digginsiä, mutta taustalla nähtiin huikea jännitysnäytelmä pronssimitalista.
Niskanen söi Ebba Anderssonin etumatkan viimeisessä stadionin nousussa kiinni, mutta Tatjana Sorina nousi takasuoralla vielä haastamaan suomalaista. Etusuoralla Sorina pysähtyi vastatuulessa kuin seinään, kun taas Niskanen vain lisäsi vauhtiaan ja otti pronssimitalin itselleen.
– Oi, mikä hiihto Kerttu Niskaselta! Mikä hiihto! Mikä taistelu! mylvi Kimmo Porttila Ylen selostamossa, ja oikeassa oli.
Niskanen oli joutunut taistelemaan vuoden aikana enemmän kuin aiemmin, sillä edellisenä talvena juuri ennen Oberstdorfin MM-kisoja hänen vasemmasta jalastaan oli löytynyt rasitusmurtuma.
Niskanen joutui pitämään liki kymmenen kuukauden kilpailutauon, mutta palasi tauolta kovempana kuin koskaan.
– Juho teki hyvää työtä sen suhteen, että kuntoni kehittyi koko ajan paremmaksi ja paremmaksi. Aika, mikä meillä oli, riitti. Olympialaisissa olin parhaassa kunnossa ja teimme kaiken niin hyvin kuin mahdollista, Niskanen sanoi ennen tämän kauden alkua muistellessaan sitä, mikä aiheutti hänen tason nostonsa.
– Jalan murtuminen käytti niin montun pohjalla, että minulle tuli todella kova halu näyttää varsinkin itselleni, että pääsisin sinne, minne halusin. Karu totuus on, että kova työnteko tuottaa tulosta.
Kova työnteko on jatkunut tälle kaudellekin, ja se on näkynyt tuloksissa.
Tour de Skillä Niskanen oli kokonaiskilpailun toinen, maailmancupin kokonaistuloksissa hän on kolmannella sijalla ja johtaa normaalimatkojen cupia. Lähtökohdat lupaavat hyvää Planican MM-hiihtoihin.
Niskasen harjoittelu on perustunut kaksi edellistä vuotta hänen vahvuuteensa, kestävyyteen.
Tälle kaudelle sitä on kehitetty entisestään niin, että hän olisi vielä kovempi hiihtämään ylämäkiä ja jaksaisi tehdä töitä vielä nousujen päällä, sillä Mikkosen mukaan niissä kohdissa kilpailuissa usein tulevat suurimmat erot.
Planican MM-radat tarjoavat Niskaselle mielekkäitä maastoja. Pitkiä ja loivia nousuja, joissa tarvitaan perinteisellä liu’uttavaa vuorohiihtoa ja vapaalla paljon ”wassua”.
– Haluan ainakin ajatella niin, että ne sopivat juuri minulle, Niskanen naurahti.
Kaksi Kerttua – toistensa ääripäät
Kerttu Niskasta luonnehditaan usein luonnonlapseksi, jonka tunnistaa usein hersyvästä naurusta ja herttaisesta luonteesta. Herttaisuus on kuitenkin kaukana, kun Niskanen pääsee kilpaladulle.
– Jos Kerttu taipuu, hän ei koskaan katkea, vaan sinnittelee ja taistelee aina viimeiseen asti, Niskasen monivuotinen valmentaja ja nykyään naisten maajoukkueesta vastaava Jussi Piirainen luonnehti entistä suojattiaan.
Niskasesta löytyy siis kaksi puolta. Siviili-Niskanen on herttainen ja muut huomioon ottava, mutta kun puhutaan urheilija-Niskasesta, silloin kaikki tehdään sataprosenttisella keskittymisellä kova tuloksenteko mielessä.
Valmentajan ei tarvitse hetkeäkään pelätä, että Niskanen lipsuisi harjoitusohjelmasta, mutta yhtä lailla hän vaatii valmentajaltaan ja ympärillä oleviltaan sitoutumista ja kaikkensa antamista.
– Monesta muustakin voi löytyä kaksi puolta, mutta Kertussa kilpailija-Kerttu on ihan ääripää, Piirainen vakuutti.
Niskasen kilpailuhenkisyys herätti Piiraisen huomion jo vuosituhannen alkupuolella, kun Vieremältä kotoisin oleva tulevaisuuden lupaus hiihti 17-vuotiaiden sarjassa. Niskanen oli jo silloin ikäluokkansa kovin hiihtäjä ja osoitti pitävänsä kilpailuista, mutta ennen kaikkea siitä, että hän pärjäsi niissä.
Menestystä tuli junioreissa ja nuorten sarjoissa niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin.
Ensimmäinen aikuisten – hopeiset – arvokisamitalit Niskanen saavutti vasta 26-vuotiaana Sotshin olympialaisista, ensin viestistä ja sen jälkeen parisprintistä.
Tämän jälkeen Niskasen mitalitili kasvoi kahdella viestipronssilla Falunin ja Lahden MM-kisoista, mutta henkilökohtaisia mitaleita hän joutui odottamaan Pekingin olympiakisoihin asti.
Piiraisen mielestä Niskasen valttikorttina on vuosien aikana ollut tasaisuus ja hyvä kilpailupää. Hyvän ja huonon päivän välinen ero on ollut pieni ja tärkeissä kisoissa Niskanen on aina pystynyt venymään.
Niskanen on tunnettu pikkuveljensä Iivon tavoin perinteisen hiihtotavan taitajana, mutta viime vuosien aikana myös hänen vapaan tekniikkansa on parantunut ja tuonut tuloksia. Mikkosen valmennuksessa Niskasen nopeuspuolikin on taas paremmalla mallilla.
– Kerttu ja Juho ovat löytäneet harjoittelussa hyvän rytmityksen, jotta Kertun vireys on nyt jatkuvasti hyvä. Hänen kovasta kunnostaan saadaan koko ajan kaikki irti, Piirainen kehui.
Mikkonen puhuu kieltä, jota Niskanen ymmärtää
Hiihtäjä Kerttu Niskanen on Niskasen ja Mikkosen yhteisprojekti. Parivaljakko puhuu usein me-muodossa ja Niskasen menestys on yhtä lailla molempien onnistuminen.
Luottamus toiseen on hyvin syvässä, ja se huokuu ulkopuolisillekin.
Kaksikon mielestä yksi suurimmista syistä Niskasen menestykseen on ollut, että oman kilpauransa toissakauteen lopettanut Mikkonen on pystynyt keskittymään vain vaimonsa valmentamiseen.
– Viime kausi oli ensimmäinen, kun olin lopettanut urani. Minulla oli 362 päivää mahdollista valmentaa Kerttua, ja aika tehokkaasti käytettiinkin ne, Mikkonen sanoi ja naureskeli viettäneensä kolmen päivän kesäloman.
– Onhan se ihanteellinen tilanne, että elämä pyörii minun ympärilläni. Mutta meillä on tässä molempien duunissa niin selkeä työnjako, toinen luottaa toiseen ja kaikki toimii, niin annetaan vain mennä, Niskanen täydensi.
Aikoinaan myös Mikkosta valmentanut Piirainen on nähnyt pariskunnan kasvun teini-ikäisistä lukiolaisista aikuisiksi huippu-urheilijoiksi ja ihailee heidän keskinäistä lojaaliuttaan. He ovat aina toistensa tukena ja pitävät toistensa puolia kaikissa tilanteissa.
Piirainen ei myöskään ollut yllättynyt, että Mikkosesta tuli Niskasen valmentaja. Se oli hänen mielestään oikeastaan vain hyvä asia, sillä Mikkonen on nähnyt Niskasen harjoituksia eniten ja tuntee valmennettavansa parhaiten.
– Juho on sellaisessa asemassa, että pystyy sanomaan suoraan kaikista asioista, ja Kerttu luottaa häneen täysin.
Mikkonen ei ole mullistanut Niskasen harjoittelua täysin, mutta ei hän ole päästänyt vaimoaan helpolla. Aikaisempien vuosien epäonnet, ylikunto ja pohjeluun murtuma, ovat kuitenkin saaneet Niskasen kuuntelemaan kehoaan entistä tarkemmin.
Kun Mikkonen vielä kilpaili, harjoitteli pariskunta usein yhdessä, vain tehoharjoitukset tai yksilölliset treenit tehtiin omilla vauhdeilla.
Yhä hyvässä kunnossa oleva Mikkonen seuraa Niskasen harjoituksia tarkasti ladulla, ja hänellä on silmää ennen kaikkea tekniikan hiomiseen.
– Juho on mielestäni ollut paras valmentaja tähän asti sitä tekniikkaa neuvomaan. Tuntuu, että hän osaa kertoa siitä sellaisella helpolla kielellä, jota minun on helppo ymmärtää, Niskanen kehui.
Vaikka pariskunnan elämä pyörii vahvasti hiihdon ympärillä ja Mikkonen on keskittynyt sekä palvelemaan että auttamaan Niskasta yhä paremmalle tasolle, osaavat he jättää urheilun myös sivuun.
Niskanen valotti parivaljakon luonteita ja kemioita olympiavuonna toteamalla molempien olevan ”aika räväköitä persoonia”.
– Itse olen vielä räiskyvämpi ja Juho vähän rauhallisempi, mutta emme yleensä tappele normaalissa parisuhteessakaan, joten meidän valmennussuhdekin on mennyt hyvin.