Yle näyttää lauantaina Nashvillen ja Tuomo Ruudun valmentaman Floridan välisen NHL-ottelun klo 20.55 alkaen Areenassa ja TV2:ssa.
SUNRISE. Ilmastointi puhaltaa FLA Live Arenan uumenissa, kuten kaikkialla Sunrisessa.
Florida Panthersin aamujäitä on paikan päälle vaivautunut seuraamaan harvalukuinen mediaryhmä. Suurin osa on jo siirtynyt Havaiji-paidoissaan kuuntelemaan päävalmentaja Paul Mauricen mietteitä ennen illan kamppailua. Ottelussa vastaan luistelee suomalaistähtiä vilisevä Dallas Stars.
Median yksinäinen suomalaisedustaja odottaa käytävällä kärsivällisesti toista valmentajaa.
Tarinat NHL-valmentajan suusta suomen kielellä ovat harvinaista herkkua, mutta Tuomo Ruudulta niitä löytyy. Pitkän uran Pohjois-Amerikassa pelannut maajoukkuelegenda kuuluu nyt toista kauttaan Floridan valmennustiimiin.
Floridan kotiluolan koppikäytävällä vallitsee monikansallinen tunnelma. Työntekijöiden välillä kommunikaatiota käydään englannin ja espanjan sekoituksella.
Väliin sekoittuu muutama tuhti suomalainen kirosana.
Kulman takaa kuuluu jalkapallon pomputtelua.
Asialla ovat Dallas Starsin suomalaiset, Miro Heiskanen, Roope Hintz, Esa Lindell, Jani Hakanpää ja Joel Kiviranta, jotka herättelevät aistejaan ennen varsinaista aamuharjoitusta areenan jäällä.
Tuomo Ruutu tervehtii viisikkoa ja miehen suu kääntyy leveään hymyyn, kun häneltä kysyy suurimmista eroista valmentamisen ja pelaamisen välillä.
– Pelaajana oli kolotuksia enemmän, hän heittää.
Nykyisessä toimenkuvassa ei aamuisin tarvitse miettiä jääpusseja, kylmää kylpyä tai kahden tunnin lämmittelyä, että pääsee mukaan treeneihin.
– Se on todella positiivinen parannus, Ruutu nauraa.
Miten NHL valmentajaksi pääsee?
Tällä viikolla 40 vuotta täyttänyt Ruutu pääsi pelaajaurallaan työskentelemään lukuisten huippuvalmentajien kanssa. Oppeja on napsittu mukaan niin Jukka Jaloselta ja Erkka Westerlundilta kuin Peter Lavioletteltä ja Paul Mauricelta.
Pelivuosina ajatus ei yltänyt seuraavaa ottelua pidemmälle, mutta pohdinta valmentamisesta kypsyi, kun toimettomuus iski uran jälkeen.
Ennen pestiään Floridassa Ruutu toimi alle 20-vuotiaiden maajoukkueen valmennustiimissä ja oli mukana New York Rangersin pelaajakehityksessä.
– Olen tavoitteellinen, mutta en ole ajatellut sitä tavoitteellisuutta, hän pyörittelee.
– Sellainen olin pelaajanakin. Joka päivä pyrin tekemään hommat niin hyvin, että voin olla tyytyväinen. Silloin on mahdollisuus päästä eteenpäin.
Työnhakuilmoituksia selaillessa tulee harvemmin eteen tekstiä: Etsitään NHL-valmentajaa.
NHL-veteraani myöntääkin mediahuoneen hiljaisessa kulmassa, että työnhaku Panthersin penkin taakse ei tapahtunut ilmoituksia selaamalla.
– Tapoja päätyä NHL-valmennukseen on varmasti monia. Itse pitää olla aktiivinen seurojen suuntaan ja välillä otetaan tietysti yhteyttä toisinkin päin.
– Minulla oli ollut jo aiemmin puhetta, että jotain hommia voisi olla, ja lopulta päädyin tänne, Ruutu avaa omaa prosessiaan.
Kun pelaajat saapuvat urheiluautoillaan areenan parkkihalliin, valmentajat ovat päivässään jo pitkällä. Aamu alkaa kuudelta palavereiden ja harjoitusten suunnittelulla.
Välipäivänä treenataan kello yksitoista. Jos edellisenä iltana on pelattu, harjoitus siirtyy tunnilla eteenpäin.
– Sen jälkeen taas valmistellaan. Seuraavaa päivää, seuraavaa peliä ja seuraavaa vastustajaa, hän toteaa sormillaan laskien.
Ja niin homma pyörii.
Anton Lundell: ”Tuomosta on ollut iso apu”
Yli kaksikymmentätuhatta ihmistä lehtereilleen vetävän Floridan kotiluolan punaisilla penkeillä ei istu yhtään ihmistä.
Eikä ole syytäkään, päivähän on vasta puolessa.
Suurin osa pelaajista on poistunut kaukalosta, mutta keskiympyrässä tapahtuu.
Panthersin lippalakkiin ja tuulipukuun sonnustautunut apuvalmentaja Ruutu on kerännyt käsiinsä kasan kiekkoja ja kyykistyy pudottamaan limput jäähän yksi kerrallaan.
Edessä on sinivalkoinen aloitus Eetu Luostarisen ja Anton Lundellin välillä. Ensin mainittu sinisessä ja Lundell valkoisessa treenipaidassaan.
Pienen pilkkimisen jälkeen Luostarinen vie ensimmäisen, Lundell kaksi seuraavaa aloitusta. Neljän kiekon jälkeen ollaan tasoissa.
Kuten NHL:ssä on tapana, molemmat ottavat varaslähdön viimeisessä aloitustilanteessa.
Viides kiekko ratkaisee voittajan.
Luostarinen tuikkaa mustan omalle puolelleen ja nappaa voiton kolme-kaksi.
Tämä ei ole ensimmäisen kerta, kun Tuomo Ruutu häärää Panthersin suomalaispelaajien kanssa.
– Lähes päivittäin juttelemme pelaamisesta. Katsomme paljon asioita videolta ja onhan tilanteiden läpikäyminen huomattavasti helpompaa suomen kielellä, kertoo 24-vuotias Luostarinen tyytyväisenä.
– Tuomosta on kyllä ollut iso apu. Pelikokemuksensa ansiosta hän osaa nähdä asiat pelaajan vinkkelistä, komppaa toista kauttaan Panthersissa hyökkäävä Lundell.
Missä eurooppalaiset?
Kuten Panthersin kotiareenan käytävillä, myös NHL-kaukaloissa on viime vuosina ollut tarjolla monikansallista viihdettä.
Pelaajien passeissa lukee yhä enemmän eurooppalaisten maiden nimiä ja liiga tähyää jatkuvasti uusia markkinoita Pohjois-Amerikan ulkopuolelta.
Yhteen asiaan tämä ei päde: valmentajiin.
Esimerkiksi Tuomo Ruutua lukuun ottamatta Floridan koko valmennustiimi koostuu kanadalaisista.
Aiheesta on puhuttu paljon esimerkiksi Leijonien päävalmentajan Jukka Jalosen kohdalla. On pohdittu, miksi Euroopassa kaiken voittanut Jalonen ei kelpaa NHL:ään.
– Pohjoisamerikkalaiset valmentajat ovat tutkan alla juniorisarjoissa tai farmiliigoissa. Sitä kautta he oppivat myös tuntemaan tiettyjä ihmisiä, suomalainen pohtii.
Käytävällä Panthersin logolla varustettuihin verkkareihin sonnustautuneet toimistotyöntekijät tervehtivät Ruutua perinteisillä kysymyksillä: how you doing ja everything okay.
Kohta kaksikymmentä vuotta sitten Amerikkaan muuttanut Ruutu tervehtii takaisin samoilla termeillä. Pitkän NHL-uran tehnyt pelaaja on täällä kuin kotonaan.
Pohjoisamerikkalaisen kulttuurin tuntemista Ruutu ei kuitenkaan pidä välttämättömänä, mikäli tavoitteena on paikka NHL-valmennuksessa.
– Joskus voi olla hyväkin, että ei kulje samoja reittejä kuin edeltäjät. Jos aina toistaa samoja juttuja, on vaikea tuoda mitään uutta.
– Eurooppalaiset pelaajat toivat aikoinaan uusia ulottuvuuksia kentälle, valmentajat toisivat varmasti uusia kikkoja penkin taakse.