Asikkalan Kalkkistenkoskessa riehuu valtavan suuri kaivinkone. Se asettelee kiviä ja soraa koskeen kuin paloja palapeliin. Koski on yksi Päijänteen parhaita lisääntymispaikkoja erittäin uhanalaiselle järvitaimenelle. Entistä ehommasta koskesta hyötyy myös siika, vesihyönteiset ja erilaiset kasvit.
Kalkkistenkosken kunnostuksesta vastaa Suomen Vapaa-ajankalastusmuseosäätiö, joka on haalinut kunnostustyöhön rahaa monesta eri lähteestä. Rahoitusta on tullut valtiolta, paikallisilta osakaskunnilta, pankeilta ja metsäyhtiöiltä.
Kuluvalla hallituskaudella valtion Nousu-ohjelma on ollut keskeinen selkäranka virtavesikunnostuksille. 15 miljoonan euron budjetin voimin on kunnostettu viitisenkymmentä kohdetta eri puolilta maata.
– Ilman Nousu-ohjelman rahoitusta olisi jäänyt moni tärkeä kunnostushanke tekemättä. Perinteisesti valtion kunnostusrahat ovat esimerkiksi meillä Hämeessä olleet niin pieniä, että kunnostettavat alat ovat olleet aika minimaalisia, sanoo Hämeen Kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Tomi Ranta.
Säästääkö valtio kaloista?
Koronapandemian ja Ukrainan sodan aiheuttama talouskriisi on ajanut valtion talouden tiukalle. Edessä oleva säästökuuri voi katkaista esimerkiksi vesistökunnostusten rahoituksen. Tilanne huolestuttaa vesistökunnostusten parissa työskenteleviä sekä luontoväkeä. Esimerkiksi WWF vetoaa Nousu-ohjelman jatkon puolesta.
Järjestö on osallistunut lukuisiin virtavesikunnostuksiin viime vuosina, kuuluisimpana Hiitolanjoen vapauttaminen Etelä-Karjalassa. Seuraavana listalla on Sysmän Virtaankosken ennallistaminen. Kaikkineen tukea virtavesikunnostuksiin on WWF:n kautta tullut satoja tuhansia.
Seuraavalle hallituskaudelle järjestö vaatii Heinäveden Palokinkoskien ennallistamista.
– Puolueissa on laajasti kannatusta virtavesien kunnostukselle. Toivoisimme rahoitukseen hallituskausien yli jatkuvaa mallia, sanoo vesistöasioista vastaava ohjelmajohtaja Sampsa Vilhunen.
Pysyvämpi rahoitusmalli sorvattavaksi
Nousu-ohjelman rahoituksesta vastaa maa- ja metsätalousministeriö. Myös siellä olisi kannatusta kunnostustyön jatkamiselle. Erityisasiantuntija Jouni Tammi sanoo, ministeriössä on hyvät valmiudet jatkaa kunnostusohjelmaa.
Suunnitelmissa on myös rahoitusjärjestelmän uudistaminen. Mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi metsiensuojelun Metso-ohjelmasta, jonka rahoitus jatkuu yli vaalikausien. Sille olisi perusteita, sillä koskien ennallistaminen vie pelkän lupabyrokratian vuoksi useita vuosia.
– Metso-ohjelman kaltaisesta ratkaisusta on käyty keskusteluja. Se voisi olla toimiva. jos tällaista toimintaa halutaan jatkossa valtion budjetista rahoittaa, Tammi sanoo.
Pahamaineinen ennallistamisasetus vaikuttaa myös jokiluontoon
EU:n ennallistamisasetus asettaa paineita myös virtavesien kunnostuksen jatkamiselle. Koko unionin alueella on tavoitteena lisätä vapaana virtaavien jokien määrää 25 000 kilometrillä.
Kansallisia tavoitteita ei ole vielä asetettu, mutta se tiedetään melko varmaksi, että tarkoitus on ensisijaisesti poistaa tarkoituksensa menettäneitä patoja. Siis samaa työtä, johon Nousu-ohjelma on tähdännyt.
– Jotain rahoitusta voi olla tarjolla erilaisista EU:n luonnonhoito-ohjelmista, mutta käsittääkseni ennallistamisasetuksen toimenpiteisiin ei ole saatavissa erillistä rahaa, Tammi arvioi.
Kunnostukset purevat, mutta työtä riittää
Päijänteen alueella on tehty viimeisen vuosikymmenen aikana mittava määrä virtavesikunnostuksia. Pääasiassa työ on kohdistunut puroihin, mutta teho näkyy. Siksi isompien kohteiden, kuten Virtaankosken kunnostukselle uskalletaan laskea isot odotukset.
– Kalastajilta tulee yhä enemmän palautetta, että järvellä liikkuu rasvaevällisiä, luonnossa lisääntyneitä taimenia. Se on hyvä asia, sanoo Kalatalouskeskuksen Tomi Ranta.
Valtakunnallisesti tilanne ei ole yhtä valoisa. Kalojen liikkumista rajoittavia esteitä voi olla jopa tuhansittain, kun mukaan lasketaan kaikki rumpuputkista vanhoihin myllyihin ja vesivoimaloihin. Uusia kunnostushankkeita viritellään kuitenkin ahkerasti.
– Kunnostustyötä olisi vuosikymmeniksi, summaa maa- ja metsätalousministeriön Jouni Tammi.