Kun Carolina pari vuotta takaperin pohti Justin Williamsin uran päättymisen jälkeen, kuka olisi uuden ajan seuraava hurrikaanikapteeni, olin itsekin eturivissä tarjoamassa kunniavirkaa Sebastian Aholle, koska miksi ei? Aho on tunnollinen ja kaikilla tavoin esimerkillinen huippupelaaja, josta huokuu aito johtajuus. Oli alkamassa Sebastian Ahon aikakausi Raleigh’ssa.
Seura valitsi kuitenkin Jordan Staalin – lienee reilua sanoa, että tietenkin.
Staal, 34, on kaiken nähnyt ja kokenut, Stanley Cupin voittanut pitkän linjan Carolina-pelaaja. Staal on sitä edelleen. Kanadalaissentteri edustaa luotettavan ja karhean identiteettiketjun keskusmiehenä kaikkea sitä, mitä päävalmentaja Rod Brind'Amour haluaa Carolinan joukkueena edustavan.
Jälkeenpäin ajateltuna valinta oli no-brainer, kuten asia englannin kielellä ilmaistaisiin. Ahonkin aika koittaa vielä.
Samanlaista selkeää valintaa ei kyetty tekemään Floridassa kesällä 2018, kun kapteenin C-kirjain päätettiin ommella Aleksander Barkovin rintaan. Ei toisaalta ollut vaihtoehtojakaan.
C rinnassa ei kuitenkaan tee kenestäkään kapteenia.
Eikä nyt ole tarkoitus miltään osin arvostella Barkovin luonteenlaatua. Kun puhumme Barkovista, puhumme äärimmäisen hyväkäytöksisestä, kohteliaasta ja kaikilla tavoin hienosta herrasmiehestä. Eikä Barkovilla jää mikään kiinni pelistä tai esimerkistä.
Suomalaistähden harteilla on silti liikaa.
Viimeisin osoitus Floridan luonteenlaadun syvästä ytimestä nähtiin Ylen tv-ottelussa myöhään lauantai-iltana. Vaikka pantterilauma on keskellä kiivainta pudotuspelitaistoa, se esiintyi Nashvillessa kuin se olisi tullut kaukaloon suoraan Broadwayn kantriladoista samoilla silmillä. Huolimaton, kuriton ja totaalisen alistunut Florida sai Nashvillelta isän kädestä lukemin 3–7.
Ja ei, tämä ei ollut ensimmäinen kerta.
Florida on saanut synkän syksyn jälkeen tekemiseensä ryhtiä, mutta luodaanpa nopea katsaus vuoden 2023 tappio-otteluihin:
Rangers 3–5
Dallas 1–5
Toronto 4–5
Rangers 2–6
Pittsburgh 6–7
Colorado 3–5
St. Louis 2–6
Nashville 3–7
Pelkästään kahdeksassa tappiossa oma verkko on pöllynnyt käsittämättömät 46 kertaa – siis lähes kuusi kertaa ottelua kohden. Vuoden 2023 puolella Florida on antanut Natural stat trick -sivuston mukaan pelkästään viidellä viittä vastaan vastustajille 14,7 ykkössektorin maalipaikkaa tuntia kohden. Lukema on järkyttävän korkea ja koko sarjan neljänneksi heikoin.
Mitenkö tämä liittyy Barkovin kapteeniuteen?
Se, että Florida, josta puhuttiin kauden alla jopa mestariehdokkaana, on edelleen joukkueena usein pehmeä, huolimaton ja kuriton, kertoo valtavasta johtajuusvajeesta joukkueen sisällä. Etenkin, kun Florida ei ole enää mikään poikaporukka. Joukkueen tärkeimmät pelaajat ovat Anton Lundellia lukuun ottamatta kaikki vähintään 25-vuotiaita.
Tämä ryhmä ei kuitenkaan ohjaudu itse.
On uskomatonta, että lauantain kaltainen alistuminen menee johtavilta pelaajilta läpi. On kestämätöntä, että jatkuva peliltä varastaminen, takakarvauksista lipsuminen, löysä puolustaminen tai jäähykurin totaalinen puute menee johtavilta pelaajilta läpi. Florida on ottanut pieniä jäähyjä ylivoimaisesti eniten tällä kaudella.
Se, että minkäänlaista muutosta ei isoon kuvaan tule, kertoo nimenomaan siitä, ettei joukkue itse saa itseään kuriin. Tästä johtavien pelaajien on kannettava vastuunsa. Tällöin katse kääntyy Barkoviin, Aaron Ekbladiin, kaiken nähneeseen ja kokeneeseen Eric Staaliin ja niin edelleen.
Mutta miten johdat ja vaadit, jos oma esimerkki ei kanna omaa puhetta?
Kun surkeaa kautta pelaava St. Louis pöllytti Floridaa aiemmin viikolla, esimerkiksi kokeneisiin pelaajiin kuuluva Sam Reinhart ei jaksanut – tai viitsinyt – luistella alas kesken vastustajan ylivoimahyökkäyksen, vaan tyytyi liukumaan ja katseellaan seuraamaan, miten takatolpalta kiekko putattiin helposti sisään. Näin syntyi ottelun tappanut 4–1-osuma.
Floridan kulttuurissa tällainen on kaikesta päätellen hyväksyttävää, koska sitä tapahtuu jatkuvasti.
Barkov tarvitsee tukea
Tällainen seurakulttuuri ei vie menestykseen millään aikavälillä. Yleisessä keskustelussa ylipäätään haukutaan liikaa valmentajia, tässä tapauksessa Paul Mauricea. Ongelmat eivät useinkaan ole rakenteellisia, vaan yksilövirheitä. Valmentaja ei voi toimia miljoonia taaloja tienaaville aikuisille pelaajille lapsenvahtina.
Menestyvät joukkueet ohjautuvat itse ja pelaajat ovat terveessä kulttuurissa oikealla tavalla vastuussa toisilleen.
Florida näyttäytyy kurittomana jätkäporukkana, jonka sisältä ei kenelläkään löydy rohkeutta nostaa kissaa pöydälle. Kukaan ei ole väittänyt, etteikö tämä joukkue osaisi tehdä maaleja ja viihdyttää, mutta Stanley Cup -tason kurinalaisen voittavan jääkiekon kanssa sen pelaamisella ei ole mitään tekemistä – ei ollut menneellä kaudella, eikä ole nyt.
Se, miten Coloradossa, Bostonissa tai Tampassa vastoinkäymisiin tai kurittomuuteen reagoidaan, näkyy suoraan johtavien pelaajien kasvoilta – otsasuoni alkaa sykkiä ja savu nousta korvista. Asioihin puututaan välittömästi ja kovalla otteella.
Sitten on seuroja, jotka yrittävät voittaa ilman kovan luokan johtajuutta, kuten Florida. Yrittää toki voi, mutta Stanley Cup -nimiselle asemalle ei veturi vaunuineen koskaan saavu.
Ei ole Barkovin syy, että hänet on laitettu kapteeniksi. Kovan luokan kapteeniksi kyllä kasvetaan, mutta siihen ei opita. Joko johtajuutta, karismaa ja särmää on tai sitten ei ole. Barkov voi olla Floridan kapteeni, mutta sitten ympärille on hankittava mahdollisimman nopeasti todella kovan kaliiberin apujoukkoja.
Koska nykytilanne on täysin kestämätön.
NHL:n sarjataulukot näet tästä linkistä.