Selkokielistä ja yksinkertaistettua materiaalia, monipuolisempaa ja eriyttävää materiaalia, valmiita tehtäviä sekä toisten aikuisten apua.
Muun muassa tällaisia asioita opettajat nostivat esiin, kun Yle kysyi Suomen Luokanopettajien jäsenistöltä, kaipaisivatko he lisää keinoja, tukea tai materiaaleja S2-oppilaiden opettamiseen.
Ylen kysymyksiin vastasi 48 opettajaa eri puolilta Suomea. Heistä 27 koki tarvitsevansa lisää tukea.
Iso osa kaipasi nimenomaan lisää S2-opetusmateriaalia. Osa kaipasi myös täydennyskoulutusta sekä koulutusta kielitietoiseen opetukseen.
Suomen Luokanopettajien puheenjohtaja Marko Jokinen kertoo, että valmiita materiaaleja S2-opetukseen ei ole kovin paljon. Niiden tekeminen kasautuu usein S2-opettajien harteille.
Samoin täydennyskoulutuksen hankkiminen jää Jokisen mukaan usein opettajien oman aktiivisuuden varaan. Jokinen penää koulutuksen järjestäjiltä enemmän tukea.
– Kyllä tässä toivoisi, että koulutuksen järjestäjä osaisi hoitaa asian laadukkaasti ja kunnolla. Opettaja jää vähän yksin näiden asioiden kanssa selviytymään. Meillä opettajilla on usein olo, että uudet tilanteet ikään kuin revitään meidän selkänahasta.
Opettajien asenteissa voi olla ongelmia
Peruskoulun opetussuunnitelma on edellyttänyt opettajilta kieli- ja kulttuuritietoista pedagogiikkaa jo usean vuoden ajan. Turun yliopiston tuoreessa väitöskirjatutkimuksessa havaittiin, että opettajien taidot tukea kielellistä moninaisuutta eivät aina ole opetussuunnitelman edellyttämällä tasolla.
Aiheesta perjantaina väittelevä Elisa Repo sanoo, että ammatilliset valmiudet tukea kielellistä moninaisuutta eivät kasva itsestään, vaan tarvitaan tukea, oppimateriaaleja ja systemaattista opettajien perus- ja täydennyskoulutusta.
– Moninaisuuden tukeminen ei saisi olla pelkästään suomen kielen opettajien asia, vaan on koko kouluyhteisön ja koulutusjärjestelmän tehtävä olla siinä mukana.
Tutkimuksessaan Repo havaitsi ongelmia myös joidenkin opettajien asenteissa. Toisilla opettajilla on enemmän tietoa ja käytänteitä siihen, miten tukea suomea opettelevia oppilaita ja he myös suhtautuvat muutoksiin myönteisemmin kuin toiset.
– Oli myös sellaisia puhetapoja, jotka ehkä hidastavat kielitietoisuustoimenpiteiden käyttöönottoa. Vastustetaan muutosta ja jaetaan oppilaita meihin ja niihin, Repo sanoo.
Revon mukaan joidenkin opettajien voi olla vaikea hahmottaa, että koulun kielenkäyttötilanteet ovat usein haastavampia kuin arjen puhekieliset tilanteet. Opettaja voi päätyä syyttämään hyvin suomea puhuvan oppilaan heikosta koulumenestyksestä oppilaan asennetta.
– Suullisen kielitaidon saattaa saada haltuun 1–3 vuodessa, mutta siihen, että pärjää oppituntien teksti- ja lukutaitoa vaativissa tilanteissa, voi hyvin mennä 5–7 vuotta. Yksilölliset erot ovat toki suuria. Valmistavan opetuksen jälkeenkin tarvitaan kielellistä tukea. Se, että oppilas on siirtynyt yleisopetuksen puolelle, ei välttämättä tarkoita sitä, että hän olisi valmis, vaan hän on kielenoppija vielä tosi kauan, Repo muistuttaa.
S2-opetuksen resurssit vaihtelevat kouluittain
Kysymys siitä, onko omassa koulussa onnistuttu S2-oppilaiden opetuksessa hyvin, jakoi vastaajia. 22 opettajaa vastasi kysymykseen kyllä ja 20 ei. Kuusi opettajaa jätti vastaamatta kysymykseen.
Avoimista vastauksista piirtyi kuva, että niissä kouluissa, joiden opettajat vastasivat kysymykseen myöntävästi, oli panostettu riittävästi resursseja S2-opetukseen.
Suomen Luokanopettajien puheenjohtaja Marko Jokinen piti tuloksia positiivisena yllätyksenä, hän olisi odottanut enemmän kielteisiä vastauksia.
– Koulu- ja kuntakohtaiset erot ovat isoja, joissakin asia on hoidettu ja resurssoitu hyvin ja joissakin ei. Vähän pistää miettimään, että tässä on yhdenvertaisuuden näkökulmasta jotain pielessä, Jokinen toteaa.
Opettajat kokevat riittämättömyyttä
42 opettajaa 48 opettajasta kertoi kokevansa, että heillä ei ole riittävästi mahdollisuuksia tukea eritasoisia oppilaita. Jokinen pitää tulosta huolestuttavana.
– Me opettajat koemme näin. Meillä ei ole riittävästi keinoja tukea kaikkia erilaisia oppijoita ja avoimista vastauksista nousee esille se, että kädet eivät riitä, aikaa ei ole, Jokinen toteaa.
Jokisen mukaan kouluihin tarvitaan tukea nyt. Lapsilla ei ole aikaa odottaa.
– Ei meillä ole aikaa ihmetellä ja katsoa, jos seuraavalla vaalikaudella saadaan jotain aikaiseksi. Nämä lapset ovat silloin jo kasvaneet ulos tilanteesta.
Samaa mieltä on itsekin muun muassa valmistavan luokan opettajana yläkoulussa toiminut ja opettajien S2-täydennyskoulutuksia vetänyt Elisa Repo.
– Jos meidän koulutusjärjestelmä perustuu yhdenvertaisuuden arvoille, niin lähitulevaisuudessa on ratkaistava se, miten kielen oppimista voitaisiin tukea sillä tavalla, että kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet menestyä.
Päivitys 22.2. klo 13.35: Otsikkoon lisätty sana 'osa'.