Stefan Smirnov kouluttaa tulevia venäjän kielen opettajia ja opettaa englantia sekä venäjää lukiolaisille Tampereella. Hän toimii myös paikallispolitiikassa Hervannan sosialidemokraattien hallituksessa.
Smirnov on suomalainen, jolla on venäläis-moldovalaiset juuret, ja hän sanoo venäjän olevan hänen toinen äidinkielensä. Smirnov on pyrkinyt sodan alusta alkaen tekemään selväksi eron venäjän kielen ja Venäjän toimien välillä.
– Mistä asti venäjän kieli ja Putinin hallinto ovat synonyymejä? kysyi Smirnov Facebookissa 27. helmikuuta 2022 tehdyssä julkaisussaan. Julkaisu keräsi yli 650 jakoa.
Uutiset Butšasta saivat Smirnovin järjestämään venäjänkielisten mielenilmauksen.
– Venäjän kieltä opettavana en voinut vain istua ja seurata rauhallisena tapahtumia.
15. huhtikuuta Smirnovin yhdessä venäjänkielisen puoluetoverinsa Arseniy Lobanovskiyn kanssa Tampereen Keskustorilla järjestämään mielenosoitukseen tuli yli sata ihmistä. Vähän alle puolet oli venäjänkielisiä, loput suomalaisia.
Tapahtumasta sai alkunsa Tampere sotaa vastaan -niminen protestiliike. Sen aktivistit pyrkivät auttamaan Venäjän ja Valko-Venäjän oppositioita, tukevat sotaa paenneita ukrainalaisia Tampereella ja keräävät rahaa venäläisille, jotka kieltäytyvät asepalveluksesta Venäjällä.
– Kokoonnumme joka sunnuntai mielenosoitukseen Tampereen Keskustorille. Siellä ja sosiaalisen median kanavillamme kerromme suomalaisille, mitä Venäjällä tapahtuu ja etteivät kaikki venäläiset kannata Putinia.
Liike sai kokoon keräysten ja hyväntekeväisyyskonsertin avulla muutaman tuhatta euroa, jotka luovutettiin Tampereella ukrainalaispakolaisia auttavalle Razom With Ukraine -järjestölle sekä aseistakieltäytyjien tukemiseksi Venäjälle.
Smirnovin mukaan Venäjällä on paljon asepalveluksesta kieltäytyneitä. Erityisen suuri avun tarve on niissä tasavalloissa, joissa liikekannallepano oli rajuinta, eli Burjatiassa, Kalmukiassa, Dagestanissa ja Jakutiassa.
– Ystävämme Aleksandr Belik on aseistakieltäytyjien järjestön koordinaattori, ja hänen kauttaan lähetämme suoraa taloudellista apua niille, jotka ovat saaneet syytteen asepalveluksesta kieltäytymisestä. Keräämme rahaa asianajajia varten ja tuemme tiedottamista Venäjän sisällä, hän kertoo.
Liike käyttää Ukrainan ja Valko-Venäjän lippujen rinnalla valko-sini-valkoista vapaan Venäjän lippua, jonka he ovat tilanneet moskovalaiselta maanalaiselta järjestöltä.
– Vapaan Venäjän eli demokraattisen Venäjän, jossa on kansalaisyhteiskunta ja joka ei pyri laajenemaan, Smirnov selittää.
– Joka sunnuntai mielenosoituksemme ohi kulkee suomalaisia, jotka kysyvät, mitä tarkoittaa ”vapaa Venäjä”. Vastaamme heille, että mitä luulette, paljonko Venäjällä on vapaita kansalaisia? Mitä eroa on Iranin, Pohjois-Korean ja Venäjän välillä?
Smirnov koordinoi liikkeen viestintää ja uskoo, että hänen yhteytensä ovat tärkeitä valistustyön kannalta.
– Toimin aktiivisesti SDP:ssä paikallistasolla ja olen yrittänyt selittää puoluetovereilleni, että Suomessa me teemme päätökset itse ja kannamme niistä vastuun. Venäjällä taas ei ole siihen välineitä. Ihmiset ovat kasvaneet järjestelmässä, jossa heillä ei ole niitä vapauksia ja mahdollisuuksia, joita meillä on.
Lauantaina 25. helmikuuta liike on mukana järjestämässä Rauha Ukrainaan -nimistä suurmielenosoitusta sodan yksivuotispäivän johdosta. Helsingissä tapahtuma alkaa kello 13 Kansalaistorilta ja päättyy Venäjän suurlähetystölle. Tampereella tapahtuma järjestetään Keskustorilla klo 13.
Opiskelijat pelkäsivät matkustaa Narvaan
Sodan alettua lukio, jossa Smirnov opettaa, katkaisi yhteydet pietarilaiseen kouluun, jonka kanssa oli harjoittanut opiskelijavaihtoa. Smirnov päätti etsiä uuden kohteen EU:n alueelta.
– Narvassa venäjän kieltä painottava lukio vastasi saman tien, ja olemmekin toteuttaneet muutaman projektin etänä. Kun aloimme suunnitella matkaa Narvaan, ainoastaan neljä oppilasta 20:stä olivat valmiita lähtemään sinne. Matka ei siis toteutunut. Oppilaat sanoivat, ettei heitä kiinnosta tai ei ole aikaa, mutta olen varma, että heidän kotonaan oltiin huolissaan nimenomaan Narvan maantieteellisestä sijainnista.
Narva sijaitsee Viron koillisosassa lähellä Venäjän rajaa.
Kysymykseen siitä, vaikuttaako sota suomalaiskoululaisten kiinnostukseen opiskella venäjää, Smirnov vastaa, että paljon riippuu Venäjän tulevasta kehityssuunnasta.
– Siihen, että venäjän kieli ja kulttuuri alkavat kiinnostaa, tarvitaan venäläisen yhteiskunnan perinpohjaista muutosta. Olen optimisti ja pidän mahdollisena, että valta Kremlissä vaihtuu ja että ajan myötä myös venäläinen yhteiskunta muuttuu perinpohjaisesti.
– Oppilailleni venäjän kieli on eri asia kuin Putin tai sota Ukrainassa. Kaikilla kieli on jo läsnä heidän elämässään, kaikilla on venäläisiä tuttavia ja ystäviä. Monet pelaavat live action -roolipelejä entisen Neuvostoliiton maista kotoisin olevien nuorten kanssa ja kommunikoivat enimmäkseen englanniksi ja venäjäksi. Kaikki oppilaani ovat suomalaisia lukuun ottamatta yhtä latvialaistyttöä. Tämän äiti oli kehottanut tytärtään opiskelemaan venäjää sanoen, ettei sen opiskelusta ole haittaakaan.
Kieli venäjänkielisen kansalaisyhteiskunnan kehityksen välineenä
Smirnov on syntynyt ja elänyt valtaosan elämästään Tampereella ja pitää suomea ensimmäisenä äidinkielenään. Isän ja isoäidin kanssa hän on kuitenkin aina puhunut venäjää.
– Haluan puolustaa venäjän kieltä, minulla siihen liittyy mitä parhaimpia muistoja. Ei Venäjään maana, vaan nimenomaan kieleen.
Smirnov kutsuu itseään vähemmistökielten asianajajaksi. Kielet ovat kiinnostaneet kielitieteilijää aina, ja toisen maisterin lopputyönsäkin hän teki gaelin ja englannin kielten suhteesta.
– Tutkin, mitä tapahtuu sukupolville, joiden isovanhemmat puhuivat äidinkielenään gaelia, mutta jotka kasvoivat ilman mitään kosketusta siihen kulttuuriin. He kaikki tuntevat olonsa epämukavaksi, aivan kuin eivät saisi happea.
Hän vertaa tilannetta ihmisiin, jotka lähtivät Neuvostoliitosta toisen maailmansodan jälkeen ja päättivät olla opettamatta venäjää lapsilleen.
– Osa niistä, jotka lähtivät viime vuonna Venäjältä, ei myöskään välitä minkäänlaista kielellistä identiteettiä lapsilleen. Minusta se on surullista.
Stefanilla on kaksi lasta, joiden kanssa hän puhuu venäjää.
– En siksi, että venäläinen kulttuuri olisi jotenkin erityinen. Haluan, että heillä olisi mahdollisuus oppia mahdollisimman monta eri kieltä, jotta heidän näkemyksensä maailmasta olisi mahdollisimman laaja. Kieli on avain maailman ymmärtämiseen.
Smirnov on sitä mieltä, että venäjän kieltä pitäisi yrittää varjella siltä, mitä Venäjä tekee. Niin kauan kuin tilanne Venäjällä ja Valko-Venäjällä pysyy samana, pitäisi myös luoda venäjänkielinen kansalaisyhteiskunta niissä maissa, joissa on paljon venäjänkielisiä.
– Venäjänkielisten yhteisöjen täytyy kasvattaa aktiivisia yhteiskunnan jäseniä heidän omalla äidinkielellään. Minulle on erittäin tärkeää tukea Suomen venäjänkielisten identiteettiä. Haluaisin vaikuttaa siihen, että heillä olisi omat päiväkotinsa, kesäleirinsä, kirjastonsa. Tärkeintä on vakuuttaa yhteiskunta siitä, että me emme ole uhka, ja saada Suomen venäjänkieliset uskomaan, että voimme itse muodostaa yhteisön, joka toimii meidän itsemme ja koko Suomen hyväksi.
Esimerkkinä hän käyttää sitä, kuinka venäläiset vallankumousta ja neuvostovaltaa paenneet emigrantit osallistuivat Ranskan vastarintaliikkeen toimintaan toisen maailmansodan aikana.
Stefanin mielestä pahin virhe viimeisten 30 vuoden aikana on se, ettei missään päin maailmaa Moldovaa lukuun ottamatta ole yritetty rakentaa vapaata venäjänkielistä kansalaisyhteiskuntaa. Esimerkiksi Latviassa ja Virossa on hänen mukaansa tavoiteltu sitä, että syitä opiskella venäjää olisi mahdollisimman vähän.
– Tampere sotaa vastaan -liike pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan siihen, että Suomessa olisi pohjaa venäjänkielisen yhteisön kehittymiselle, hän sanoo.
Venäjän kielen tulevaisuudesta puhuttaessa Smirnov siteeraa Mauno Koivistoa: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakkaamme, että kaikki käy hyvin”.
– Täytyy säilyttää tyyneys ja viisaus, ja ajatella tulevaisuuden Suomea ja Venäjää, sanoo hän.
– Mitä tapahtuu Putinin ja vallanvaihdon jälkeen?
Venäjänkielisen tekstin on kääntänyt Heidi Zidan. Juttu on julkaistu myös venäjäksi Yle Novostin sivuilla.