Planican MM-hiihdot Ylen kanavilla 22.2.–5.3.2023. Katso hiihdon MM-kisojen ohjelma ja lähetystiedot tästä linkistä.
Planican MM-hiihtoihin valmistautuva Suomen joukkue on saavuttanut kuluvalla kaudella maailmancupissa kymmenen palkintokorokesijaa.
Se on kaksi enemmän kuin vuosi sitten ennen Pekingin olympialaisia. Niistä kisoista maastohiihtäjät Iivo ja Kerttu Niskanen sekä Krista Pärmäkoski toivat yhteensä kuusi mitalia.
Pekingin mitalimäärä oli harvinainen. 20 viime vuoden aikana Suomen joukkue on palannut pohjoismaisten hiihtolajien arvokisoista useamman mitalin kanssa vain vuosina 2007 ja 2009. Suomalaisurheilijat saavuttivat molemmista MM-kisoista kahdeksan arvolaattaa.
Kun katsotaan maailmancupin palkintosijojen määrää, Suomen lähtökohdat ovat pian alkavissa Planican MM-kisoissa Pekingiäkin paremmat. Onko siis jälleen syytä odottaa mitalisadetta?
Millä mitaleita?
Yle Urheilu tutki suomalaisten talviurheilijoiden arvokisatuloksia vuodesta 2003. Tulokset osoittavat, että viime vuosien mitalisaaliit ovat olleet huimia, kun niitä verrataan maailmancupin tuloksiin.
Esimerkiksi ennen vuoden 2007 Sapporon MM-kisoja suomalaiset olivat saavuttaneet kyseisellä maailmancupkaudella 35 palkintosijaa. Niistä 30 tuli henkilökohtaisista kilpailuista ja oli peräti yhdeksän eri urheilijan käsialaa.
Näistä yhdeksästä urheilijasta Virpi Kuitunen (nyk. Sarasvuo), Hannu Manninen ja Anssi Koivuranta realisoivat maailmancupin menestyksensä henkilökohtaisiksi arvokisamitaleiksi.
Vain Harri Olli poistui Sapporosta henkilökohtaisena mitalistina, joka ei ollut ennen MM-reissua maailmancupissa kolmen parhaan joukossa. Matti Heikkinen teki vastaavan tasonnoston Liberecissä kaksi vuotta myöhemmin.
Muuten jokainen henkilökohtaisen MM-mitalin saavuttanut suomalainen on ollut vähintään kerran palkintokorokkeella ennen arvokisoja.
Taso kaventunut merkittävästi
Kuluvalla kaudella podiumilla paistatelleita ja Planicassa kilpailevia suomalaisia ovat maastohiihtäjät Kerttu ja Iivo Niskanen, Pärmäkoski ja Johanna Matintalo sekä yhdistetyn monivuotinen ykköstykki Ilkka Herola.
Heistä vain Kerttu Niskanen ja Pärmäkoski ovat olleet kolmen parhaan joukossa useammin kuin kerran. Muutos lähtötasossa on merkittävä verrattuna 2000-luvun ensimmäiseen vuosikymmeneen.
Esimerkiksi ennen vuoden 2009 MM-kisoja yhdeksän suomalaista oli ollut palkintokorokkeella useammin kuin kerran. Vuoden 2005 MM-kisoihin matkannut Suomen joukkue oli saavuttanut kauden maailmcupissa peräti 20 osakilpailuvoittoa.
2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä suomalaiset tulivat MM-kisoihin vakuuttavan maailmancupmenestyksen siivittäminä. MM-kisoja edeltävien palkintosijojen määrä vaihteli 22:n ja 51:n välillä.
Vuodesta 2011 Suomen joukkue on saapunut MM-kisoihin vain kerran tilanteessa, jossa sillä on ollut enemmän kuin kymmenen maailmancupin palkintokorokesijoitusta. Tämä tapahtui vuonna 2017, kun joukkueen saldo oli 15 podiumia ennen Lahden MM-kisoja.
Suomalaisten heikentynyt menestys maailmancupissa on näkynyt myös MM-mitaleissa: vuosien 2013, 2015 ja 2019 kisoista tuloksena oli kustakin vain yksi pronssi.
Toistaiseksi Suomen joukkue on pystynyt välttämään nollan mitalin kisarupeaman, mutta pystyykö se nykytahdilla siihen enää kauan?
Mikä on realismia?
Vielä 2000-luvun alussa suomalaisurheilijat menestyivät kaikissa kolmessa pohjoismaisen hiihtolajin kilpailumuodossa. Viime vuosikymmenen alussa mäkihyppy putosi ryminällä ulos mitalipohdinnoista ja myös yhdistetty kyykkäsi useaksi vuodeksi.
Yle Urheilun asiantuntija Petter Kukkonen toimi yhdistetyssä Suomen miesten maajoukkueen päävalmentajana vuodet 2012–2022 ja todisti omin silmin mäkihypyn ja yhdistetyn suurimpia haasteita: pientä harrastajamäärää ja vaihtuvuutta.
Kukkosen ensimmäisellä päävalmentajakaudella eniten maailmancupin pisteitä kerännyt suomalainen oli tuolloin 17-vuotias Ilkka Herola.
Sittemmin Herola on ollut kovin pistehai lukuun ottamatta vain yhtä kautta, 2017–2018, jolloin kärkimiehenä esiintyi Kukkosen henkilökohtainen suojatti Eero Hirvonen. Kaksikon takana nuorten MM-kisoissa on tullut ajoittain menestystä, mutta se ei ole muovautunut huipputuloksiksi aikuisten tasolla.
Vuoden 2021 MM-hopeamitalisti Herola kantaa myös Planicassa harteillaan suurimmat suomalaisodotukset, jos ei puhuta maastohiihdosta.
Suomalaisen penkkiurheilijan kannattaa pysyä kuitenkin realistina.
– Jos 16 kilpailussa on kerran podiumilla, on aika epätodennäköistä, että homma onnistuu juuri kovimmassa paikassa. Todennäköisyys on pieni, mutta mahdollisuuksia on, jos kaikki onnistuu, Kukkonen sanoo viitaten Herolan maailmancupkauden saldoon.
Maastohiihdossa Venäjän poissaolo tarkoittaa merkittävää helpotusta etenkin viestimitalien tavoittelussa, mutta MM-matkaa edeltäneiden maailmancupin kilpailujen tulokset eivät pelanneet ennakkospekulaatioissa suomalaisten pussiin.
Pekingin olympialaisissa Suomen joukkue onnistui luovimaan kärkimaista parhaiten koronapaineen keskellä. Kun joukkue sai lisäksi huollolta valtaosaan kisoista voittavan suksen, lopputuloksena oli kuuden mitalin saalis.
Vastaava kilpailuetu voi tietää Planicassa useita mitalikahveja, mutta ilman sitä tulos voi lähennellä jopa nollaa.
– Tulos voi olla 1–2 mitalia tai sitten 6–7. Lähtökohta ei ole älyttömän herkullinen, kun katsoo edellisiä maailmancupin tuloksia, Kukkonen sanoo ja alleviivaa:
– Lähtökohtaisesti urheilijat suoriutuvat arvokisoissa omalla keskiarvotasolla varsinkin, kun korkea ilmanala tai oudot lumiolot eivät ole sotkemassa palettia.
Suomen menestys on ollut viime vuosina harvojen ja valittujen varassa. Iivo ja Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski ovat jo kymmenettä vuotta suomalaisten kovimmat mitalitoivot maastohiihdossa.
Maailmancupin tulokset ovat luonnollisesti vain yksi mittari, jota ei pidä lukea kuin piru Raamattua. Tosin mitä tulee arvokisojen kultamitalisteihin, maailmancupin palkintokorokesijat ovat antaneet kaikissa kilpailumuodoissa hyvin oikeanlaisen kuvan tulevasta.
Vuodesta 2010 vain kaksi maastohiihtäjää, Hans Christer Holund ja Johan Olsson, on pystynyt ponnistamaan MM-kisojen korkeimmalle korokkeelle maailmancupin podiumien ulkopuolelta. Miesten mäkihypyssä ja yhdistetyssä vastaavassa ei ole onnistunut kukaan, ja naisten mäkihypyssäkin vain Maren Lundby.