Tiedekeskus Heurekassa tapahtuu kummia. Leikin voima -näyttelyssä hyörii runsaasti talvilomaa viettäviä lapsia, mutta myös hurjia mielikuvitusolentoja.
Kuusivuotias Emil Ylitalo on löytänyt roolivaatteiden joukosta hienot vihreät siivet, joista laskeutuu selkään myös koristeellinen häntä.
Emil kertoo pitävänsä majaleikeistä. Kotona hän tykkää leikkiä autoilla ja paristolla toimivalla hyöryjunallaan.
Nyt hän on kuitenkin joku muu kuin ihmislapsi.
– Mä olen lepakko. Se syö dinosauruksia!
Lepakko-Emil ei ehdi pidempään jutella toimittajatädin kanssa vaan lehahtaa leikkinurkkauksen laidalle etsimään vielä toisia siipiä.
Emilin kaveri Myrsky Mäenpää, hänkin 6-vuotias, kantaa selässään kiiltävän punaisia siipiä. Hän kertoo olevansa lohikäärme. Minkähänlaisia leikkejä lohikäärmeet leikkivät?
– Tulileikkejä!
Samalla Emil lennähtää takaisin paikalle, nyt lohikäärmeenä hänkin.
– Mä syöksen vihreää tulta, hän ilmoittaa ja suhauttaa suustaan hurjan leikkitulenlieskan toimittajan mikrofoniin.
Lohikäärmeitä leikkiessään Emil ja Myrsky ovat lapsuuden ytimessä. Dosentti ja tutkijatohtori Antti Malinen kutsuu leikkiä lapsen tavaksi olla maailmassa.
– Leikki on niin oleellinen osa lapsen elämää ja toimintaa, että sillä on hyvin iso hyvinvoinnillinen merkitys.
Tampereen yliopistossa työskentelevä Malinen on tutkinut leikkimisen ja laajemmin vapaa-ajan merkitystä suomalaisten lasten elämässä 1900-luvulla.
Yhteiskuntaa kuohuttavat asiat heijastuvat lasten leikkeihin
Lapset on taitavia löytämään ympäristöstään monenlaisia toiminnan ja leikin mahdollisuuksia. Näin tapahtuu myös poikkeusoloissa.
– Jos mietitään vaikka toisen maailmansodan kokeneita suomalaisia, niin he saattavat muistella miten leikkivät jopa pommisuojissa tai evakkomatkoilla.
Nykylasten lapsuutta on varjostanut ensin pitkä koronapandemia ja sen jälkeen Ukrainan sodan aiheuttama huoli. Moni lapsi on todennäköisesti askarrellut nukeille hengityssuojaimia koronatartuntaa vastaan ja hoitanut koronatautia lääkärileikeissä.
Ympäröivän yhteiskunnan tapahtumat ovat historian sivu siirtyneet leikkeihin.
– Suomen 1900-luvun historiaa katsottaessa lapset ovat käsitelleet leikeissään pula-aikaa, niukkuutta, sotaa ja kuolemaa esimerkiksi nukeille järjestettyjen hautajaisten muodossa. Samalla tavoin erilaiset poliittiset jännitteet voivat näkyä lasten leikeissä siinä, miten toisia lapsia nimitellään, Malinen sanoo.
Poikkeusolot, kuten sota tai pandemia, muuttavat usein lapsen arkea. Siihen voi tulla huolta, jännitystä ja pelkoa. Näitä vaikeita tunteita lapset käsittelevät leikkien avulla.
Toisaalta leikkiin heittäytyminen voi tarjota mahdollisuuden iloon ja huolettomuuteen.
– Usein leikki pysyy vakaana ja lapsen arkea jäsentävänä tekijänä tuoden myönteisiä kokemuksia lapsen elämään. Kavereiden kanssa leikkiessä muut murheet jäävät helposti taka-alalle.
Leikkinen on lapsen tapa ladata akkujaan
Maailmanlaajuisten huolten keskellä leikkiminen on erityisen tärkeää. Dosentti Antti Malisen mukaan poikkeusoloissa leikki voi toimia lapselle emotionaalisena turvapaikkana, johon lapsi pystyy vetäytymään ja elvyttämään omia voimavarojaan.
Aikuisten huolista ei näy jälkeäkään Heurekassa virtuaalisen ötökkäpelin ääressä. Siellä joukko lapsia keskittyy sulassa sovulla bongaamaan ja ympyröimään sormellaan kuvaruudulle milloin mistäkin reunasta ilmestyviä hyönteisiä. Leikkiminen onkin oivallinen tapa oppia uutta.
Pisimpään pelin ääressä vaikuttaa viihtyvän 6-vuotias helsinkiläinen Julius Soininen. Ötököistä hänellä on vankat perustiedot jo peliin ryhtymistä.
– Olen lukenut ötökkäkirjaa, siinä sai vähän tietää hämähäkeistä ja muista. Se on semmonen maailmantieteelliskirja, vähän niin kuin Korkeasaaren tieteelliskirja, Julius selittää.
Juliuksen vieressä ötököitä saalistaa 8-vuotias Lila Lempinen, joka on tullut Raisiosta pääkaupunkiseudulle talvilomailemaan. Hänen suosikkileikkejään ovat perinteiset ulkoleikit hippa ja piilosilla olo.
– Tykkään niistä, koska olen hyvä piiloutumaan ja hipassa olen nopea juoksemaan.
Ryhmässä leikkiminen kehittää tärkeitä kaveritaitoja. Lila kertookin leikkivänsä mieluummin kavereiden kanssa kuin yksin.
– Mä en ikinä keksi yksin mitään, en ikinä, hän kertoo nauraen.
Älylaitteet voivat vaikeuttaa huoletonta leikkiä
Dosentti Antti Malinen arvioi, että pari edeltävää vuotta ovat osoittaneet nykylapsuuden olevan altis häiriöille. Kun koronapandemia sulki koulut ja harrastuspaikat, samalla vähenivät yhteisen leikin ja tekemisen mahdollisuudet. Monella lapsella ei ole sisaruksia, jolloin he saattoivat olla pitkiä aikoja ilman leikkikavereita.
Samaan aikaan perinteinen ja sosiaalinen media täyttyivät ikävistä uutisista. Malinen pohtii, että nykylasten on ehkä aiempia sukupolvia vaikeampi vetäytyä leikin maailmaan.
– Ennen arkielämän realiteetit olivat kyllä läsnä, mutta eivät samalla tavalla seuranneet mukana kun lähdettiin metsään rakentamaan majaa. Nyt Ukrainan sota, muut kriisit ja huolet ovat aina mukana, älylaitteilla parin klikkauksen päässä.
Voit keskustella aiheesta lauantaihin 25.2. klo 23:een asti.