Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan.
Näin lauloi Irwin Goodman.
Elettiin 1960-luvun puoltaväliä, ja Suomi oli vasta siirtymässä viisipäiväiseen työviikkoon. Onko nyt tullut aika tehdä perjantaistakin vapaapäivä?
Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ehdottaa laajaa kokeilua, jossa testattaisiin nelipäiväistä työviikkoa. Suomessa samaa ajatusta on pitänyt esillä ammattijärjestöjen lisäksi pääministeri Sanna Marin (sd.). Viimeistään työministeri Tuula Haataisen (sd.) ulostulo tänään teki aiheesta vaaliteeman.
Nelipäiväinen työviikko puhuttaa nyt ympäri Eurooppaa. Esimerkiksi Islannissa kokeilu oli menestys. Eniten huomiota on saanut brittitutkimus, jonka mukaan työajan lyhentäminen on niin työntekijöiden kuin työnantajien etu.
Ajatukselle löytyy enemmän ymmärrystä poliittisen kentän vasemmalta laidalta kuin porvariston ja työnantajien suunnalta. Suomessa Juha Sipilän (kesk.) johtama hallitus halusi vähentämisen sijasta lisätä työtuntien määrää kilpailukyvyn nimissä.
Ensimmäiseksi on todettava, että Suomen tilanne on tänään tyystin toinen kuin Työmiehen lauantaita levytettäessä.
- 1960-luvulla työmarkkinoille työntyi suuria ikäluokkia – nyt Suomea uhkaa työvoimapula.
- 1960-luvulla teollistuminen eteni ja työn tuottavuus parantui harppauksin. Tänään talousasiantuntijat valittelevat tuottavuuden hidasta kasvua.
Ei vaikuta siltä, että tämä olisi hyvä hetki työajan lyhennykselle.
SAK:n ajatus kuitenkin on, että kaikki voittavat. Lyhempi työviikko parantaisi työn tuottavuutta työhyvinvoinnin, motivaation ja esimerkiksi työn laadun kautta.
Keskeinen perustelu on myös se, että viimeiset työtunnit ovat joka tapauksessa kaikkein tehottomimpia.
Kuuden tunnin kokeilu tehtiin jo
Jos muutosta perustellaan viimeisten työtuntien tehottomuudella, kannattaisi ehkä lyhentää työpäivää eikä työviikkoa. Tätä Suomessa testattiin jo 1990-luvulla.
Kalevi Sorsa -säätiön julkaisu esittelee kokemuksia kuuden tunnin työpäivästä yhdeksässä teollisuusyrityksessä. Tuttuja nimiä ovat ainakin Nokian Renkaat, muoviyhtiö Orthex ja Otavan kirjapaino.
Raportin mukaan kokeiluihin osallistuneiden yritysten tuotanto työtuntia kohden säilyi ennallaan tai kasvoi. Tuotantovolyymi nousi samalla kun ylityötunnit vähenivät.
Joillain yhtiöillä tulokset olivat hämmästyttäviä.
”... ja kun tuloksia alkoi tulla, ne osoittivat tuottavuuden kasvuksi 42,2 prosenttia. Tuoteyksikköä kohti kustannukset alenivat 20 prosenttia. Parannus näkyi heti palkoissa. Kehitystä oli vaikea uskoa, koska se löi laudalta sekä pääluottamusmiehen että tuotantopäällikön laskelmat.”
Yllä oleva katkelma koskee putkiyhtiö KWH-Pipea. Siellä kuuden tunnin toimintamalli oli raportin mukaan käytössä 12 vuoden ajan, yhtiön myyntiin asti.
Vastaavia tuloksia raportoitiin muualtakin. Silmälasiyhtiö Essilorissa tuotantokustannukset linssiä kohden laskivat neljänneksen ja tuotanto kasvoi ilman uusia koneinvestointeja.
Raportin kirjoittaneen työmarkkinaneuvos VTT Pekka Peltolan mukaan kuuden tunnin työvuoroja yhdistelemällä voitiin järjestää tuotantoa tehokkaammin. Hyviä tuloksia selitti myös laadun parantuminen. Kaikissa yrityksissä työntekijät luopuivat pekkaspäivistä ja tauoillekin oli tarvetta entistä vähemmän kuuden tunnin työaikana.
Ällistyttävistä tuloksista huolimatta toimintamalli ei levinnyt. Peltola kuvaa, miten työnantajaliitto painosti mukana olevaa yritystä luopumaan kokeilusta. Eräässä perheyhtiössä omistaja halusi lopettaa – vaikka toimitusjohtaja yritti esitellä laskelmia tuottavuuden kasvusta.
Jos kuusituntinen työpäivä oli noin hyvä idea, miksi käytäntö levinnyt? On vaikea ymmärtää, miksi raha ei olisi omistajille kelvannut.
En ole varma, onko raportissa kuultu aivan koko totuutta. Ehkä kuitenkin kannattaa järjestää uusi kokeilu – varmuuden vuoksi.
Lue lisää:
Sanna Marin unelmoi neljän päivän työviikosta: ”Tänään ehkä utopiaa, tulevaisuudessa voi olla totta”