Yle kertoi maanantaina työelämästä kadonneista, joita on Suomessa yli 140 000. He ovat työikäisiä 18–64-vuotiaita henkilöitä, jotka eivät ole töissä, työttöminä, opiskelijoina tai työkyvyttömyyseläkkeellä.
Suurimmasta osasta ei tiedetä, mitä he tekevät elääkseen.
Koko maassa työelämästä kadonneiden osuus on 4,3 prosenttia työikäisestä väestöstä.
Puolet kaikista työelämästä kadonneista asuu kymmenessä suurimmassa kaupungissa. Pääkaupunkiseudulla heitä on peräti 41 000.
– Pääkaupunkiseudulla yhdistyvät maahanmuutto ja alueellinen polarisaatio, mikä on viime aikona alkanut korostua. Isoissa kaupungeissa on alueita, joissa sosiaalipoliittiset ongelmat kasautuvat, sanoo työmarkkinoita tutkiva PTC-services yhtiön asiantuntija Jussi Pyykkönen.
Pyykkönen selvitti työelämän ulkopuolella olevia Ylelle Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston ja tulorekisterin pohjalta.
Ulkomaan kansalaisten osuus korostuu
Ulkomaan kansalaisia on työelämästä kadonneiden joukossa 36 000. Monilla maahanmuuttajataustaisilla henkilöillä on Suomen kansalaisuus, mutta esimerkiksi puutteellinen kielitaito voi vetää sivuraiteelle yhteiskunnasta.
Usein ajatellaan, että työelämästä syrjään jääneitä elelee maaseutujen pikkukunnissa niin sanottuina peräkammarin poikina. He ovat kuitenkin pieni joukko.
– Vanhempien luona asuvia aikuisia on aavistuksen verran enemmän maaseutumaisissa kunnissa kuin kaupungeissa, mutta heidän osuutensa kokonaisuudesta on aika pieni. Kun katsotaan kokonaislukuja, niin kadonneiden määrä muodostuu muista kuin peräkammarin pojista.
Kuntien työikäisistä yleisesti 4–6 prosenttia on kateissa. Heitä on kunnissa enemmän kuin pitkäaikaistyöttömiä.
– Kartta on erinäköinen kuin pitkäaikaistyöttömyydessä, jossa on totuttu Pähkinäsaaren rauhan rajaan eli Itä- ja Pohjois-Suomi ovat aina punaisella ja Länsi- ja Etelä-Suomi vaalealla. Länsi-Suomessa on varsin paljon työelämästä kadonneita.
Pyykkösen mukaan syrjäytymisen ehkäiseminen on jäänyt sivuun julkisesta keskustelusta eikä uusia ehdotuksia ole esimerkiksi nyt eduskuntavaalien alla kuulunut.
Tärkeää olisi hänen mukaansa esimerkiksi asuntopolitiikan ja kotouttamisen parantaminen.
Myös tytöt ovat syrjäytymisvaarassa
Työelämästä kadonneiden joukossa on jonkin verran enemmän miehiä kuin naisia. Nuorten joukossa eroa ei välttämättä näy.
Diakonissalaitoksen nuortenpalvelun Vamoksen johtaja Terhi Laine kertoo, että työn ja koulutuksen ulkopuolelle jääminen tai kotiin jumiutuminen eivät ole selkeä poikien ongelmia. Ainakin tytöt ottavat yhteyttä Vamokseen vähintään yhtä usein kuin pojat.
– Tyttöjä on palvelujen piirissä hieman enemmän kuin poikia ja sitten on pieni osa nuoria, jotka eivät halua määritellä sukupuoltaan.
Nuorten vaikeuksia tulee Laineen mukaan näkyviin enemmän kasvukeskuksissa kuin maaseutumaisissa kunnissa. Vamos toimii 11 paikkakunnalla ja tavoittaa nuoria 47 kunnasta.
Järjestö kohtaa vuosittain 2000 nuorta. Heistä noin neljäsosa on maahanmuuttajataustaisia.
– Apua tarvitsevilla nuorilla korostuu ylisukupolvinen huono-osaisuus, yksinäisyys ja koulukiusaaminen. Viime vuosina myös neuropsykiatriset vaikeudet ovat yleistyneet.
15 prosentilla nuorista ei ole tuloja
Vamokseen tulevien koulutustaso on usein alhainen, joten he jatkavat yleensä koulutukseen ennemmin kuin palkkatyöhön.
Valmennus alkaa usein toimeentulotukihakemuksen täyttämisellä.
Viime vuonna nuorista 15 prosenttia tuli palveluun tulottomana ilman viimesijaista etuutta eli he ovat kaiken sosiaaliturvan ulkopuolella, Laine kertoo.
– Poliitikot eivät usko, että on olemassa tällainen ryhmä, johon ei vaikuta yhtään mitään se, että sosiaaliturvaa kiristetään tai tehdään sanktioita siihen.
Erhan Daler ei juuri liikkunut huoneestaan kahdeksaan vuoteen. Hän toimii Vamoksen kokemusasiantuntijana ja kertoo tunnelmistaan videolla. Lue koko juttu täältä Työelämästä kadonneet