Jessie Diggins teki pohjoisamerikkalaista urheiluhistoriaa, kun hänestä tuli ensimmäinen yhdysvaltalainen maastohiihdon maailmanmestari henkilökohtaisilla matkoilla.
10 kilometrin vapaan hiihtotavan maailmanmestaruus veti Digginsin tunteelliseksi. Diggins halaili joukkueensa jäseniä ja kyynelehti vuolaasti. Diggins kävi myös herkän keskustelun kilpailun kakkosen Ruotsin Frida Karlssonin kanssa.
– En voi lopettaa itkemistä. Toivoisin vaan, että puolisoni olisi täällä. En ole käynyt kotona sitten marraskuun, Diggins tunnelmoi Karlssonille.
Digginsin mukaan perhe tukee häntä niin paljon, että hän olisi halunnut perheensä olevansa paikalla erityisellä hetkellä.
Amerikkalainen voitti Planicassa mestaruuden näytöstyyliin 14 sekunnin erolla Karlssoniin.
– Olen itkenyt paljon. On ollut paljon tunteita, mutta hyviä sellaisia, Diggins sanoi myöhemmin saapuessaan Yle Urheilun haastatteluun.
Planican MM-rata sopi amerikkalaisen mukaan hänelle upeasti.
– Tämä oli täydellinen rata minulle uuden lumen kera. Sen takia pystyin repimään alamäissä eroa. Pystyin myös hyökkäämään laskuihin ja menemään kuin hullu ylämäkiin, Diggins totesi.
Vastoinkäymisistä koko joukkueen voittoon
Digginsin kausi on ollut täynnä käänteitä. 31-vuotias Diggins voitti Davosissa pidetyn 20 kilometrin väliaikakisan ylivoimaisesti joulukuun alussa. Vuodenvaihteessa Tour de Skillä hänen piti olla yksi suurimmista ennakkosuosikeista. Siellä kuitenkin Diggins romahti.
Norjalaisasiantuntijat olivat sitä mieltä, että amerikkalaisen olisi pitänyt jättää kiertue kesken. Kauden pääurakassa amerikkalainen on kuitenkin ollut iskussa. Hän jätti yhdistelmäkilpailun väliin ja aloitti MM-kisat parisprintistä.
Siinä Diggins piti hurjaa tahtia ja vei Yhdysvallat pronssille hiihtäessään Julia Kernin kanssa.
– Tiesin, että olin hyvässä kunnossa Tour de Skillä. Rehellisesti sanottuna meillä oli kuitenkin voiteluongelmia, Diggins kertoi.
Diggins hehkutti Yle Urheilulle mestaruutensa takana huimaa tiimityötä. Hän oli ylpeä koko Yhdysvaltojen joukkueesta.
– Kaiken pitää olla kunnossa, jotta voi olla kilpailukykyinen. Siksi voitamme aina joukkueena. Tämä kulta on koko joukkueelle. En olisi voinut voittaa ilman uskomattomia suksia. Olemme oppineet tämän kauden aikana paljon. Se tekee tästä mestaruudesta vielä erityisempää, Diggins tunnelmoi.
Saunakaveri Aino-Kaisa Saarinen: ”Jessie on ihan crazy”
Digginsillä oli ennen Planican MM-kultaa kaksi arvokisamestaruutta. Hän oli ottanut yhdessä amerikkalaisen lajilegendan Kikkan Randallin kanssa kultaa Pyeongchangin olympialaisten parisprintistä ja MM-kultaa jo kymmenen vuotta sitten Val di Fiemmen parisprintistä.
Yle Urheilun asiantuntijana toimiva entinen hiihtotähti Aino-Kaisa Saarinen tuntee Digginsin hyvin. Saarinen pohti keväällä 2012 kauden päättäneessä Falunin maailmancupissa, mitä tehdä tulevalla kaudella.
– Sitten Kikkan tuli kysymään, että lähdetkö Alaskaan leirille. Mä olin, että hell yes! Menin hotellihuoneeseen ja päätin, että totta kai minä lähden, Saarinen kertoi tiistaina Planicassa.
Alaskan leiriltä jäi mieleen etenkin parisprinttitreenit.
– Näin siellä, että ei minulla ollut mitään mahdollisuutta lähteä sauvatta luisteluun. Se oli ihan pirun kova siinä, Saarinen tunnelmoi.
Ne treenit johtivatkin sitten amerikkalaiskaksikon maailmanmestaruuteen. Sittemmin Diggins on käynyt Saarisen luona Suomessa monta kertaa saunomassa.
– Hän on ihan crazy. Jessie on harrastanut tanssia pitkään. Hän on tosi mielenkiintoinen persoona. Sellainen kiva, räiskyvä ja ihana tyyppi se on, Saarinen kertoo.
Hiihtolatujen voitot eivät ole kuitenkaan olleet Digginsin elämän suurin kamppailu. Amerikkalainen on kertonut avoimesti kärsineensä syömishäiriöstä ja sen kanssa kamppailusta.
Diggins kiitteli auttajiaan myös Instagramissa ja myönsi, ettei olisi ilman hoitoon päätymistä kilpailemassa Planican MM-kisoissa.
Diggins on kertonut, että hän sairastui bulimiaan lukiovuosinaan lupaavana hiihtojuniorina.
– Ennen lukiota minulla ei ollut mitään ongelmia kroppani kanssa. Olin sellainen lapsi, joka oli mukana kaikissa urheilulajeissa. Kutsuin poikia nössöiksi, koska olin heitä vahvempi. Sitten minusta tuli teinityttö. Olin yhtäkkiä häpeissäni lihaksistani. En mahtunut tanssiaismekkoihin tai farkkuihin. Tunsin, että minussa oli jotain vikana, Diggins kertoi vuonna 2019 ESPN:n haastattelussa.
Täydellisyyttä tavoitellut Diggins törmäsi ulkonäköpaineisiin hiihtoympyröissä.
– Muistan menneeni ensimmäisiin nuorten MM-kisoihini. Olin ollut pirun luottavainen. Kaikki muut tytöt ottivat rasvat pois pihveistään illallisella. Muistan katsoneeni ympärilleni ja miettineeni, teenkö jotain väärin? Miksi olen ainoa, joka juo kaakaota? Uskoin väärään narratiiviin, jonka mukaan menestyksekkäänä hiihtäjänä pitäisi lopettaa rasvan, jälkiruokien ja oikeastaan kaiken syöminen, Diggins on kuvaillut.
Tosiasiassa hiihtäjien energiankulutus on melkoista ja heidän tarvitsee kehittyäkseen sekä palautuakseen syödä runsaasti.
Diggins tunnetaan myös suorapuheisena hiihtäjänä, joka uskaltaa tarttua hanakasti myös hiihtopomojen löysiin puheisiin. Viime vuosina hän on ollut erityisen huolissaan vähälumisista talvista ja hiihdon tulevaisuudesta.
Juhlasuunnitelmissa Netflix
Saarinen on nähnyt Digginsin nousun nuoresta lupauksesta hiihtomaailman kiintotähdeksi.
– Kyllähän hän tuli sellaisena rääpäleenä tuohon maajoukkueeseen. On ollut hyvä, että hänellä on ollut Kikkanin tapainen isosiskomainen tuki siellä. Oli hienoa, että he voittivat Kikkanin kanssa Pyeongchangissa olympiakultaa.
– Sitten Kikkan jäi pois ja Jessien piti ottaa Kikkanin vastuunkantajan paikka. Toki Jessie oli jo menestynyt siihen mennessä, mutta kun se tuli vastuunottamisen kohta, niin hän otti sen. Se on ihan mahtava.
Maastohiihdossa on myös puhuttu pitkään, että olisi hyvä saada voittajia muualtakin kuin Norjasta ja Ruotsista. Diggins on Planican MM-kisojen ensimmäinen maastohiihtomestari näiden maiden ulkopuolelta.
– Nyt Yhdysvalloissa ei ole uutta Digginsin kaltaista ”rääpälettä” vielä näkyvissä, kuka olisi ottamassa valtikkaa sitten, kun Jessie poistuu. Toivottavasti hän jatkaa vielä pitkään, Aino-Kaisa Saarinen pohtii ystävästään.
Digginsillä ei ollut kuitenkaan tiistaina mahdollisuutta juhlia mestaruuttaan hirveän isosti. Amerikkalainen janoaa mitalia vielä torstain viestikilpailusta.
– Ehkä katson Netflixiä tai jotain, Diggins kertoi juhlasuunnitelmistaan Yle Urheilulle.
