Trondheimissa sijaitseva Granåsenin hiihtostadion on yksi pohjoismaisten hiihtolajien ikonisimmista näyttämöistä.
Mika Myllylä saavutti siellä vuoden 1997 MM-kisoissa mitalien värisuoran, jonka kruunasi 50 kilometrin maailmanmestaruus. MM-kisat palaavat samaiselle stadionille kahden vuoden kuluttua.
Granåsenilla on ehtinyt tapahtua sitten 1990-luvun lopun. Paikkaan liitetään erityisesti nykyhiihdon suurin tähti, Trondheimissa syntynyt ja edelleen asuva Johannes Hösflot Kläbo. Vasta 26-vuotias Kläbo on voittanut urallaan jo 13 arvokisakultaa. Menestyksen siemenet on kylvetty nimeomaan Granåsenilla.
– Kun muut lukiolaishiihtäjät ottivat rennosti stadionin viimeisessä laskussa eli seisoskelivat, joivat palautusjuomaa ja puhuivat keskenään, Johannes erottui joukosta. Hän pysyi laskuasennossa, selvitti ajolinjoja, keskittyi arvioimaan nopeuttaan ja harjoitteli aktiivisesti kiihdytyksiä mutkissa, norjalainen Öyvind Sandbakk kertoo.
Sandbakk, 41, on liikuntafysiologian ja -opin professori Trondheimissa sijaitsevassa Norjan teknis-luonnontieteellisessä yliopistossa. Hänen työhuoneensa on sijainnut jo vuosia Granåsenilla ja tarjonnut mahdollisuuden katsoa läheltä stadionin tapahtumia.
– Johannes oli lapsena melko pienikokoinen. Murrosikä tuli myöhemmin kuin muilla, eikä hän ollut yhtä hyvä kuin parhaat ikätoverinsa. Johannes harjoitteli kuitenkin erittäin aktiivisesti tekniikkaa ja suksitaitoa. Se kehittyi jo varhain, koska hän leikki paljon sukset jaloissa.
Sandbakk on entinen kilpahiihtäjä, joka kolkutteli 2000-luvun alussa Norjan kansallista kärkeä. Hän oli muun muassa sprintissä vuosina 2001 ja 2002 maailmanmestaruuden ja olympiavoiton saavuttaneen Tor Arne Hetlandin harjoituskaveri.
Kun paikka Norjan kivikovaan maajoukkueeseen ei auennut, Hetland suositteli tilastoista ja harjoitusohjelmista jo lapsuudessaan kiinnostuneelle Sandbakkille uraa akateemisessa maailmassa.
– Aloin pitää harjoituspäiväkirjaa 11-vuotiaana ja keräsin kaiken mahdollisen datan talteen. Isäni oli valmentajana maakuntajoukkueessa, ja päädyin itsekin valmentamaan jo parikymppisenä muun muassa Niklas Dyrhaugia, Sandbakk kertoo.
Sandbakkin palveluksista on sittemmin maksanut muun muassa Norjan olympiakomitean pääkallopaikka Olympiatoppen, jolle Sandbakk oli kehittämässä lajirajat ylittävää tutkimusyhteistyötä. Nykyisin hän on johtaja trondheimilaisyliopiston huippu-urheilun tutkimusyksikössä ja Norjan hiihtoliiton valmentajayhdistyksessä.
Olympiatoppenissa on ollut aihetta hymyyn. Norja on saanut kolmista viime talviolympialaisista 102 mitalia, joista 41 on olympiavoittoja. Maastohiihdon osuus on 33 mitalia, joista 17 on kultaisia.
Norja on tuottanut räjähtävästä voimantuotostaan tunnettuja sprinttereitä liukuhihnalta. Yli 200 tieteellistä julkaisua urallaan kirjoittanut Sandbakk teki väitöskirjansa aikanaan juuri sprinttihiihdosta.
Latujen tunnetuimmat pikakiitäjät ovat Kläbo ja häntä ennen hiihtoa mullistanut Petter Northug. Sandbakk on päässyt seuraamaan molempien uraa aitiopaikalta.
– Petter tuli 11-vuotiaana hiihtokouluun, jossa olin valmentajana. Hän oli Johanneksen tavoin pienikokoninen, mutta hänellä oli erinomainen aerobinen kapasiteetti.
Sandbakk hiihti valmennustöiden ohella kilpaa, kun Northug murtautui maailman kärkeen.
– Hän saattoi tehdä sadan metrin pyrähdyksen kesken normaalimatkan harjoituksen, minkä jälkeen hän hidasti. Sitten hän kiihdytti uudestaan. Tätä jatkui, kunnes me hänen kanssaan harjoitelleet turhauduimme. Siitä kyvystä tuli hänen syömähampaansa, Sandbakk muistelee.
Lajin evoluutio ollut hurjaa
Maastohiihdon muutos on ollut dramaattinen kahden viime vuosikymmenen aikana. Vuonna 1996 maailmancupissa ja 2001 arvokisoissa debytoinut sprintti on muovannut lajia nopeampaan ja räjähtävämpään suuntaan.
Vaikka hiihtäjien maksimaalisessa hapenottokyvyssä ei ole tapahtunut 2000-luvulla muutosta, kehitys on ollut huimaa niin vapaan hiihtotekniikan, suksien, luistelumonojen, sauvojen kuin ratojen saralla. Keskinopeudet ovat kasvaneet 20:n viime vuoden aikana 10 prosenttia.
– Se on enemmän kuin missään muussa kestävyyslajissa, Sandbakk muistuttaa.
Muutos näkyy silmämääräisesti hiihtäjissä, jotka ovat painavampia ja ylävartaloltaan lihaksikkaampia kuin 1990-luvun alussa. Vallitsevaksi kisamuodoksi tulleet yhteislähdöt kilpaillaan aiempaa helpommilla radoilla, mikä on ollut omiaan häivyttämään rajaa sprintterien ja normaalimatkojen taitajien väliltä.
Esimerkistä käyvät Marit Björgen ja Northug. Molemmilta lyötyy arvokisakulta kaikilta henkilökohtaisilta kilpailumatkoilta.
Ei yhdessä muotissa
Nykyhiihdossa on kuitenkin yhä mahdollista pärjätä erilaisilla ominaisuuksilla.
Yksi esimerkki tästä nähtiin viime perjantaina Planicassa, kun normaalimatkojen erikoismiehet Simen Hegstad Krüger ja Sjur Röthe karkasivat Kläbolta MM-yhdistelmäkisan vapaan osuuden ensimmäisessä nousussa.
Raskaan ylämäen jälkeen Kläbo onnistui saamaan kaksikon vielä kiinni ennen saapumista stadionalueelle. Kläbolla on ylivertainen kyky pystyä tuottamaan väsyneenä työntöihinsä ja potkuihinsa energiaa nousujen päällä. Kun tähän lisätään vertaansa vailla oleva alamäkien laskutaito ja northugmainen kyky nostaa tempoa tasaisilla pätkillä, Kläbo pystyy tulemaan voittokamppailuun takamatkalta.
Planican yhdistelmäkisassa Kläbo onnistui lyömään lopulta Röthen muttei Krügeriä.
Sandbakk korostaa, että avainroolissa oli nimenomaan Kläbon lapsena Granåsenissa tekemä pohjatyö.
– Joskus Johanneksen isoisä mittasi sekuntikellolla, kuinka kauan Johanneksella meni mutkan selvittämiseen. Kaikki alkoi leikistä, sittemmin harjoituksista tuli systemaattisia.
– Hänellä oli lahjakkuutta suksitaitavuuteen, mikä oli varmasti omiaan lisäämään harjoittelumotivaatiota. Mutta nykyiset lahjat ovat viime kädessä kovan työn tulosta.
Puuttuva palanen
Kläbo on ollut voittamaton pikamatkoilla jo viisissä arvokisoissa putkeen. Maailmancupissa tulosta on tullut myös normaalimatkoilla.
Lisäksi Kläbolla olisi MM-kisojen kultamitali 50 kilometriltä, mutta kaksi vuotta sitten tuomaristo hylkäsi ensimmäisenä maaliin tulleen Kläbon, koska norjalaisen katsottiin kiilanneen loppusuoralla Aleksandr Bolshunovia sääntöjenvastaisesti.
– Kun puhutaan kaikkien aikojen hiihtäjästä, Petter Northug näyttää Kläbolle aina neljää sormea, Sandbakk sanoo nauraen ja viittaa Northugin neljään 50 kilometrin arvokisakultaan.
Keskiviikkona Planicassa hiihdetään 15 kilometrin vapaan väliaikalähtö. Se on matka, jota Kläbo ei ole pystynyt voittamaan koskaan edes maailmancupissa.
– Yllätyn, jos hän voittaa. Hän tarvitsee nopean radan.
Suomalaisittain Kläbo on varmuudella merkattu mies mitä tulee sunnuntaina kisat päättävään, perinteisellä hiihtotavalla hiihdettävään 50 kilometrin yhteislähtöön. Se on Iivo Niskasen päämatka. Kyseessä on suomalaiselle kisojen kolmas ja Kläbolle kuudes startti.
– Urheilija palautuu hyvin ollessaan huippukunnossa, mutta kuusi kisaa kymmeneen päivään on kuitenkin rajatapaus. Kläbo pelaa riskillä.
– Mitä tulee ominaisuuksiin, Iivo lyö Johanneksen vain aerobisessa suorituskyvyssä. Se pääsee oikeuksiinsa pitkässä kilpailussa ja pitkissä nousuissa. Radan kunto vaikuttaa Kläbon mahdollisuuksiin merkittävästi, Sandbakk toteaa.