PLANICA. Ei vieläkään mitalia Suomen hiihtojoukkueelle, kun mahdollisia matkoja on enää jäljellä kolme: miesten viesti, naisten 30 kilometriä (p) ja miesten 50 kilometriä (p) yhteislähdöllä.
Yle Urheilun asiantuntija Aino-Kaisa Saarinen tietää kokemuksesta, millaista kisoissa on, kun mitalia ei vain näy eikä kuulu. Näin Suomen joukkueelle kävi Vancouverin olympialaisissa. Kisoihin lähdettiin kovin odotuksin, koska edellisenä vuotena Liberecin MM-kisoissa oli tullut melkoinen mitalisade.
Vancouverissa Suomen hiihtojoukkueen ensimmäinen mitali tuli vasta naisten viestissä, aivan kisojen loppupuolella.
– Kun se mitali tuli, se oli ihan hirveä helpotus. Olin pelännyt, että jos sitä mitalia ei tule, niin joudumme kävelemään toimittajajoukon eteen, joka ”ampuu seulaksi”. Se tuntuu aivan hirveältä mennä sinne selittelemään ja kertomaan, miten nyt jäätiinkin neljänneksi, Saarinen kertoi.
– En melkein pystynyt nauttimaan siitä mitalista, kun se pelko ja helpotus oli niin suurta.
Suomi sai Vancouverin olympialaisista 2010 lopulta kaksi hiihtomitalia, kun naisten viestijoukkueen lisäksi Saarinen nappasi pronssia naisten päätösmatkalta, 30 kilometrin perinteiseltä.
Suomen nykyisen MM-joukkueen konkarit Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski ovat molemmat käyneet läpi monet arvokisat ja kokeneet niin joukkueen sisältä kuin ulkopuoleltakin tulevia paineita. Kummankaan mielestä Suomen joukkueessa ”pipo ei kiristä”, vaikka mitaleja ei olekaan tullut ja joukkueessa on ollut hyvä henki.
– Joskus vain käy näin. Minusta tuntuu, että en ole koskaan tullut arvokisoihin näin hyvässä kunnossa, viimeinen matka jäljellä, eikä yhtään mitalia ole taskussa. Mutta taistelu on kovaa, jotkut onnistuvat yläkanttiin, eivätkä perusvedot vain riitä. Ei niitä mitaleja vain haeta, Niskanen sanoi.
Pärmäkosken mukaan viestissä on aina erilainen latautuminen, sillä silloin jokainen haluaa onnistua joukkueen puolesta. Vaikka mitaleita ei ole tullut, joukkue on pystynyt pitämään hyvää fiilistä yllä.
– Mutta kyllähän totuus on, että jos niitä mitaleita tulisi, olisi hotellilla hilpeämpi ja rennompi tunnelma, Pärmäkoski myönsi.
Pärmäkoski: Vähän karvas maku
Naisten viestijoukkue tarjosi kunnon mitalitaistelun torstaina, mutta joutui tyytymään neljänteen sijaan. Pronssimitali jäi lopulta vajaan kahden sekunnin päähän.
Neljäs sija ei saanut kuitenkaan Suomen viestinelikkoa – Johanna Matintalo, Kerttu Niskanen, Eveliina Piippo ja Krista Pärmäkoski – synkistelemään, sillä jokainen pystyi hiihtämään tasollaan. Etenkin kun ennen kisaa lähes jokaisen hiihtäjän kohdalla leijaili kysymysmerkkejä tämän hetken iskukyvystä.
Johanna Matintalolle avausosuuden suoritus oli ennen kaikkea torjuntavoitto, sillä hänen kuntonsa on ollut varsin ailahtelevassa vireessä. Myös Eveliina Piippo onnistui, vaikka ruoskikin itseään haastatteluissa. Vastus oli tällä kertaa liian kova. Hän antoi ladulla todella kaikkensa, sillä hän tarvitsi kantoapua vaihtoalueelta poistumiseen.
Ennen yhdistelmäkilpailua Kerttu Niskanen pelästytti suomalaiset hiihtofanit kaatumalla ja loukkaamalla jalkansa. Viestin kakkososuudella häneltä nähtiin kuitenkin varsin tyylikkään näköistä menoa, vaikka hiihtäjä itse totesi suorituksensa olleen perussuoritus.
– Ei se mitenkään erikoinen ollut, kun tuo vitonen on aika hapokas matka. Siinä ei saa hiihtää mukavalla tunteella oikein ollenkaan. Kolmellakympillä tuota pahaa oloa pitää jaksaa aika paljon pidempään, Niskanen sanoi.
Hänen olemuksestaan paistoi kuitenkin rentous, joka on ollut viime päivinä kadoksissa, kun media on kysellyt hänen jalkansa kunnosta.
Niskanen on ollut voittamassa viestissä niin olympiahopeaa kuin pariin otteeseen MM-pronssiakin. Nelossija on usein kitkerä, mutta kokenut konkari pystyi kääntämään tilanteen positiiviseksi.
– Kun katsoo, miten meillä on kisat täällä menneet, niin kyllähän tuo oli joukkueena hyvä suoritus. En usko, että kukaan meidän nelikosta on pettynyt. Saimme oikeasti taistella mitalista. Paljon huonompi fiilis olisi jäänyt, jos olisimme olleet puoli minuuttia palkintopallilta, nyt olimme puoli minuuttia voitosta, Niskanen sanoi.
Ankkuriosuuden hiihtänyt Pärmäkoski jakoi Niskasen ajatuksen, mutta myönsi olevansa pettynyt, sillä joukkue haki mitalia. Hän piti joukkueen suoritusta hyvänä, sillä se oli selkeästi altavastaaja ja pääsi hiihtämään paineettomasti.
Pärmäkoski joutui hiihtämään Ruotsin Maja Dahlqvistia vastaan, joka oli hänelle pahin mahdollinen vastus. Pärmäkoski tiesi, että hänen pitäisi ratkaista peli matkalla, sillä loppukirissä Planican sprintin pronssimitalisti olisi liian kova pala.
– Toinen, pidempi nousuosuus, oli ”wassua”. Uskon, että se oli Majalle parempi. Jos olisi menty kuokalle, hän olisi ollut enemmän vaikeuksissa. Maja klaaraa lopun niin hyvin ja tietää, miten pitää taktisesti tulla, Pärmäkoski sanoi.
Pekingin onnistuneiden olympialaisten – Suomelle yksi kulta, kaksi hopeaa ja kolme pronssia – jälkeen odotukset Suomen hiihtojoukkuetta kohtaan ovat olleet kovat, vaikka kauden maailmancupin tulokset eivät mitalimenestystä ennustaneetkaan.
– Mitali olisi ollut kiva tänään voittaa, mutta pääsimme lähelle. Oma hiihto oli selkeästi parempaa kuin tiistaina. Sillä tavalla ihan hyvä mieli, mutta vähän karvas maku kuitenkin, Pärmäkoski sanoi.