34-vuotias turkulainen Anna on vältellyt käyntiä gynekologilla jo viiden vuoden ajan. Syy on pelko.
– Tilanne on johtanut siihen, että pelkään mennä gynelle ja välttelen oman terveyteni kustannuksella sinne menemistä, Anna kertoo.
Anna ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään asian henkilökohtaisuuden vuoksi. Yle on nähnyt Annan hoitoon liittyviä kirjauksia.
Orimattilassa asuva Mirja Haukisaari puolestaan kertoo valmistautuvansa gynekologikäyntiin kuin tenttiin. Suhtautuminen lääkärillä on tuntunut vähättelevältä.
– Minun on ollut pakko olla helvetin hankala, kun ei muuten otettu todesta, hän sanoo.
Kysyimme helmikuussa kokemuksia, joita gynekologeilla käyville on kertynyt elämänsä aikana. Saimme yli 180 vastausta, joista valtaosa on jollain tavalla negatiivisia.
Valtakunnallista, ajantasaista tilastotietoa gynekologiseen hoitoon liittyvistä kokemuksista ei tällä hetkellä kerätä. Esimerkiksi hoitoon tyytymättömiä potilaita auttava potilasasiamies ei erottele gynekologisia tapauksia erikseen vuosikertomuksissaan.
Myös Ylen kyselyn perusteella useimmat vastaajat pitävät negatiiviset kokemukset itsellään.
Ainoastaan 15 vastaajaa kertoi vieneensä epäasialliseksi katsomansa kohtaamisen eteenpäin, esimerkiksi tekemällä hoitohenkilökunnasta ilmoituksen hoitopaikkaan.
Huono kohtaaminen hoitohenkilökunnan kanssa voi jättää vuosikausien arvet. Vanhimmat tätä juttua varten kerätyistä kokemuksista ajoittuvat 1980-luvulle.
Vuosia sitten hoitajien kansliaan saapasteli keski-ikäinen mieslääkäri ja kysäisi kuuluvalla äänellä, onko vielä vittuja jonossa.
Nainen, Helsinki, 71 vuotta
– Lääkärikunnassa on ryhdytty viimeisen 20 vuoden aikana kiinnittämään huomiota potilaan kohtaamiseen, HUSin naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Janina Kaislasuo sanoo.
Kaislasuolla on 15 vuoden kokemus gynekologiasta. Hän opettaa työssään lääkäriopiskelijoita kohtaamaan hoitoon hakeutuneita potilaita.
– Gynekologian alan potilas eroaa muista siten, että kyse on hyvin intiimistä alueesta, jota tutkitaan. Monet ovat pelokkaita ja ahdistuneita. Potilaita tulee lukea eri tavalla kuin muun erikoisalan tutkimuksissa.
Nuori mieslääkäri katsoi minuun, pyöritti silmiään ja kertoi naisena olon kuuluvan olla kivuliasta. Hän totesi, että ”joillain on matala kipukynnys” ja käski ottaa panadolia.
Nainen, 25, Helsinki
Kyselyssä toistuu vastanneiden kokemus vähättelystä varsinkin, kun kuukautiskivut häiritsevät tai jopa estävät normaalia elämää.
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Janina Kaislasuo, kuuluuko naiseuteen tuska?
– Ei minun mielestäni pitäisi kuulua. Aina meillä ei kuitenkaan ole nopeaa täsmähoitoa, mitä tarjota, ja lisäksi moni vaiva menee odottamalla ohi. Hyvä esimerkki tästä on alavatsakipu.
– Mutta eihän sitä pitäisi tuolla tavalla sanoa töksähdellen potilaalle, vaan etsiä paremmin sanoja.
Miksi hoitajat eivät ota tosissaan sitä, että asiakas sanoo pelkäävänsä tutkimusta, koska välineen asettaminen aiheuttaa aina paljon kipua? Todetaan vain, että juu eihän se mukavalta tunnu.
Nainen, 55, Lempäälä
Turkulainen Anna kertoo, että hänen käyntinsä gynekologeilta ovat järjestäen jättäneet huonoja muistoja.
Hän kuvailee yksityiskohtaisesti kokemuksiaan oireisiin ja tutkimusten aiheuttamaan kipuun liittyvästä vähättelystä.
Toimenpidehuoneesta hän kertoo poistuneensa itkien ja järkyttyneenä useammin kuin kerran.
– Lääkäri halusi päättää, mitä tehdään. Koepalan otto tuotti kipua niin paljon, että huusin. Vastaus oli, että ei voi sattua. Lopulta kätilö sanoi, että nyt pitää lopettaa, Anna kertoo esimerkin viimeisimmältä käynniltään.
Kaislasuo kertoo, että hoitotyössä kipua pyritään hoitamaan yhdessä pelon kanssa. Pelko pahentaa kipuja. Hän kehottaa kertomaan heti vastaanotolla pelosta, jolloin se voidaan huomioida hoidossa.
– Tehdään hitaasti ja suostumuksella. Huomioidaan se, että potilas pelkää tai hänellä on huonoja kokemuksia. Aina voidaan keskeyttää tai olla tekemättä jotain, jos potilas sanoo.
Yksi esiin nousevista teemoista on nimenomaan endometrioosiin liittyvän diagnosoinnin ja hoidon vaikeudet.
Useat vastaajat kertoivat jopa vuosien oireiden kierteestä, jossa vastaajan omaa endometrioosiepäilyä ei tunnuttu otettavan vakavasti.
Orimattilassa asuvan Mirja Haukisaaren endometrioosin diagnosointiin ja hoidon aloittamiseen kului useampi vuosi.
– Minua ei otettu vakavasti. Minua mitätöitiin, vähäteltiin ja uskottavuuttani epäiltiin. Siitä tulee kuva, että en ole minkään arvoinen näiden ammattilaisten silmissä. Mitä hyötyä minun on hakea apua, jos en saa sitä, Haukisaari kertoo kokemuksestaan.
– Nykyään menen lääkäriin aina oirepäiväkirjan kanssa ja lääkelista päivitettynä. Näistä on tullut minulle itsestäänselvyyksiä, koska en ole pärjännyt terveydenhuoltohommassa muuten, hän kertoo.
Ylelle kerrottujen kokemusten perusteella Haukisaari ei ole kokemuksineen yksin.
Minulle on kerrottu, että hoikkuutteni vuoksi minulla saattaa olla alhainen kipukynnys, jonka vuoksi kärsin kuukautiskivuista. Olen saanut vuosien varrella hoidoksi vain särkylääkeitä. Vasta viidennen lapsettomuushoidon yhteydessä todettiin endometrioosia kohdussa. Kaikki tämä on saanut miettimään, miten asiat olisivat menneet toisin, mikäli jo silloin vuosikausia sitten olisin saanut hoitoa, jota minun olisi pitänyt saada.
Nainen, 41, Helsinki
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Janina Kaislasuo muuttuu varovaiseksi, kun puhe kääntyy endometrioosiin.
– Tässä on varmasti paljon informaatioasiaa, myös ehkä lääkäreiden puolelta kommunikaatiokatkosta. Ei ehkä ole tarpeeksi hyvin selitetty potilaalle asioita, Kaislasuo sanoo.
Endometrioosiin liittyy usein erittäin voimakkaat kuukautiskivut, jotka voivat haitata sairastavan elämää merkittävästi.
Kaislasuo kertoo, että noin puolet endometrioosilöydöksistä tapahtuu sattumalta.
Lääketieteellisesti endometrioosia hoidetaan samalla tavalla kuin tavallisia kuukautiskipuja: kipulääkkeillä ja hormonihoidoilla. Jos nämä eivät auta, potilas ohjataan lisätutkimuksiin.
– Moni potilas kokee, että heitä ei ole kohdattu tai hoidettu, jos diagnoosia ei ole tehty leikkauksessa. Kuitenkin ainoastaan joka kymmenes joutuu leikkaukseen. Hoito voidaan toteuttaa nykyään muulla tavoin, Kaislasuo sanoo.
Minua ennen ollut potilas purskahti itkuun heti huoneesta poistuessaan. Hän kertoi, että kandit harjoittelivat sisätutkimusta ja heitä ohjannut erikoislääkäri oli ”limainen äijä”. Astuin siis hyvin varovasti sisään. Huoneessa oli nuoria miehiä ja heitä ohjannut vanhempi herra, joka pyysi minua vitsillä istumaan syliinsä, jos pelottaa.
Nainen, 57, Helsinki
Osalle gynekologeilla käyvistä lääkärin sukupuoli on merkityksellinen asia.
Ylen saamissa vastauksissa vähintään joka kolmannessa mainitaan erikseen kohdatun lääkärin oletettu sukupuoli.
Huonot kokemukset eivät kuitenkaan sinällään liity useimmissa vastauksissa suoraan lääkärin sukupuoleen, vaan enemmänkin kohtaamisen tunnelmaan.
Miehiksi oletettujen lääkärien keventävät tokaisut nousevat silti esiin naisena pidettyjen sanomisia useammin.
– Meillä näkyy jonkin verran potilaita, jotka eivät halua mieslääkäriä, HUSin Kaislasuo sanoo.
Kaislasuo kertoo, ettei lääketieteen opinnoissa tai hoidossa suoraan kiinnitetä huomiota lääkärin sukupuoleen tai sen vaikutukseen potilaan kohtaamisessa.
Potilaan toiveita hoitavan sukupuolesta pyritään kunnioittamaan.
– Aina ei sairaalamaailmassa pysty lupaamaan, mikä on lääkärin sukupuoli. Lupaamme enemmänkin lääkärin ammattitaitoa, Kaislasuo sanoo.
Potilaan intiimi voi arkipäiväistyä
Yle kertoi helmikuussa Lahden seudulla tapahtuneesta tilanteesta, jossa runsaisiin kuukautisvuotoihin apua hakenut Heidi Aitta-Aho jäi ihmettelemään ajanvarauksessa vitsaillutta sairaanhoitajaa.
Letkeä tyyli ja huulenheitto voi tuntua hoitoa hakevasta ylimieliseltä. Kaislasuo löytää yhden selityksen kevyeen kieleen hoitohenkilökunnan tottumuksesta.
– Nämä ovat niin herkkiä asioita ihmisille, mutta toisaalta niin arkipäiväisiä meille ammattilaisille. Sairaalamaailmassa lääkäri voi kohdata kymmeniä potilaita päivässä, jolloin siihen liittyen tulee joskus sanottua asioita, joita ammattilainen ei edes huomaa sanoneensa.
Kaislasuo painottaa, että arkipäiväistymisestä huolimatta potilasta kohdatessa sanojen harkitseminen huolella on tärkeä osa lääkärin ammattitaitoa.
Tein hoitopaikkaan virallisen muistutuksen, ja sain ylilääkäriltä asiallisen vastauksen.
Nainen, 37, Kuopio
Ylen kyselyn perusteella valtaosa ikäviä kokemuksia gynekologeilla kohdanneista vastaajista ei tehnyt asialle mitään. Yli 180 vastaajasta vain 15 kertoi ilmoittaneensa asiasta eteenpäin.
Epäasiallisesti kohdattu potilas voi aina antaa palautetta hoitopaikkaan.
Esimerkiksi Heidi Aitta-Ahon tapauksessa palaute väärässä paikassa veistellyistä vitseistä tavoitti terveyspalveluista vastaavan Harjun terveyden johtavan lääkärin jo saman päivän aikana.
– Aivan mahtavaa, että asiakas laittoi meille kirjallisen palautteen tästä, jolloin meillä on työkaluja käsitellä tätä tilannetta. Olemme tehneet tästä selvitystä, johtava lääkäri Minna Honkanen kertoi tuolloin Ylelle.
Palautetta järeämpi keino on jättää hoitopaikalle muistutus, jonka laatimiseen on mahdollista saada paikallisen potilasasiamiehen apua.
Gyne oikeasti kuunteli tilannetta ja lohdutti, että on vielä kiviä kääntämättä hoidossa. Kertoi rehellisesti eri hoitovaihtoehdoista ja kohteli kehoani kunnioittavasti.
Nainen, 27, Oulu