Elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) alkoholinkäyttö on viime aikoina herättänyt laajaa keskustelua eri tiedotusvälineissä.
Ministerin epäillään olleen päihtyneenä hoitaessaan virka- ja edustustehtäviään. Lintilä itse kiistää väitteet.
Useimmat medioiden uutisoimista tapauksista, joissa Lintilän epäillään olleen alkoholin vaikutuksen alaisena työtehtäviensä aikana, sijoittuvat vuosille 2020–2021 sekä viime vuoden joulukuulle.
Silti uutisointi epäilyistä tuli julki vain kolme viikkoa ennen eduskuntavaaleja. Miksi uutiset ministerin alkoholinkäytöstä nousivat pintaan juuri nyt?
Seinäjoen ammattikorkeakoulun koulutuspäällikkö ja poliittisen viestinnän tutkija Elisa Kannasto arvioi, että Lintilän uutisoinnin ajoitus maalaa kuvaa poliittisesta pelaamisesta.
– Elämme tällä hetkellä kuuminta vaalikuukautta, ja kun katsoo tätä uutisointia, niin siellä nostetaan esille tapauksia viime vuodelta ja vuodelta 2020. Ei ole sattumaa, että sitten kuitenkin kaikki nimettömät lähteet ja uutisointi tästä asiasta nousevat pintaan vasta nyt, hän sanoo.
Iltalehden politiikan toimituksen päällikkö Juha Ristamäki avaa Ylen Uutispodcastissa, miksi Lintilän alkoholin käytöstä tuli uutinen. Juontajina Reetta Rönkä ja Heikki Valkama.
Sosiaalinen media ruokkii keskustelua
Lintilän tapauksessa huomioitavaa on Kannaston mielestä myös se, että se tulee suoraan edellisen keskustelun päälle. Viime kuussa ministeri nousi otsikoihin Whatsapp-tililtään lähetetystä meemistä, jossa vitsailtiin pääministeri Sanna Marinin (sd.) ja kansanedustaja Matias Mäkysen (sd.) kustannuksella.
– Tämä voi tietysti osaltaan kertoa siitä, että mediat ovat lähteneet penkomaan edellisen kohun seurauksena ja sitten on löydetty jotakin uutta, Kannasto toteaa.
Toisaalta Kannaston mielestä uutisoinnin ajoitus on liian sopiva ollakseen pelkkää sattumaa.
– Se, että nostetaan vuoden tai kahden vuoden takaisia asioita nyt yhtäkkiä pintaan, niin kyllähän se kuvaa sitä poliittista peliä.
Tapaus kuvaa Kannaston mielestä myös hyvin tämänhetkistä polarisoitunutta keskusteluilmapiiriä sosiaalisessa mediassa sekä yleisön että puolueiden ja ehdokkaiden välillä.
– Siellä on sekä voimakkaat puolustajat että voimakkaat vastustajat. Tämäntyyppiset tapaukset antavat myös pontta sellaiseen henkilöihin ja puolueisiin suoraan kohdistuvaan negatiiviseen markkinointitapaan ja viestintään, mikä mielestäni tällä hetkellä ja näissä vaaleissa on ollut nyt paljon enemmän esillä.
Tämä näkyy Kannaston mukaan esimerkiksi tarkastelemalla puolueiden ja kansanedustajaehdokkaiden päivityksiä sosiaalisessa mediassa.
– Siellä aika suoraan nostetaan esiin, että tämän puolueen puheenjohtaja sanoo näin tai tässä puolueessa ohjelmana on tämä sen sijaan, että puhuttaisiin siitä, mitä me itse puolueena tai ehdokkaana ajattelemme asioista.
– Totta kai ennenkin on nostettu esiin tiettyjä eroja siitä, miten poiketaan muista puolueista tai ehdokkaista, mutta nyt se tuntuu olevan selkeästi yleisempää, hän lisää.
Yhtenäisyyksiä Marin-uutisointiin
Kannasto toteaa, että on vaikea arvioida, onko mediaa onnistuttu Lintilän suhteen höynäyttämään, kun puhutaan nimettömistä lähteistä ja huutelusta puoluekentällä.
– Onhan se mahdollista, että mediaa on harhautettu, kun tätä huutelua on. Mutta ehkä juuri tämä ajoitus tälle kaikelle on sellainen asia, jota mediassa ei olla käsitelty kaikista kriittisimmin.
Medialla on Kannaston mukaan kuitenkin myös velvollisuus uutisoida asioista, joista tulee ilmiö ja toimia vallan vahtikoiran roolissa. Hän näkee myös, että sosiaalisessa mediassa ihmiset ovat alkaneet ottaa perinteisen median kanssa samaa roolia.
– Jos verrataan tämän yksittäisen tapauksen uutisointia, niin kyllä se uutisointi ja keskustelu oli aika samanlaista myös syksyllä tässä Marinin tapauksessa. Siinäkin nostettiin esille huhuja, että tämmöistä on kuultu ja puhuttu, mutta totta kai aina pitäisi olla mukana riittävä lähteiden varmistus, mitä ainakin haluaisin uskoa, että suomalainen media tekee, Kannasto pohtii.
Yksi asia, missä media on Kannaston mielestä onnistunut, on kaikkien osapuolten kuuleminen uutisoinnin aikana.
– Tässä on Lintilää haastateltu ja kuultu myös puoluetta, siinä mielessä media on toiminut oikein. Onhan se tietysti hankala jättää juttua tekemättäkään, jos se esimerkiksi vasta nyt nousee esille. Mutta tällaisissa tapauksissa pitäisi olla erityisen kriittinen siitä, että kuinka varma juttu on, ja millä tavalla siitä pystytään puhumaan.
Aikaisemmissa poliittisissa skandaaleissa, kuten esimerkiksi Ilkka Kanervan (kok.) vuoden 2008 tekstiviestikohussa, Kannisto näkee eroja nykyiseen tapaan käsitellä asioita.
– Se kansalaiskeskustelu silloin ei ollut yhtä voimakasta ja julkista kuin mitä somen takia nyt on, mikä sitten osaltaan myös ruokkii median halua ja tarvettakin pitää uutista pinnalla. Jos ajatellaan nyt vaikka tätä Lintilän edellistä kohua, niin kyllähän se, kuinka paljon ja kuinka kauan näistä uutisoitiin, johtui myös siitä, että selkeästi ihmiset sosiaalisessa mediassa osoittivat sille tarvetta.
Kanniston mielestä tällä hetkellä näyttääkin siltä, että eri mediasisällöt ruokkivat keskusteluissa toisiaan.
– Sekä tässä keississä että Marinin tapauksessa tämä polarisaation ilmeneminen suomalaisessa poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa alkaa realisoitua nyt aika voimakkaasti, hän sanoo.
Juttua voi kommentoida Yle-tunnuksilla 8.3.2023 kello 23 asti.