Suomalaisista lapsista jopa yhdeksän kymmenestä harrastaa jossain elämänsä vaiheessa liikuntaa urheiluseurassa. Noissa seuroissa on lukematon määrä valmentajia, jotka tekevät työtään vapaaehtoisina ja suurella sydämellä.
Mutta aina valmentajien käytös ei ole asiallista.
Tämän huomasi myös muodostelmaluistelua viidentoista vuoden ajan harrastanut Jatta Muhonen. Mukavien muistojen joukkoon mahtuu myös vähemmän mukavia hetkiä ja epäasiallista valmentamista.
– Olin loukkannut jalkani, mutta valmentaja pakotti minut luistelemaan, vaikka minulla oli kovia kipuja, Jatta Muhonen muistelee.
Onneksi hänen vanhempansa huomasivat, että jotain oli vialla. He ottivat yhteyttä urheiluseuraan.
– Vanhempani hoitivat asian hyvin. Minun ei tarvinnut elää sitä kokemusta uudelleen ja puhua asiasta. Loppu hyvin, kaikki hyvin: valmentajan käytös minua kohtaan oikeasti muuttui ja suhteemme parani.
Urheilu-uran päätyttyä Jatta Muhonen alkoi tutkia urheilijoiden kohtaamaa psyykkistä väkivaltaa. Nyt hän tekee aiheesta väitöskirjaansa Helsingin yliopistossa.
”Haukkuminen ei ole ookoo”
Valmentamiseen kuuluu urheilijan tsemppaaminen tomerinkin sanakääntein, mutta yli-innokas aikuinen voi tietämättään käyttäytyä nuorta kohtaan epäasiallisesti.
Jatta Muhosen vanha leipälaji muodostelmaluistelu nousi pari vuotta sitten otsikoihin, kun julkisuuteen vuosi toisen luisteluseuran valmentajan kommentit, kun häneltä oli mennyt ”pata jumiin”:
”Teillä oli eilenkin ollut puolitoista tuntia. Miten voi olla, että se X ja niiden vaaka ei vittu ollut kuin nakki. Miten saatanassa se voi olla mahdollista. Kahden viikon päästä pitäisi tehdä ihan täydellistä ohjelmaa, ja taas kun mä saavun paikalle, niin se on täyttä paskaa”, luisteluvalmentaja Mirjami Penttinen kritisoi Team Uniquen joukkueen valmennettavia Helsingin Sanomien keväällä 2020 julkistamassa ääniviestissä.
Jatta Muhonen luisteli uransa aikana Espoon Taitoluisteluklubin joukkueissa.
Hänen mielestään raja asiallisen kannustamisen ja epäasiallisten tölväisyjen välillä on lopulta aika selvä.
– Jos valmentaja esimerkiksi huutaa kentän laidalla jalkapalloilijalle, että juokse kovempaa, niin se kuuluu lajiin. Mutta se ei ole ookoo, jos valmentaja haukkuu urheilijan pukukopissa, kun muut urheilijat ovat läsnä.
Myös urheilijan jättäminen porukan ulkopuolelle tai vaikkapa tavaroiden viskominen täyttävät psyykkisen väkivallan tunnusmerkit.
Nuoret oppivat vanhemmilta urheilijoilta
Lapset ja nuoret eivät läheskään aina tunnista valmentajan oikutteluja kaltoinkohteluksi. Vaikeaa se on varsinkin silloin, jos vanhemmat urheilijat tuntuvat hyväksyn valmentajan käytöksen.
– Kun nuori urheilija näkee, että vanhemmat urheilijat hyväksyvät psyykkisesti väkivaltaisen käytöksen toistuvasti siihen mitenkään puuttumatta, he oppivat, että tämä varmaankin kuuluu siihen lajiin, ja varmaan hänenkin on se hyväksyttävä, Jatta Muhonen sanoo.
Muhosen mielestä hälytyssignaalien pitäisi soida kotona siinä vaiheessa, jos lapsi tai nuori ei enää halua puhua treeneistä ja siitä mitä siellä tapahtuu
– Vaikeneminen voi olla merkki siitä, että valmentaja on kieltänyt lasta puhumasta valmennukseen liittyvistä asioista kotona.
Urheilun keskiössä on bisnes, ei lapsi
Mikä sitten mahdollistaa huonon käytöksen jopa vuodesta toiseen?
Jatta Muhonen muistuttaa, että loppupeleissä urheilu on bisnestä. Siksi huonosti käyttäytyvät valmentajat saavat jatkaa seuroissa epäasiallista toimintaansa niin pitkään kun tulosta tulee.
– Urheilukulttuurin keskiössä ei ole urheilijan hyvinvointi vaan menestys ja mitalit, koska ne tuovat lisää rahaa seuroille, joukkueille ja lajiliitoille.
Vaateliaan valmentamisen ja psyykkisen väkivallan välinen ero ei välttämättä ole selvä edes valmentajille itselleen. Siksi Jatta Muhosen mielestä Suomessakin kannattaisi kokeilla Britannian mallia, jossa kaikki valmentajat, tuomarit ja urheilun parissa työskentelevät vapaaehtoiset passitetaan parin vuoden välein koulun penkille saamaan tietoa siitä, missä menevät asiallisen ja epäasiallisen käytöksen rajat.
– Pakollisella koulutuksella varmistetaan se, että uusin tieto päätyy valmentajien, vapaaehtoisten ja urheilujohtajien tietoon.