Helsingissä on monikielisiä ohjaajia lähes yhtä monesta kulttuurista kuin oppilaitakin. Kävimme tutustumassa heihin.
Ohjaajat tekevät yhteistyötä erityisesti S2-opettajien sekä opinto-ohjaajien kanssa. Esimerkiksi Helsingissä ohjaajien kielivalikoimaan kuuluu englanti, somali, arabia, venäjä, sorani, farsi, bulgaria, turkki ja serbokroatia.
S2-opiskelija tarkoittaa oppilasta, jonka äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame, ja joka saa opetusta suomi toisena kielenä -oppimäärän mukaan. Tätä suositellaan, jos oppilaan suomen kielen perustaidoissa on puutteita. Vanhemmat tekevät kuitenkin päätöksen siitä opiskeleeko heidän lapsensa suomea ensimmäisen vai toisena kielenään.
Monikieliset ohjaajat tapaavat oppilaita sekä ryhmissä että yksilötapaamisissa ja tukevat oppilaita niin koulunkäynnissä kuin muissakin arjen asioissa.
Helsingin Vuosaaren lukiossa, monikielisenä ohjaajana toimiva Dušica Bozovicin on avaamassa koulun joka maanantaista hyvinvointikahvilaa.
– Järjestämme viikoittain hyvinvointikahvilan, jossa soitamme musiikkia ja koulun henkilökunta ja oppilaat pääsevät keskustelemaan yhdessä mieltä askarruttavista asioista. Usein kutsumme myös paikalle jonkun järjestön kertomaan toiminnastaan.
– Kun oppilaalla on selkeitä vaikeuksia jossain aineessa, ohjaan hänet tukipajaan tai varaan ajan erityisopettajalta. Joskus etsitään apua työväenopistosta, esimerkiksi kielten lisäopintoihin.
– Tällä hetkellä nuoria kiinnostaa erityisesti kesätöiden saanti, joten järjestän koululla mahdollisuuden hygieniapassin suorittamiseen, Bozovic kertoo.
Oppilaat tulevat Bozovicin oven taakse, kun on tarve pohtia tulevaisuutta laajemminkin. Hänen kokemuksensa mukaan oppilaat taustastaan riippumatta eivät usein itse hahmota, millä aloilla he saattaisivat lukion jälkeen parhaiten pärjätä. Myös tietämys erilaisista ammateista saattaa olla suppea, silloin käännytään opinto-ohjaajan puoleen.
Nuoret kertovat Bozovicille myös yksinäisyydestään tai some-maailman aiheuttamista paineista. Jos tuntuu, että juttelu ei riitä, varataan aika kuraattorille tai koulupsykologille.
Itse aiemmin yliopistossa opettanut Bozovic on havainnut, että lukion oppiaineista vaikeimmilta maahanmuuttajataustaisille tuntuvat usein käsitteistön vuoksi yhteiskuntaoppi ja historia.
”Suurin huolenaiheeni koskee välivuotta pitämään lähteviä nuoria”
Helsingin Medialukion monikielinen ohjaaja Jama Isse kertoo, että tärkeä osa hänen työtään on vahvistaa maahanmuuttajataustaisten vanhempien valmiuksia nuoren lukio-opintojen tukemisessa.
Issen mukaan etenkin Lähi-idästä, Aasiasta tai Afrikasta tulevat nuoret ovat usein kuin puun ja kuoren välissä: koulussa painotetaan oman mielipiteen muodostamisen tärkeyttä ja kodissa korostetaan kulttuuriin ja uskonnon merkitystä.
– Tämän vuoksi maahanmuuttajataustaiset nuoret eivät ilman luottamusta helposti kerro asioistaan. Etenkin nuorisotyötä tehdessäni näin kaikenlaista, kärjistetysti voisin sanoa, että maahanmuuttajanuoret ovat usein kotona kuin kissoja ja ulkona leijonia, ja suomalaiset taas päinvastoin kotona kuin leijonia, mutta ulkona kuin kissoja.
Issen mukaan kiusaamisen ja väkivallan kohteeksi joutuva maahanmuuttajanuori on usein arka kertomaan siitä kotonaan, koska perhe saattaa todeta, että sitten on parempi vain pysytellä kotona.
Sellaiset alat, kuten it-ala tai terveydenhuolto, joissa myös ulkomailla työskentely on mahdollista selvästi kiinnostavat nuoria.
Jama Isse
– Kun ovet suomalaislääkikseen eivät ole avautuneet, on sellaisiakin oppilaita, jotka ovat lähteneet opiskelemaan lääkäriksi Bulgariaan tai Latviaan, Isse sanoo.
Tällä hetkellä hänen suurin huolensa koskee nuoria, jotka lähtevät lukion jälkeen viettämään välivuotta eivätkä hakeudu jatko-opintoihin. Etenkin palvelualoilta saa nyt helposti töitä.
– Työnteko houkuttelee, kun saa ensimmäistä kertaa omaa rahaa. Olenkin nyt ryhtynyt järjestämään yhdessä eri järjestöjen kanssa viime vuonna kirjoittaneiden nuorten kanssa tapaamisia, joissa kannustamme heitä jatko-opintoihin, Isse kertoo.
Espoossa ohjaajat jalkautuvat kouluista myös kauppakeskukseen
Espoolaislukioissa monikielistä ohjaajaa vastaavassa työssä toimiva kulttuuriohjaaja Shan Zhu selvittää asioita lukiolaisille ja heidän perheilleen suomen ohella kiinaksi, ranskaksi ja englanniksi.
Zhu sanoo, että hänen tärkein tehtävänsä on auttaa maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita ja huoltajia ymmärtämään paremmin peruskoulun ja lukion nivelvaihetta sekä jatko-opintoja korkeakouluissa.
Lukioissa ojaajat puolestaan järjestävät erilaisia kultturiin liittyviä tapahtumia, kuten kulttuurivälituntia, hyvinvointivälitunteja ja erilaisia teemapäiviä.
– Esimerkiksi Otaniemen lukiossa osallistuimme viime viikolla heidän kansainvälisyys-teemaviikkoonsa, Zhu sanoo.
Oppilaan käyttäytymiseen liittyvissä ongelmissa mahdollisuus käyttää kotikieltä koetaan tärkeäksi
Vantaalla viidessä eri peruskoulussa monikielisenä ohjaajana toimiva, äidinkielenään albaniaa puhuva, Habib Grepi kuvailee työtään sillaksi kodin ja koulun välillä.
Tekniikan alalta valmistunut Grepi kertoo, että joissain asioissa häntä tarvitaan kulttuurin tulkkina, mutta useimmiten kielen tulkkina koulun ja perheen välisissä asioissa, etenkin jos perhe on asunut Suomessa vasta vähän aikaa.
Myös kodin ja koulun välisen viestintäjärjestelmä Wilman käytössä vanhemmat tarvitsevat usein Grepin apua.
– Kun oppilaan käyttäytymiseen liittyy haasteita, minun on paljon helpompi keskustella perheen kanssa heidän kotikielellään, kuin luokanvalvojan suomen kielellä. Toimin siis tavallaan kaksoiroolissa tulkkina ja ohjaajana samanaikaisesti.
Abib haluaa tehdä lapsille selväksi, että jokainen voi Suomessa vaikuttaa tulevaisuuteensa
Viidessä vuosaarelaisessa peruskoulussa monikielisenä ohjaajana työskentelevä Mukhtar Abib sanoo, että hänen pääviestinsä oppilaille on se, että viime kädessä elämässä pärjääminen ja menestyminen on itsestä kiinni.
– Painotan lapsille ja perheille, että vaikka vanhemmat eivät olisi käyneet kouluja, tässä yhteiskunnassa kaikilla on mahdollisuudet menestyä ”duunia” tekemällä, eikä taustalle tarvita esimerkiksi varakasta sukua, kuten vaikkapa Somaliassa.
Abib pitää suomalaista S2-järjestelmää periaatteessa hyvänä, koska se takaa laajemman tuen sitä tarvitseville.
Suomessa opettajaksi opiskelleen ohjaajan silmissä kuitenkin osa S2-oppilaista pärjäisi ilmankin sen helpotuksia. Toisaalta hän tapaa oppilaita, joiden kohdalla noin vuoden mittainen valmistava opetusjakso ei ole ollut riittävä ja tukea tarvittaisiin enemmän sekä suullisessa että kirjallisessa kielitaidossa.
Toivoisin, että kaikki paukut laitettaisiin niiden lasten tukemiseen, joilla on selviä kielellisiä haasteita, se auttaisi myös opettajien työtä luokilla, joilla on paljon eri kielitaustoista tulevia oppilaita.
Mukhtar Abib
Muutama viikko sitten julkaistu koulukone herätti paljon keskustelua, josta virisi jatkopohdintoja muun muassa segregaatioon ja S2-oppilaiden asemaan liittyen.
Abibin mielestä vapaassa yhteiskunnassa on voitava julkistaa tietoja ja käydä keskustelua asioista puolin ja toisin ja on hyvä, että yritetään hakea parempia ratkaisuja.
– Demokratian ja yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta olisi kuitenkin hyvä, että jatkokeskusteluissa kysyttäisiin maahanmuuttajataustaisilta perheiltä itseltään, miten he asian kokevat, sen sijaan, että tutkijat ja poliitikot käyvät omaa keskusteluaan esimerkiksi siitä, leimaako koulukoneiden julkaisu S2-oppilaita tai alueita.
Itsekin kokoomuksen varavaltuutettuna Helsingissä vuosia toiminut Abib sanoo viime viikkoina ohjaajan työssään kertoneensa lapsille paljon vaikuttamisesta ja tulevista vaaleista.
– Lapset ovat olleet äärimmäisen kiinnostuneita. Yritän kertoa heille, että te olette tulevia äänestäjiä ja osa tätä yhteiskuntaa. En tietenkään puhu puoluepolitiikkaa, mutta haluan auttaa maahanmuuttajaperheistä tulevia lapsia irti siitä ajatuksesta, että he ovat jollakin tavalla uhreja tai jonkinlainen rasite yhteiskunnalle.
– Korostan, että jos haluat olla jossain vaiheessa yritysjohtaja tai vaikka pääministeri, se on täysin mahdollista. Asiat muuttuvat ehkä hitaasti, mutta ne muuttuvat, Abin päättää.