Hyppää sisältöön
Laura Pesonen katsoo suoraan kameraan liikuntasalissa.

Isän tyttö

Netin dna-testit eivät riitä isyyden viralliseen vahvistamiseen tai kumoamiseen. Isyyden vahvistaminen ei käräjätuomarin mukaan ole ongelma. Isyyden kumoamiseen tarvitaan myös kuolleesta dna-näyte.

Teksti :Tanja Kröger
Kuvat ja video:Sami Takkinen

Laura Pesonen koki lapsena olevansa erilainen kuin hänen siskonsa. Isäpuoli kohteli häntä toisin kuin siskoa.

– Koin olevani musta lammas. Minua syytettiin kaikesta.

Pesonen oli myös ulkonäöltään erilainen kuin isäpuoli ja sisko.

– Mietin, mistä minun piirteet tulevat. En kuitenkaan ajatellut asiaa sen syvemmin.

Laura Pesonen katsoo omaa lapsuuden kuvaansa.
Kuvassa Laura Pesonen kolmevuotiaana. Hän on käsitellyt terapiassa traumaattisia kokemuksiaan. Kuva: Sami Takkinen / Yle

Pesonen luuli, että isäpuoli oli hänen biologinen isänsä. Hänen äitinsä oli naimisissa isäpuolen kanssa ja Pesonen asui isäpuolensa luona.

Sitten isäpuoli kuoli. Pesonen oli silloin 17-vuotias, asui vielä Helsingissä ja koki jääneensä todella yksin.

– Minulla oli huono elämänvaihe. Tuli käytettyä paljon alkoholia, kun olin yksinäinen ja traumatisoitunut. Koin, etten elä kauaa, jos jään Helsinkiin.

Laura Pesonen maalaa taulua taidetilassaan.
Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva Laura Pesonen sai kipinän taiteeseen kahdeksan vuotta sitten.

18-vuotiaana Pesonen muutti pääkaupungista Ilomantsiin, koska se oli tuttu ja mukava paikka. Siellä asui jo hänen äitinsä ja sukulaisia.

Kului kaksi vuotta. Laura Pesonen sai ensimmäisen lapsen ollessaan 20-vuotias ja myöhemmin toisen. Pesonen on ollut aina läheinen naapurissa asuvan äitinsä kanssa.

Viime vuonna tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta, joka vahvisti Pesosen selittämättömän tunteen lapsuuden ulkopuolisuudesta.

Yllättävä viesti kesken junamatkan

Viime huhtikuussa Pesonen oli junassa matkalla Ghostin keikalle Tampereelle tyttärensä kanssa. Pesosen puhelimeen kilahti viesti henkilöltä nimeltä Timo Louhi. Louhi oli yrittänyt tavoittaa Pesosen äitiä Facebookin kautta sen jälkeen, kun oli huomannut Pesosen äidin Facebook-profiilissa tägättynä Lauran nimen.

Pesonen muisti puhuneensa aiemmin äitinsä kanssa, että Louhi on äidin vanha seurustelukumppani. Pesonen soitti junassa äidilleen ja sanoi hänelle, että onko tämä se sinun seurustelukumppani ja että hän oli yrittänyt tavoitella. Pesosen äiti vastasi: Hän muuten saattaa olla sinun isä.

– Minä luulin, että äiti horisee omiaan. Rupesin nauramaan. Yritin unohtaa asian, kun olimme keikalle menossa.

Laura Pesonen oli matkalla keikalle, kun hän kuuli isästään ensimmäisen kerran.

Kun Pesonen oli takaisin kotona, hän päätti soittaa Timo Louhelle ja kysyä asiasta itse.

– Kysyin, voiko hän olla oikeasti isäni ja sitten hän sanoi, että kyllä se voi olla mahdollista.

Kävi myös ilmi, että Timo Louhi oli aikaisemmin soittanut äidin vanhalle työpaikalle ja vanhoihin numeroihin tuloksetta. Hän tiesi tuttujen kautta tytön etunimen, mutta ei sukunimeä.

Yle on puhunut myös Louhen kanssa.

Dna-testi näytti 99,99999

Viikko puhelusta Pesonen matkusti Louhen luokse Fiskariin tekemään dna-testiä.

Pesonen kohtasi Timo Louhen ensimmäisen kerran viime vuoden toukokuussa juna-asemalla.

– Huomasin, että meillä oli todella paljon samoja eleitä. Tulimme myös heti hyvin juttuun, vaikka kumpaakin aluksi jännitti.

Laura Pesonen ja hänen isänsä Timo
Laura Pesonen ja hänen isänsä Timo Louhi. Kuva: Laura Pesonen

Dna-testin tulosta joutui odottelemaan Yhdysvalloista noin puolitoista kuukautta. Pesonen halusi myös valmistautua siihen, että Louhi ei ole hänen biologinen isänsä.

– Sovimme, että vaikka testi näyttäisi, ettei hän ole minun isä, niin olemme silti yhteyksissä.

Toisin kävi.

– Tulos näytti, että se mahdollisuus on 99,99999. Katsoin pitkään, että kai tämä nyt on oikein merkitty. Sitten soitin Timolle, että sinä olet minun isä.

Yle on nähnyt dna-testin tuloksen.

Pelkkä dna-testi ei riitä isyyden vahvistamiseen

Se tiedetään, että dna-testejä käytetään paljon sukututkimuksessa ja omien juurien etsinnässä.

Pelkkä netin kautta tilattava dna-testi ei kuitenkaan riitä siihen, että isyys voidaan vahvistaa virallisesti.

Näytteet THL:llä tehtävää dna-tutkimusta varten otetaan tuomioistuinten määräämissä tutkimuksissa terveydenhuollossa tai lastenvalvojien tilaamissa tutkimuksissa lastenvalvojan valvonnassa.

THL:n mukaan vajaat kymmenen prosenttia oikeusgeneettisistä isyystutkimuksista tehdään tuomioistuimen määräyksestä ja noin 90 prosenttia lastenvalvojan tilauksesta.

– Oikeusgeneettinen tutkimus on osa isyyden selvittämisprosessia. Tilanteesta riippuen isyys vahvistetaan tai kumotaan Digi- ja väestötietovirastossa tai tuomioistuimessa, sanoo THL:n oikeusgenetiikkatiimin tutkimuspäällikkö Marjo Avela.

Tilastokeskuksen mukaan noin 2–3 prosentilta jää tietojen odotusajan loppuun mennessä puuttumaan tieto isästä. Ajan myötä tietoja isistä kertyy jonkin verran, mutta arviolta 1,5–2,0 prosentille syntyneistä ei myöhemmälläkään iällä vahvisteta isää.

Avela pitää merkittävänä muutoksena isyyden selvittämisen kannalta vuoden 2016 alussa voimaan tullutta isyyslakia. Sen myötä kaikki oikeudellisesti isättömät lapset ovat voineet nostaa kanteen isyyden vahvistamisesta.

– Se on muuttanut merkittävästi tätä kenttää ja lasten tilanteita. He olivat pitkään tilanteessa, että eivät voineet tehdä asialle mitään, jos mahdollinen isä tai äiti ei halunnut suostua isyyden selvittämiseen.

Laura Pesonen istuu liikuntasalissa jakkaralla ja hänen vieressään on tyhjä jakkara.
– Minusta tuntuu, että Louhi sukunimenä korjaa vielä enemmän minun identiteettiä. Haluan mielelläni ottaa niin hienon sukunimen itselleni, Laura Pesonen sanoo. Kuva: Sami Takkinen / Yle

Laura Pesosella on nyt entisen aviomiehensä sukunimi. Hän haluaa biologisen isänsä sukunimen.

Se tapahtuu kumoamalla Pesosen kasvattaneen isäpuolen isyys ja vahvistamalla Louhen isyys. Pesonen teki oikeusavustajan avustuksella kanteen joulukuussa käräjäoikeuteen isyyden kumoamisesta. Yle on nähnyt sähköpostiviestin.

– Minulle on ollut nuoresta asti selvää, etten halua kantaa sitä tyttönimeä eli isäpuolen sukunimeä. Se johtuu varmaan traumajutuista. Minun identiteetti vaatii, että vaihdan nimeni. Se on uusi alku.

Laura Pesonen kuvattavana taidetilassaan Ilomantsissa.
Laura Pesoselle sukunimen vaihtaminen on uusi alku. Kuva: Sami Takkinen / Yle

Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomari Veera Kankaanrinta kommentoi asiaa yleisellä tasolla. Isyyden kumoaminen ja vahvistaminen tapahtuu aina erillisillä kanteilla.

– Vahvistaminen ei ole ongelma, koska sitten todennäköinen biologinen isä on jo löytynyt ja hänet saadaan oikeusgeneettiseen isyystestiin, jonka käräjäoikeus erillisellä testillä määrää suoritettavaksi.

Jos kyseessä on henkilö, jonka isyys halutaan kumota, hänestä täytyy ottaa niin ikään dna-näyte. Myös edesmenneestä henkilöstä tarvitaan lähtökohtaisesti dna-näyte.

– Jos vainajasta ei ole saatavissa enää kudosnäytteitä, on mahdollista määrätä dna-näytteet otettavaksi esimerkiksi vainajan rintaperillisestä eli lapsesta, jolla on mahdollisimman paljon sitä samaa dna:ta. Minulla ei ole tällaista tapausta ollut, mutta muistelen, että tällaisia tapauksia on käräjäoikeudessa hoidettu.

Oikeusrekisterikeskuksen tilastojen mukaan käräjäoikeuksissa ratkaistiin viime vuonna yhteensä 167 isyyden vahvistamisasiaa. Isyyden kumoamisia ratkaistiin puolestaan 49. Luvuissa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina: ratkaistuja isyyden vahvistamisasioita on ollut yli 150 vuosittain, kun taas ratkaistuja isyyden kumoamisia useita kymmeniä vuosittain.

– Lehdistössä voi saada sellaisen kuvan, että isyyden kumoamis- tai vahvistamiskanteita olisi todella paljon, mutta meidän näkökulmasta näitä tulee tasaiseen tahtiin, sanoo käräjätuomari Kankaanrinta.

Aiemmin tieto Timosta olisi ollut liikaa

Laura Pesonen kokee, että parikymppisenä tieto biologisesta isästä olisi saattanut olla liikaa hänen mielenterveydelleen. Kaikelta olisi pudonnut pohja.

– Epäilen, että olisin silloin katkeroitunut pahasti. Olisin murehtinut, millaista elämäni olisi ollut.

Laura Pesonen taidetilassaan ja taustalla hänen tekemiään töitä.
Laura Pesonen esittelee maalaamaansa taulua. Sen nimi on Menneisyys ei määritä minua. Kuva: Sami Takkinen / Yle

Isän löytymisellä oli iso merkitys oman elämänlaadunkin kannalta.

– Kun tiedät, mistä olet tullut, niin asiat loksahtavat paikoilleen. Ei tarvitse epäillä mitään ja miettiä, että miksi olen tällainen ja muut eivät ole. Se on kaikin puolin positiivinen asia.

Pesonen pyrkii näkemään kaukana asuvaa isäänsä noin viisi kertaa vuodessa. Viime jouluna hän vietti kahden lapsensa kanssa joulua Fiskarissa isänsä ja tämän naisystävän luona.

– Minulla on nyt isä, joka välittää minusta, kysyy kuulumisia ja on lämminhenkinen ja mukava ihminen, Laura Pesonen kertoo.